Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Kiertotalouskaupunkia rakentamassa
No full textKiertotaloudesta on tullut tärkeä osa kestävän kehityksen edistämistä. Kiertotaloudella pyritään luonnonvarojen käytön tehostamiseen, materiaalien ja tuotteiden käyttöiän pidentämiseen ja jätteiden vähentämiseen. Kyse on tärkeästä askeleesta kohti kestävämpää elämänmuotoa. Suomen Akatemia alkoi valmistella vuoden 2020 tienoilla ohjelmaa, jossa kohteena olivat kriittiset materiaalit kaupunkien kiertotaloudessa. Näin syntyi ROMULUS-ohjelma vuosille 2022-2025. Sen tehtävänä oli rahoittaa akateemista tutkimusta, jossa käsitellään kriittisiä materiaaleja ja niiden käsittelyä osana kaupunkien kiertotaloutta. Tampereen yliopisto ja Helsingin kaupunki muodostivat VATACO-konsortion, jonka hanke hyväksyttiin yhdeksi ohjelman rahoittamista kohteista. VATACO:n puitteissa tarkasteltiin kiertotalouden hallinnan kysymyksiä, joista oheisessa koosteessa esitellään Tampereen yliopiston kunta- ja aluejohtamisen tutkijoiden osahankkeiden teemoja, tutkimustuloksia ja politiikkasuosituksia
SLOW ERASURE : Identity, Agency & Episteme in Settler-Colonial Genocide by Attrition
No full textTämä väitöskirja esittelee ja kehittää hitaan häivyttämisen käsitteen (slow erasure) kuvaamaan niitä kerroksellisia, rakenteellisia ja jatkuvia prosesseja, joiden kautta asuttajakolonialismi pyrkii hävittämään alkuperäiskansan identiteetin, toimijuuden ja episteemisen oikeutuksen. Rakentuen käsitteille kuluttava (genocide by attrition) ja kulttuurinen kansanmurha, hidas häivyttäminen tavoittaa ne laajat, kumulatiiviset ja usein näkymättömät väkivallan muodot, jotka ilmenevät tilallisena kontrollina, tiedollisena tukahduttamisena, ruumiillisena vahingoittamisena ja byrokraattisena hallintana. Vaikka käsite on sovellettavissa laajasti muihinkin asuttajakolonialismikonteksteihin, tämä väitöskirja perustaa analyysinsa tapaus Palestiinaan ja tarkastelee, kuinka Israelin asuttajakolonialismi järjestelmällisesti purkaa niitä olosuhteita, jotka ylläpitävät palestiinalaisten läsnäoloa, muistia ja vastarintaa.
Tarve hitaan häivyttämisen käsitteelle kumpuaa siitä, että vallitsevat juridiset ja akateemiset viitekehykset eivät riitä kuvaamaan asuttajakolonialismissa tapahtuvan kansanmurhaväkivallan hajanaisuutta ja pitkäkestoista luonnetta. Kansanmurhan perinteiset fyysiseen tuhoamiseen perustuvat määritelmät eivät kykene tavoittamaan häivyttämisen tiedollisia, kulttuurisia ja suhteellisia ulottuvuuksia. Keskittymällä hitaaseen häivyttämiseen väitöskirja sijoittaa palestiinalaisten kokemukset osaksi laajempaa globaalia siirtomaakansanmurharakennetta, ei yksittäistä tapahtumaa. Teos osoittaa, kuinka asuttajakolonialistiset hallinnot pyrkivät purkamaan alkuperäiskansojen elämää ylläpitävät olosuhteet: ne heikentävät kulttuurista muistia, katkaisevat yhteyden maahan ja yhteisöön sekä tuhoavat ylisukupolvista tietoa. Tässä viitekehyksessä hidas häivyttäminen näyttäytyy sekä teoreettisena työkaluna että poliittisena kannanottona, joka vaatii meitä kohtaamaan kansanmurhaväkivallan sen vähemmän näkyvissä mutta yhtä tuhoisissa muodoissaan.
Etnografisesti ankkuroituna ja teoreettisesti sitoutuneena tämä tutkimus tarkastelee, kuinka Israelin asuttajakolonialismi ilmenee eristämisen, vangitsemisen, valvonnan ja kulttuuriperinnön tuhoamisen politiikoissa sekä militarisoi hoivan ja kuoleman. Väitöskirja ei kuitenkaan keskity pelkästään häivyttämisen tarkasteluun, vaan nostaa esiin vastarinnan. Tutkimus käsittelee myös sitä, miten palestiinalaiset vastustavat hidasta häivyttämistä sumudin (lujuuden) kautta. Se ilmenee sekä näkyvin että hienovaraisin tavoin vankiloissa tapahtuvana koulutuksena, nälkälakkoina, maanviljelynä, uskonnollisten tilojen puolustamisena ja kulttuurin säilyttämisenä. Nämä teot ilmentävät syvällistä elämän, muistin ja tulevaisuuden vahvistamista. Vastarintaa ei kehystetä reaktiona vaan jatkuvana suhteellisena, kehollisena ja tiedollisena läsnäolona, joka haastaa asuttajavaltion pyrkimykset tuhota alkuperäisväestö.
Kaiken kaikkiaan väitöskirja argumentoi, ettei hidas häivyttäminen ole vain kuvaileva käsite, vaan pikaisesti tarvittava analyyttinen väline, jota tarvitaan rauhantutkimuksessa, kansanmurhatutkimuksessa ja dekoloniaalisessa ajattelussa. Se haastaa tutkijat ja käytännön toimijat kiinnittämään huomiota hiljaisiin, byrokratisoituihin ja systeemisiin väkivallan muotoihin, jotka uhkaavat alkuperäiskansojen yhteisöjä ei vain Palestiinassa vaan maailmanlaajuisesti. Hitaan häivyttämisen tunnistaminen ja nimeäminen siirtää huomion räikeistä väkivallanteoista kohti riiston ja selviytymisen rakenteita ja vaatii moraalisen ja poliittisen sanaston laajentamista. Näin väitöskirja osallistuu laajempaan vaatimukseen solidaarisuudesta ja kriittisestä vastuukannosta sekä liittyy siihen, mitä oikeuden ja vapautuksen radikaaliin uudelleenajatteluun tulee sisältyä asuttajakolonialistisissa maailmoissa.This thesis introduces and develops the concept of slow erasure to describe the layered, structural, and ongoing processes through which settler-colonial regimes seek to eliminate Indigenous identity, agency, and episteme. Building on and expanding the frameworks of genocide by attrition and cultural genocide, slow erasure captures the accumulative and often invisible forms of violence that operate through spatial control, epistemic suppression, bodily harm, and bureaucratic governance. While the concept is broadly applicable to other settler-colonial contexts, this thesis grounds its analysis in the case of Palestine, examining how Israeli settler-colonialism systematically unmakes the conditions that sustain Palestinian presence, memory, and resistance.
The need for this concept arises from the insufficiency of dominant legal and scholarly frameworks to capture the diffuse, long-term nature of genocidal violence in settler-colonial contexts. Traditional definitions of genocide, rooted in physical extermination, fail to grasp the epistemic, cultural, and relational dimensions of erasure. By centring slow erasure, this work situates Palestinian experiences within a broader global pattern of settler-colonial genocide as a structure rather than an event. The thesis shows how settler-colonial regimes seek to dismantle the conditions that sustain Indigenous life, undermining cultural memory, severing ties to land and community, and erasing knowledge passed through generations. Through this framing, slow erasure emerges as both a theoretical tool and a political intervention, demanding that we reckon with genocidal violence in its less visible, yet no less devastating, forms.
Ethnographically grounded and theoretically engaged, this research traces how Israeli settler-colonial power manifests through policies of confinement, incarceration, surveillance, destruction of heritage, and the weaponisation of care and death. Yet the thesis does not only dwell in erasure; it foregrounds resistance. It examines how Palestinians resist slow erasure through sumud (steadfastness), expressed in both overt and subtle ways: in prison education, hunger strikes, the cultivation of land, the defence of religious spaces, and the preservation of culture. These acts are profound assertions of life, memory, and futurity. Resistance is not framed as reaction but as ongoing presence—relational, embodied, and epistemic—challenging the settler state’s efforts to disappear the Indigenous.
Ultimately, this thesis argues that slow erasure is not just a descriptive concept but an urgent analytic for peace research, genocide studies, and decolonial thought. It compels scholars and practitioners to attend to the quiet, bureaucratised, and systemic forms of violence that threaten Indigenous communities, not only in Palestine but globally. Recognising and naming slow erasure shifts the focus from moments of spectacular violence to structures of dispossession and survival, demanding an expanded moral and political vocabulary. In doing so, this work contributes to a broader call for solidarity, critical accountability, and a radical rethinking of what justice and liberation must entail in settler-colonial worlds
Cities of Flows : How construction and demolition shape building stocks, urban form, and material flows
No full textThe construction sector is a major contributor to environmental degradation and the global climate crisis, driven by the extraction, processing, and disposal of vast quantities of materials. As hotspots of material turnover, urban areas are critical targets for reaching global sustainability goals. Finland, with one of the highest per capita material footprints globally, faces particular challenges amid urban growth predictions. The goal of this doctoral dissertation is to get a better understanding of two Finnish urban building stocks and their dynamics to inform decisionmakers in developing more resource-conscious urban development strategies.
The subjects of this dissertation are the two Finnish cities Tampere and Vantaa and how the cities’ building stocks have changed through construction and demolition between 2000 and 2018. Through a comprehensive bottom-up approach, this research dissects the target building stocks to identify building-type-specific patterns. These are further investigated in relation to population growth, economic development, and context-related factors, revealing how shifts in the demand for different building types influence the overall building stock composition and its dynamics.
This work builds on the premise that urban planning plays a pivotal role in shaping urban form which gives rise to construction and demolition. To explore this relationship, a novel spatiotemporal framework is introduced that links urban development patterns with construction, demolition, and building stocks. Leveraging Geographic Information System (GIS), the framework attributes building stock dynamics to four key urban developments: greenfield development, infill construction, replacement, and shrinkage.
A key contribution of this dissertation is the development of a new dataset of material intensity coefficients (MICs) for Finnish residential buildings. Enabling material estimations of buildings, these coefficients are essential for bottom-up assessments of material stocks and flows. The new MICs were applied to Vantaa to quantify material stocks and flows embedded in the city’s residential building stock and associated with their construction and demolition. By linking these findings to the spatiotemporal framework, this study unveils the material implications of the residential building stock dynamics in conjunction with the city’s morphological evolution.
The spatially refined approach suggests that land availability had a critical impact on urban planning decisions which led to distinct development patterns. The low availability of undeveloped land in Tampere, partially due geographical constraints, led to a replacement-oriented approach characterised by higher demolition rates. In consequence, non-residential buildings were often replaced with high-density blocks of flats to accommodate housing needs of the city’s growing population. In contrast, Vantaa’s more rural character allowed for greenfield development, resulting in lower-density developments with a higher share of detached houses. Such different local planning strategies not only shaped urban morphology but also led to distinct building and material stock dynamics.
Overall, this research visualizes how the diverse building types respond differently to various drivers and contextual factors. Understanding such building-type-specific dynamics is essential for formulating context-sensitive circular economy strategies. For example, residential buildings seem to be apt for design approaches that accommodate future extensions. In contrast, warehouses—often subject to relocation or replacement—may benefit from design-for-disassembly strategies. Urban planning plays a critical role in enabling such strategies by adopting a more building-life-cycle-oriented and flexibility-centred approach, ensuring that building stocks respond dynamically to various future changes in the demand for building services
Stigma ja tunnustus työn ja koulutuksen ulkopuolella : Teoreettisia, empiirisiä ja metodologisia näkökulmia nuorten aikuisten kokemuksiin
No full textTämän osajulkaisuihin perustuvan väitöskirjan taustaoletuksena on, että työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen merkitsee potentiaalista stigmaa nuorten aikuisten elämässä. Väitöskirjan tehtävänä on syventää ymmärrystä tästä ilmiöstä teoreettisella, empiirisellä ja metodologisella tasolla. Väitöskirjan osajulkaisuja yhteen kokoavia tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) miten työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten kokemuksia stigmaan liittyen voidaan lähestyä teoreettisesti, 2) miten työn ja koulutuksen ulkopuolella olemiseen liittyvä stigma ilmenee nuorten aikuisten kokemuksissa tunnustussuhdeteoreettisesti tarkasteltuna ja minkälaisia haasteita teorian empiirisessä soveltamisessa on, ja 3) millä tavoin vuorovaikutussosiologiset näkökulmat auttavat täydentämään tunnustussuhdeteoreettista näkökulmaa analysoitaessa nuorten aikuisten stigmaan ja tunnustukseen liittyviä kokemuksia. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten stigmaan liittyvien kokemusten analyysiin on valittu teoreettisena viitekehyksenä Axel Honnethin tunnustussuhdeteoria. Väitöskirjan osatutkimuksissa Honnethin tunnustussuhdeteoriaa on täydennetty soveltuvin osin Erving Goffmanin, Thomas Scheffin ja Randall Collinsin vuorovaikutusta korostavilla sosiologisilla teorioilla. Väitöskirjan aineistona on hyödynnetty Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen (PROMEQ) -konsortiohankkeen alahankkeen aineistoja sekä Nuorisobarometrin erillisnäytteessä (2017–2020) kerättyjä nuorten syvähaastatteluja (n=35). Väitöstyössä on nojattu metodologisesti abduktiiviseen tutkimusperinteeseen, jonka avulla työssä on kehitetty teoreettisia, empiirisiä ja metodologisia näkökulmia stigman ja tunnustuksen välisen dynamiikan analyysiin.
Väitöskirjan osatutkimuksissa tuodaan esiin nuorten aikuisten moninaisia ja monimerkityksellisiä kokemuksia työn ja koulutuksen ulkopuolella olemisesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittiin stigman yhteys työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten yksinäisyyden kokemuksen taustalla, mutta laadul-lisesti stigmaan liittyvät kokemukset osoittautuivat haastavaksi analysoida. Ensimmäisessä osatutkimuksessa havaittuun tarpeeseen kehittää uusia teoreettismetodologisia näkökulmia nuorten aikuisten kokemusten analyysiin vastattiin soveltamalla ilmiön tutkimiseen Axel Honnethin tunnustussuhdeteoriaa. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin nuorten aikuisten suhtautumista omaan elämäntilanteeseensa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevina. Analyysissä tuotiin esiin Honnethin teorian hyödyllisyys nuorten aikuisten erilaisten suhtautumistapojen ymmärtämisessä, mutta myös tarve täydentää tätä teoriaa Scheffin häpeäteorian avulla. Kolmannessa osatutkimuksessa analysoitiin nuorten aikuisten kokemuksia kohdennetusta nuorisotyöstä. Osatutkimus toi esiin, miten Honnethin ja Collinsin teorioita voidaan hyödyntää nuorten aikuisten tunnustuksen saamisen tukemiseksi nuorten palveluissa. Viimeisessä osatutkimuksessa kehitettiin Honnethin ja Goffmanin teorioita yhdistäen uutta teoreettis-metodologista lähestymistapaa, jonka avulla stigman ja tunnustuksen välistä dynamiikkaa voidaan analysoida nuorten aikuisten kokemuksista.
Väitöstutkimus osoittaa teoreettisella tasolla Honnethin tunnustussuhdeteorian potentiaalin työn ja koulutuksen ulkopuolella olemisen stigman analyysiin. Sen avulla voidaan tuoda esiin stigman aiheuttamaa tunnustusvajetta, joka ilmenee monimerkityksellisellä tavalla nuorten aikuisten kokemuksissa. Se tuo esiin työn ja koulutuksen ulkopuolella olemisen stigman luonteen yhteiskunnassa vallitsevana tunnustusvajeena, joka kietoutuu vallitseviin tapoihin jakaa arvostusta nyky-yhteiskunnassa. Empiirisellä tasolla teorian soveltaminen osoittautui hyödylliseksi, mutta samaan aikaan analyysi toi esiin haasteita, joihin vastaamiseksi väitöskirjassa etsittiin uusia lähestymistapoja. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olemisen stigma ei näyttäytynyt ainoastaan nuoria aikuisia marginalisoivana tunnustusvajeellisena ilmiönä, vaan havainnoissa korostui nuorten aktiivinen toimijuus stigman suhteen. Tämän havainnon tutkimiseen väitöskirjassa on kehitetty uusia teoreettis-metodologisia näkökulmia, joiden avulla tätä dynamiikkaa voidaan tehdä enemmän näkyväksi.This article-based dissertation is based on the assumption that not being in employment or education can potentially stigmatise young adults. The dissertation aims to deepen understanding of this phenomenon at theoretical, empirical and methodological levels. The three research questions that bring together the publications are: 1) how can the stigma-related experiences of young adults who are not in employment and education be approached theoretically? 2) how does the stigma of not being in employment or education manifest itself in the experiences of young adults from a recognition theoretical perspective, and what challenges are there in applying this theory empirically, and 3) how can interaction-based sociological perspectives complement recognition theory when analysing the experiences of young adults. Axel Honneth's recognition theory has been selected as the theoretical framework through which to analyse the experiences of young adults not in employment or education. In the sub-studies, this theory is supplemented by Erving Goffman, Thomas Scheff, and Randall Collins. The data for the dissertation is drawn from the sub-project of the Inclusive Promotion of Health and Wellbeing (PROMEQ) consortium project and in-depth interviews with young people (n=35) collected in a separate sample of the Youth Barometer (2017–2020). Drawing on an abductive re-search tradition, the dissertation develops theoretical, empirical and methodological perspectives for analysing the dynamics between stigma and recognition.
The sub-studies of this dissertation highlight the diverse and ambiguous experiences of young adults who are not in employment or education. The first sub-study identified a link between stigma and loneliness among this group, but experiences related to stigma proved challenging to analyse qualitatively. In response to the need identified in the first article for new analytical perspectives, Axel Honneth's recognition theory was applied to the study of this phenomenon. The second sub-study examined how young adults interpret their own situation outside of employment and education. The analysis highlights the potential of Honneth's theory for examining these interpretations, as well as the need to further develop it in conjunction with Scheff's theory of shame. The third sub-study analysed young adults' experiences of targeted youth work. It demonstrates how Honneth's and Collins' theories can be utilised in youth services to help young adults gain recognition. The final sub-study developed a new methodological approach combining Honneth’s and Goffman’s theories. This approach can be used to analyse the dynamics between stigma and recognition in the experiences of young adults.
On a theoretical level, the dissertation demonstrates how Honneth's recognition theory can be used to analyse the stigma of not being in employment or education. This theory illuminates the recognition deficit caused by stigma, which manifests in various ways in the experiences of young adults. The dissertation reveals this stigma to be a prevalent recognition deficit that is intertwined with contemporary forms of recognition. On an empirical level, the application of the recognition theory proved useful; however, the analysis also revealed challenges, which the dissertation addresses by proposing new approaches. The stigma of not being in employment or education was not only seen as a phenomenon that marginalises young adults and denies them recognition, but the observations also emphasised the active role of young people in relation to the stigma. To investigate this, the dissertation proposes new approaches that can be used to make these dynamics more visible
Enhancing Regulatory Compliance and Safety in Patient Self-Care : An Approach to Symptom Checkers, Connected Devices, Autoinjectors and AI-Powered Autoinjectors
No full textThis research investigates the use of various medical devices in supporting patient self-care, with a focus on regulatory compliance in the US and EU. It explores how technologies like Software as a Medical Device (SaMD), connected devices such as infusion pumps, and autoinjectors are reshaping patient self-management. By examining the intersection of these innovations with medical device regulations in both regions, the study highlights the regulatory challenges and opportunities they bring. The emphasis on SaMD, infusion pumps, and autoinjectors is driven by their widespread adoption and their crucial role in enhancing self-care for managing various health conditions.
The objective of this research is to examine the role and risks of medical devices, with a particular focus on Software as a Medical Device (SaMD), connected devices, and autoinjectors, in enabling patient self-care. This includes an emphasis on their regulatory compliance within the US and EU, two of the most widely recognized and established medical device regulations globally. The objective also involves analyzing how these devices intersect with relevant regulations, identifying challenges and opportunities in areas such as cybersecurity and interoperability, and advocating for a patient-centered approach to self-care that enhances safety, effectiveness, and regulatory compliance. The research aims to improve regulatory compliance and industry practices for medical devices, supporting patient-centered self-care and advancing healthcare delivery. A substantial part of the research focuses on autoinjectors, driven by the increasing use of these devices for self-administering a variety of medications and the lack of sufficient tools to achieve regulatory compliance for autoinjectors. The study results aim to support the safety, effectiveness, and regulatory compliance of the autoinjectors, thereby speeding up their approval process.
The research concludes by emphasizing the critical importance of a patient-centered approach to self-care, the need for robust agile regulatory process, and the pivotal role of education and training in maximizing the benefits of medical devices. It advocates for future advancements in healthcare policy and practices to enhance patient-centered self-care and evolve regulatory standards to better support patient needs
A Novel Approach to Railway Functional and Structural Condition Diagnostics and Maintenance Planning in Regions with Seasonal Variations
No full textKylmissä ilmasto-olosuhteissa ratarakenteet ja pohjamaa altistuvat talvi- ja kevätkausina routavaikutuksille, kuten routanousulle, jäätymis-sulamissyklien aiheuttamille rasituksille ja sulamisen jälkeiselle painumalle. Nämä ilmiöt lisäävät kunnossapito- ja korjaustarvetta sekä kustannuksia ja vakavimmillaan häiritsevät sekä tavara- että matkustajaliikennettä, aiheuttaen viivästyksiä ja operatiivisia ongelmia. Ratarakenteiden pitkäaikainen heikkeneminen puolestaan vaikeuttaa kunnossapidon suunnittelua ja resurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista. Riskien hallinta edellyttääkin tarkkaa ja ajantasaista tietoa rataverkon toiminnallisesta ja rakenteellisesta kunnosta sekä havaittujen vaurioiden juurisyistä.
Aiemmat lähestymistavat routaan liittyvien ongelmien laaja-alaisessa kartoittamisessa ovat perustuneet pääasiassa raidegeometria-aineistojen vuodenaikaisvertailuun ilman yhteyttä pohjarakenteen tai ympäristöolosuhteiden tietoihin. Tässä väitöskirjassa esitetään integroitu, mittaustietoon perustuva menetelmä rautateiden kunnossapidon ja korjaussuunnittelun tueksi. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti raidegeometriamittausten ja maatutkan yhdistettyyn käyttöön pääasiallisina diagnostiikkatyökaluina. Kehitetty menetelmä integroi radan toiminnallista ja rakenteellista tietoa sekä ympäristötekijöitä, mahdollistaen ongelma-alueiden tarkan paikantamisen, luokittelun ja kunnossapitotoimien priorisoinnin niiden vakavuuden ja toistuvuuden perusteella.
Menetelmä liittyy läheisesti Väyläviraston routa- ja pehmeikköohjelmaan (ROPE), joka keskittyy kausiluonteisiin radan ongelmiin sekä pehmeikköalueiden korjaussuunnitteluun. Osana tätä tutkimusta kehitettiin puoliautomaattinen diagnostiikkamenetelmä, joka tunnistaa ja luokittelee erityisesti korkeuspoikkeamiin liittyviä ongelmakohteita, analysoi niiden, ja ehdottaa syyperusteisia kunnossapito-tai korjaustoimenpiteitä. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa radan tukeminen, tukikerroksen uusiminen, routaeristeiden asentaminen, alusrakenteenvaihto sekä kuivatusparannukset.
Edistyneiden analyysimenetelmien ja syyperusteisen kunnossapidon ja korjaussuunnittelun mallien avulla tämä tutkimus edistää rautateiden kunnossapidon optimointia. Tulokset tukevat tietoon perustuvaa päätöksentekoa, parantavat rakenteiden toiminnallisuutta, vähentävät liikenteen häiriöitä ja optimoivat kunnossapidon elinkaarikustannuksia. Lisäksi kehitetyt ratkaisut tarjoavat skaalautuvan analyysiratkaisun, jota voidaan hyödyntää myös kansainvälisesti muissa samanlaisia ilmastohaasteita kokevissa rataverkoissa.In cold climate conditions, railway track structures and subsoil are exposed to seasonal frost action, including frost heave, freeze–thaw cycles, and thaw settlement. These phenomena increase maintenance and repair needs, raise costs, and, in the worst cases, disrupt both freight and passenger traffic, causing delays and operational challenges. The long-term deterioration of track structures further complicates maintenance planning and the efficient allocation of resources. Effective risk management, therefore, requires accurate and up-to-date information on the functional and structural condition of the railway network, as well as on the root causes of observed defects.
Previous approaches to the comprehensive identification of frost-related problems have primarily relied on seasonal comparisons of track geometry data, without incorporating information on the substructure or environmental conditions. This dissertation presents an integrated, data-driven method to support railway maintenance and repair planning. The study employs track geometry measurements and ground penetrating radar (GPR) as primary diagnostic tools. The developed method merges functional and structural track data with environmental factors, enabling precise localization, classification, and prioritization of problematic areas based on their severity and recurrence. The developed method integrates functional and structural track data with environmental factors to enable precise localization, classification, and prioritization of problematic areas by severity and recurrence.
The method closely aligns with the Finnish Transport Infrastructure Agency's frost and soft subsoil improvement program (ROPE), which targets seasonally recurring track issues and the planning of improvements for soft-soil areas. As part of this research, a semi-automatic diagnostic method was developed. This approach identifies and classifies track geometry anomalies, particularly those related to vertical deviations, analyzes their root causes, and recommends cause-based maintenance or repair actions. These include tamping, ballast renewal, installation of frost-insulation boards, substructure replacement, and drainage improvements.
Through advanced analytical methods and models for cause-based maintenance and rehabilitation planning, this dissertation contributes to the optimisation of railway maintenance. The results support data-driven decision-making, improve structural functionality, reduce traffic disruptions, and optimise the lifecycle costs of maintenance. Furthermore, the developed solutions provide a scalable analytical framework that can also be applied internationally to other railway networks experiencing similar climatic challenges
Leveraging Real-World Data to Analyze Healthcare and Productivity Costs : Studies on Diabetes Complications and Comorbidities
No full textDiabeteksen aiheuttama rasite yhteiskunnalle on suuri ja sen odotetaan kasvavan sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Vaikka terveydenhuoltokustannuksia arvioidaan säännöllisesti monissa maissa, kustannusten pitkittäiskehitystä sekä diabeteksen lisäsairauksien yhteyksiä niihin on tutkittu vain vähän. Tämän seurauksena ymmärrys diabeteksen, sen lisäsairauksien sekä liitännäissairauksien yhteyksistä työkykyyn sekä tuottavuuskustannuksiin on edelleen rajallista. Kustannusten tarkastelu pitkittäisasetelmassa tuottaa epäsuorasti tietoa sairauden etenemisen kriittisistä vaiheista sekä niihin liittyvistä resurssitarpeista. Yhteyksien parempi ymmärtäminen mahdollistaa niiden henkilöiden tunnistamisen, joilla on kohonnut riski poistua ennenaikaisesti työvoimasta. Näille henkilöille oikea-aikainen ja kohdennettu diabeteksen hoito terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseksi voi olla erityisen hyödyllistä.
Väitöskirjan päätavoitteena oli lisätä ymmärrystä edellä mainituista yhteyksistä tarkastelemalla diabetesta sairastavien terveydenhuollon käyttöä, työvoimaan osallistumista ja tuottavuuskustannuksia suomalaisten rekisteriaineistojen avulla. Tätä päätavoitetta lähestyttiin kolmen tutkimuskohtaisen tavoitteen kautta. Ensimmäisenä tavoitteena oli tunnistaa diabeteksen jalkakomplikaatioihin liittyviä yleisiä hoitopolkuja sekä arvioida näistä syntyviä terveydenhuollon kustannuksia. Toisena tavoitteena oli selvittää, miten diabeteksen krooniset lisäsairaudet ovat yhteydessä riskiin poistua työelämästä ennenaikaisesti sekä miten nämä yhteydet eroavat diabetestyyppien välillä. Kolmantena tavoitteena oli arvioida tuottavuuskustannuksia, niiden kehitystä iän myötä sekä sosioekonomisten tekijöiden yhteyksiä kustannuksiin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Lisäksi tarkasteltiin, miten samanaikaisesti esiintyvät masennus sekä päihdehäiriöt ovat yhteydessä tuottavuuskustannuksiin.
Tutkimuksissa hyödynnettiin kansallisia yksilötason rekisteritietoja terveydenhuollon käytöstä, työmarkkinatilanteesta sekä demografisista ja sosioekonomisista tekijöistä. Tyypilliset hoitopolut tunnistettiin sekvenssianalyysin avulla, ja hoitopolkujen kustannukset arvioitiin terveydenhuollon näkökulmasta käyttäen vakiintuneita kustannuslaskentamenetelmiä. Eri tekijöiden ja kustannusten välisiä yhteyksiä analysoitiin lineaarisilla malleilla. Lisäsairauksien yhteyksiä ennenaikaiseen eläköitymiseen työikäisten diabetesta sairastavien keskuudessa tarkasteltiin elinaika-analyysin avulla ja tuottavuuskustannukset arvioitiin inhimillisen pääoman menetelmällä. Tyypin 2 diabeteksen, masennuksen, päihdehäiriöiden, ammatillisen aseman ja koulutuksen yhteyksiä sekä kitkakustannusmenetelmällä että inhimillisen pääoman menetelmällä arvioituihin tuottavuuskustannuksiin analysoitiin yleistettyjen estimointiyhtälöiden avulla.
Ensimmäisessä osatyössä tunnistettiin viisi erilaista hoitopolkujen ryhmää, jotka erosivat kooltaan ja hoidon intensiteetiltään. Ryhmille oli yhteistä potilaiden korkea ikä, pitkä diabeteksen kesto, miesvaltaisuus ja jalkakomplikaatioiden myöhäisvaiheen lisäsairaudet. Ryhmien välillä havaittiin huomattavaa vaihtelua sekä keskimääräisissä kustannuksissa (609–11 917 euroa) että kokonaiskustannuksissa (2,2–16 miljoonaa euroa).
Toinen osatyö osoitti, että kaikki lisäsairaudet silmäkomplikaatioita lukuun ottamatta olivat yhteydessä korkeampaan riskiin eläköityä ennenaikaisesti (vetosuhteet 1,02–1,76). Myös diabeteksen puhkeamisella havaittiin selkeä itsenäinen yhteys riskiin (vetosuhde 1,22 tyypin 1 diabeteksessa ja 1,04 tyypin 2 diabeteksessa). Tyypin 1 diabetesta sairastavat poistuivat työelämästä keskimäärin aiemmin, mikä johti korkeampiin keskimääräisiin tuottavuuskustannuksiin verrattuna tyypin 2 diabetesta sairastaviin. Tyypin 2 diabeteksesta aiheutuvat kokonaiskustannukset olivat kuitenkin suuremmat sairauden suuremman esiintyvyyden vuoksi.
Kolmannen osatyön keskeinen havainto oli, että samanaikainen tyypin 2 diabetes, masennus ja päihdehäiriöt saattoivat moninkertaistaa tuottavuuskustannukset verrattuna henkilöihin, joilla näitä ei esiintynyt (enimmillään noin seitsemänkertainen ero; 6 320 euroa vs. 856 euroa). Työntekijöillä havaittiin iästä riippumatta korkeammat vuosittaiset keskimääräiset kustannukset kuin toimihenkilöillä tai yrittäjillä (koko tarkastelujakson lähes tasaisena pysyvä ero 550 euroa), kun taas korkeakoulututkinnon suorittaneilla havaittiin matalammat kustannukset verrattuna toisen asteen tai perusasteen koulutuksen saaneisiin (lähes tasaisena pysyvä ero 530 euroa).
Väitöskirjan tulokset osoittavat tyypillisten diabeteksen jalkakomplikaatioiden hoitopolkujen merkittävät kustannusvaikutukset. Lisäksi tulokset osoittavat tarkasteltujen diabeteksen lisäsairauksien ja liitännäissairauksien vahvat yhteydet korkeampaan riskiin poistua työvoimasta ja poistumisesta syntyviin tuottavuuskustannuksiin. Havainnot korostavat diabeteksen ehkäisyn ja hoitostrategioiden potentiaalia tarkasteltujen kroonisten lisäsairauksien sekä liitännäissairauksien negatiivisten taloudellisten vaikutusten vähentämisessä.The economic burden of diabetes is substantial and growing, both globally and in Finland. While many countries monitor healthcare costs related to diabetes, relatively few studies have examined how these costs evolve over time or the role of factors such as diabetes complications, comorbidities and socioeconomic status in their development. Moreover, broader societal perspectives are seldom adopted due to data and methodological challenges, leaving the impact of diabetes on workforce participation poorly understood. Longitudinal analyses of costs and resource use can provide indirect insights into critical stages of disease progression and facilitate the identification of high-risk subgroups, thereby supporting more timely and targeted interventions to maintain the health and work ability of individuals with diabetes.
The overarching aim of this thesis was to improve understanding of the healthcare and societal impacts of diabetes, with a focus on its complications and comorbidities. Using Finnish register data, it examined healthcare utilization patterns, workforce participation, and productivity costs. Three studies addressed this overarching aim: the first identified common care pathways of diabetes-related foot complications and estimated their healthcare costs, the second analyzed how chronic complications and diabetes type affect the risk of early workforce exit and related productivity costs, and the third assessed productivity costs and their progression with age among individuals with type 2 diabetes, distinguishing those with co-occurring substance use disorders and depression.
The thesis used data from the FinDM (Diabetes in Finland) database, which includes national register data on healthcare use, labor market outcomes, and demographic and socioeconomic characteristics of individuals with diabetes. The first study adopted a healthcare perspective and applied sequence analysis to identify typical care pathways following the first diabetes-related foot complication. Associated healthcare costs were calculated using standard costing methods and analyzed using linear models. The second study adopted a limited societal perspective and applied a survival analysis framework to examine associations between chronic complications and early workforce exit, as well as related productivity costs, and to assess differences in risk patterns by diabetes type among working-age individuals with diabetes. The third study estimated productivity costs among working-age individuals with type 2 diabetes using both the friction cost and human capital methods. A generalized estimating equations framework was applied to analyze the development of costs around diagnosis and comorbidity onset, as well as associations between occupational status, education and productivity costs.
Overall, the findings indicate that foot-related diabetes complications involve substantial healthcare resource use and that nearly all studied diabetes complications and comorbidities were associated with a heightened risk of early workforce exit and higher productivity costs. The first study identified five typical care pathway groups that varied markedly in size and care intensity, with common risk factors – older age, longer diabetes duration, male gender, and late-stage complications – being highly prevalent across groups. Considerable variation was observed in both mean per-patient costs (ranging from €609 to €11,917) and total costs (2.2 million euros to 16 million euros) across the pathway groups.
The second study showed that all chronic complications – except eye-related – were associated with an increased risk of early workforce exit (odds ratios [ORs] ranging from 1.02 to 1.76). Diabetes onset independently raised this risk (OR 1.22 for type 1 diabetes and 1.04 for type 2 diabetes). Individuals with type 1 diabetes exited the workforce earlier and incurred higher per-person productivity losses, whereas type 2 diabetes generated higher total losses due to its greater prevalence. The third study found that both co-occurring substance use disorders and depression were associated with higher productivity costs among individuals with type 2 diabetes, with costs peaking at more than seven times those observed among individuals without the conditions (€6,320 vs €856), although differences narrowed near statutory retirement age. In addition, a socioeconomic gradient was evident: blue-collar workers had higher annual mean costs than white-collar or self-employed workers (a nearly constant difference of €550), and costs were lower among individuals with a university degree than with secondary or primary education (a nearly constant difference of €530).
This thesis advances the understanding of the healthcare and societal impacts of diabetes by identifying typical care pathways of foot-related complications and by shedding light on how chronic diabetes complications and co-occurring substance use disorders and depression are associated with workforce participation and productivity costs. The results provide valuable insights into the timing, intensity and resource needs of diabetes care. The findings also identify high-risk subgroups, including individuals with diabetes complications, substance use disorders or depression and socioeconomic disadvantage, for whom targeted prevention and treatment strategies to maintain work ability may be particularly beneficial. Overall, the findings emphasize the importance and potential of diabetes prevention and care strategies in mitigating the impact of chronic complications and major comorbidities on both healthcare systems and workforce participation
The Role of Records Management in Anti-corruption Investigation in Nigeria
Full text linkThis dissertation investigates how anti-corruption investigators perceive the impact of records management on their work in Nigeria, aiming to bridge the gap between theoretical records management and practical challenges in the field. It explores the perceptions and experiences of these investigators, examining various facets of records management within the context of anti-corruption efforts. These facets include the role of records in investigations, the connection between record integrity and investigation efficiency, the influence of the record life cycle on anti-corruption strategies, and the challenges of implementing electronic recordkeeping.
This study employs a qualitative approach, primarily using semi-structured interviews with 15 anti-corruption investigators from Nigeria's Independent Corrupt Practices and Other Related Offences Commission (ICPC). The data collected reflect the subjective perceptions and experiences of the participants rather than objective facts. Data were collected in 2020 and analysed using thematic analysis, adopting a constructivist ontology and interpretivist epistemology. In addition, legislative and policy documents were consulted to provide a comprehensive empirical foundation.
The study reveals that, from the perspective of anti-corruption investigators, effective records management is crucial for fostering transparency, accountability, and combating corruption. This underscores the importance of maintaining record integrity throughout the life cycle to provide reliable evidence for successful prosecution of offenders. The study identifies challenges in implementing electronic recordkeeping, such as resistance to adopting technological change and IT apathy, as perceived by investigators. The investigators also highlighted the potential of technologies such as cloud computing and forensic technology to enhance investigative processes. These findings emphasise the need for robust institutional and legal frameworks to support record integrity and improve the efficiency of anticorruption investigations in Nigeria’s public sector.
This dissertation offers a comprehensive examination of the intersection between records management and anti-corruption efforts in Nigeria, providing valuable insights into improving governance and combating corruption through effective records management practices. By adopting a multifaceted approach, this study contributes to a broader understanding of how records management can support transparency, accountability, and good governance, particularly in developing nations. The focus on the perspectives of anti-corruption investigators provides a unique and valuable contribution to the field.
This study has significant implications for practice, policy, and research. For practitioners, this study emphasises the need for meticulous recordkeeping practices and the strategic integration of technology in investigative processes. Policymakers can use these insights to develop policies that prioritise effective records management and technological adoption for anti-corruption efforts. This study also opens avenues for future research, including comparative studies in different contexts and the exploration of emerging technologies in records management for anti-corruption purposes
Assessing the Condition of the Vasculature Through Pulse Wave Analysis
Full text linkSydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on kasvussa. Lisäksi sydän- ja verisuonitaudit ovat maailman johtava kuolinsyy. Siksi on tärkeää arvioida verisuoniston kuntoa. Yksi mahdollinen keino on valtimopulssiaaltoanalyysi, jossa pulssiaallon muotoa analysoidaan. Nykyään yksi pulssiaaltojen intensiivisesti tutkittu ominaisuus on pulssiaallon etenemisnopeus, jota käytetään valtimoiden jäykistymisen ja vatsa-aortan aneurysman (AAA) tutkimiseen. Pulssiaallon kulkunopeus ei kuitenkaan kuvaa pulssiaallon muotoa. Pulssiaallon morfologiaa voidaan kuitenkin arvioida muilla suoraan pulssiaallosta lasketuilla piirteillä.
Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli arvioida verisuoniston kuntoa piirteillä, jotka oli laskettu kajoamattomilla mittausmenetelmillä mitatuista signaaleista. Tämän saavuttamiseksi pulssiaaltopiirteistä tutkittiin niiden yhteyttä piilevän valtimonkovettumataudin markkereihin sekä sitä, voidaanko näiden piirteiden perusteella erottaa aneurysmapotilaat ja verrokit toisistaan. Lisäksi tutkittiin pulssin kulkuajan (PTT) arvojen muutoksia ajan myötä. Edellä mainittujen lisäksi tutkittiin pulssiaaltojen käsittelyä eri menetelmillä, jotta nähdään, kuinka eri tavoin esikäsitellyistä pulssiaalloista lasketut piirteet eroavat toisistaan ja kuinka piirteitä pitäisi laskea pulssiaalloista.
Tässä väitöskirjassa käytettiin kolmea aineistoa tutkimusotoksena: 1 853:a 30–45-vuotiasta, 29:ää vatsa-aortan aneurysmapotilasta ja 30:tä noin 70-vuotiasta verrokkia. Pulssiaaltopiirteet laskettiin kahdesta erityyppisestä signaalista: impedanssi- ja fotopletysmografiasignaaleista. Impedanssipletysmografiasignaalit mitattiin ranteista, nilkoista, polvesta ja pohkeesta, kun taas fotopletysmografiasignaalit mitattiin sormesta ja varpaasta. Pulssiaaltopiirteiden ja piilevän valtimonkovettumataudin markkereiden välistä yhteyttä tutkittiin monen selittäjän regressiomallilla. Pulssiaaltojen käsittelyä tutkittiin kolmella eri menetelmällä. Ensimmäinen menetelmä laski piirteet kaikista pulssiaalloista ja laski niistä mediaanipiirteet. Toisessa ja kolmannessa menetelmässä laskettiin ensin mediaanipulssiaalto kuutiosplinillä tai dynaamisella aikavää ristämisellä ja sitten laskettiin piirteet näistä mediaanipulssiaalloista. Kulkuaikojen välisiä eroja tutkittiin parametrittomilla tilastollisilla testeillä. Aneurysmapotilaat ja verrokit luokitteltiin lineaarisella diskriminanttianalyysillä (LDA).
Tulosten mukaan pulssiaaltopiirteillä on yhteys piilevän valtimonkovettumataudin markkereihin, jotka ovat intima-mediakerroksen paksuus, virtausvälitteinen vasodilaatio ja kaulavaltimon venyvyys. Lisäksi aneurysmapotilailla tehty tutkimus osoitti, että PTT muuttuu ajan myötä, kun näitä verrattiin ennen leikkausta mitattuihin arvoihin. Muutokset näkyvät selvemmin pulssiaallon huipusta lasketuista arvoista kuin pulssiaallon alkupisteestä mitatuissa arvoissa, mikä osoittaa, että alkupisteestä mittaaminen on luotettavampaa. Pulssiaaltopiirteet pystyvät myös erottamaan aneurysmapotilaat verrokeista kohtuullisella tarkkuudella yksinkertaisella LDA-luokittelijalla. Robustein tapa pulssiaaltojen käsittelyyn on laskea pulssiaaltopiirteet kaikista pulssiaalloista ja laskea näiden piirteiden mediaani verrattuna piirteiden laskemiseen mediaanipulssiaallosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että verisuoniston kuntoa, johon AAA ja piilevä valtimonkovettumatauti vaikuttavat, on mahdollista arvoida käyttämällä pulssiaaltopiirteitä, jotka on mitattu kajoamattomilla mittausmenetelmillä. Lisäksi pulssiaaltopiirteiden laskeminen kaikista pulssiaalloista on robustein keino pulssiaaltojen käsittelyyn.The prevalence of cardiovascular diseases is increasing. Additionally, cardiovascular diseases are the leading cause of death worldwide. Therefore, it is necessary to assess the condition of the vasculature. One possible method is to use arterial pulse wave analysis, in which the pulse wave morphology is analyzed. Currently, one pulse wave feature that is intensively studied is pulse wave velocity, which is used to study arterial stiffening and an abdominal aortic aneurysms (AAA). However, PWV does not describe pulse wave morphology. Pulse wave morphology can be assessed with other features calculated directly from the pulse wave.
The aim of this thesis was to assess the condition of the vasculature by using features calculated from signals measured with non-invasive measurement methods. To achieve this goal, the association between pulse wave features and markers of subclinical atherosclerosis was examined, in addition to investigating whether AAA patients can be distinguished from control subjects using pulse wave features. In addition, pulse transit time (PTT) values and their changes over time were studied. A further objective was to investigate the processing of pulse waves with various methods to examine whether they yield differences between calculated features. This was done to provide information on how the features should be calculated from the pulse waves.
This thesis used three datasets as study samples: 1,853 test participants aged 30–45 years, 29 test participants with an AAA, and 30 approximately 70-year-old control subjects. Pulse wave features were calculated from two different types of signals: impedance plethysmographic and photoplethysmographic signals. Impedance plethysmographic signals were measured from the wrists, ankles, knee, and calf, whereas photoplethysmographic signals were measured from the finger and toe. To study the association of pulse wave features with markers of subclinical atherosclerosis, multivariable linear regression was used. The processing of pulse waves was studied by three different methods. One method calculated features from all pulse waves then calculated the medians of these values. The second and third methods calculated the median pulse wave with cubic spline or dynamic time warping, respectively, and calculated features from these median pulse waves. Non-parametric statistical tests were used to analyze the changes in PTTs over time. The classification between AAA patients and control subjects was performed with linear discriminant analysis (LDA).
According to the results, pulse wave features are associated with markers of sub-clinical atherosclerosis, which are intima-media thickness, flow-mediated dilation and carotid artery distensibility. In addition, a study with AAA patients showed that the PTT changes over time, when these values were compared to values measured before surgery. The changes are more pronounced in the values calculated from the peak of the pulse wave than in the values measured from the foot of the pulse wave, thus indicating that using the foot point is more reliable, as the shape of the pulse wave changes after the surgery. Pulse wave features are also capable of distinguishing AAA patients from controls with moderate accuracy with a simple LDA classifier. The most robust method for processing the pulse wave is to calculate the features from all selected pulse waves, then calculate the median from these features compared to first calculating the median pulse wave, followed by calculating features from this median pulse wave.
In conclusion, assessing a vascular condition such as an AAA and subclinical atherosclerosis is possible using pulse wave features calculated from non-invasive measurement methods. In addition, calculating features with all pulse waves is the most robust method for processing the pulse waves
Surgical Treatment of Advanced Epithelial Ovarian Cancer
Full text linkEpiteliaalinen munasarjasyöpä diagnosoidaan useimmiten syövän jo ollessa levinnyt laajalle vatsaonteloon. Levinneen munasarjasyövän hoidon kultainen standardi on leikkaus yhdistettynä solunsalpaajahoitoon. Kaiken näkyvän kasvaimen poisto leikkauksessa on levinneen munasarjasyövän merkittävin ennustetekijä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kirurginen hoito on viime vuosikymmeninä maailmanlaajuisesti kehittynyt merkittävästi kohti maksimaalista sytoreduktiivista kirurgiaa, jossa vatsaonteloa operoidaan huomattavasti laajemmin perinteiseen munasarjasyöpäkirurgiaan verrattuna.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa laajentunut leikkaustapa levinneen munasarjasyövän hoidossa otettiin käyttöön vuonna 2016. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida uuden leikkaustavan käyttöönoton vaikutuksia munasarjasyöpäpotilaiden hoitoon ja ennusteeseen.
Tutkimuksen ensimmäinen osatyö käsitteli uuden leikkaustavan käyttöönoton vaikutuksia leikkaushoitoon ja kirurgisesti hoidettujen potilaiden ennusteeseen. Tulokset osoittivat, että laajentuneen kirurgian myötä kaiken kasvaimen poisto leikkauksessa saavutettiin lähes kolme kertaa useammin verrattuna perinteiseen kirurgiaan. Tämän seurauksena leikattujen potilaiden tautivapaa-aika sekä kokonaiselossaoloaika parantuivat merkitsevästi. Elossaolohyöty oli selkeä levinneisyysasteen III potilailla, mutta tilastollisesti merkitsevää hyötyä levinneisyysasteen IV potilailla ei todettu.
Toisessa osatyössä verrattiin kirurgisen hoidon komplikaatioita perinteisen ja uuden leikkaustavan ryhmissä. Komplikaatioiden kokonaismäärä oli molemmissa ryhmissä korkea, mutta laaja sytoreduktiivinen kirurgia lisäsi komplikaatioriskiä kolminkertaisesti. Suurin osa komplikaatioista oli kuitenkin vakavuusasteeltaan lieviä, jolloin ne harvoin merkittävästi heikentävät leikkauksesta toipumista.
Kolmas osatyö selvitti uuden leikkaustavan vaikutuksia hoitopäätöksiin ja koko potilasryhmän ennusteeseen. Leikkaushoitoon päätyi kolme neljästä levinneen munasarjasyövän diagnoosin saaneista potilaista, ja tämä osuus ei näyttänyt merkitsevästi muuttuvan uuden leikkaustavan käyttöönoton myötä. Lisäksi tutkimus osoitti, että uuden leikkaustavan käyttöönotto ei vaikuttanut tuovan elossaolohyötyä koko potilasryhmää tarkastellessa.
Väitöskirjatutkimus osoittaa, että maksimaalisen sytoreduktiivisen kirurgian käyttöönotto levinneen munasarjasyövän leikkaushoidossa näyttää hyödyttävän tarkkaan valittua potilasjoukkoa, mutta koko potilasryhmän ennustetta muutos ei näytä parantavan. Merkittävin munasarjasyöpäpotilaan ennusteeseen vaikuttava tekijä on täydellinen kasvaimen poisto, johon tulisi pyrkiä minimoiden leikkaukseen liittyvät riskit.Epithelial ovarian cancer is most often diagnosed at advanced stage, when the cancer has already spread widely throughout the abdominal cavity. The golden standard for treatment includes surgery combined with chemotherapy. Achieving complete cytoreduction, defined as no macroscopic residual disease at the end of the surgery, remains the most significant prognostic factor for survival. To achieve this goal, the surgical management has in recent decades undergone a substantial evolution towards maximal cytoreductive surgery, characterized by significantly more extensive intra-abdominal procedures compared to traditional surgical methods.
The implementation of maximal cytoreductive surgery was introduced in Tampere University Hospital, Finland at the beginning of 2016. This study aimed to evaluate the effects of implementation of maximal cytoreductive surgery on treatment outcomes of surgically treated patients, and also on the entire population with advanced epithelial ovarian cancer.
The first study investigated the impact of a changed surgical protocol on surgical outcomes and survival of surgically treated patients. The results showed that the implementation of maximal cytoreductive surgery resulted in threefold higher rate of complete cytoreduction compared to the era of standard surgery. As a result, both progression-free and overall survival of surgically treated patients improved significantly. The survival benefit was unquestionable in stage III patients, but did not reach statistical significance in stage IV patients.
The second study compared the complications related to surgical treatment before and after the introduction of maximal cytoreductive surgery in our institution. The study demonstrated that the total complication rate related to surgical treatment was high in both study groups, but maximal cytoreductive surgery was associated with a threefold increased risk of complications. However, most of the complications were graded as minor, rarely having a significant impact on recovery period after surgery. The third study explored the treatment decisions and overall survival of the entire patient cohort. The results showed that approximately three out of four patients diagnosed with advanced epithelial ovarian cancer were referred to surgical treatment and this proportion did not seem to be significantly affected by the change in the surgical paradigm. In addition, the study did not find survival benefit of the implementation of extensive surgery when evaluating the entire patient cohort.
In conclusion, the implementation of maximal cytoreductive surgery in the treatment of advanced epithelial ovarian cancer seems to have demonstrable survival benefits for carefully selected patients undergoing surgery. However, this change in treatment paradigm does not seem to translate into improved outcomes for the entire patient cohort. The most critical determinant of survival in advanced epithelial ovarian cancer is the complete cytoreduction, which should be pursued while minimizing surgical morbidity