23098 research outputs found
Sort by
TEOS 2025 : Hurmos I, 2023 / Hurmos II, 2023 / Hurmos III, 2023
No full textvalokuvataideteokset, pigmenttivedokset, 202
Non-Immersive Virtual Learning Environments (VLEs) with XR Elements in Nursing Education:Learning Interaction and Clinical Competence
No full textThe way nursing students acquire clinical competence and patient safety awareness has changed as a result of the adoption of virtual learning environments (VLEs) in healthcare education. Non-immersive VLEs that display virtual scenarios offer secure learning experiences. Easily accessible and reasonably priced non-immersive VLEs can safely enhance learning clinical procedures. To the best of our knowledge, there is no earlier research on non-immersive VLEs with extended reality (XR) elements in nursing education, and this research fills that gap.This study investigates nursing students’ expectations and experiences of using non-immersive VLEs with XR elements to learn interaction and clinical competence, such as infusion pump operations. It also explores the strengths, weaknesses, opportunities, and threats related to the use of non-immersive VLEs with XR elements in this context. Fifteen first-year nursing students engaged in two non-immersive learning scenarios. The learning process was structured using a seven-phase simulation pedagogy. The data were collected using pre- and post-questionnaires; group discussions; and strengths, weaknesses, opportunities, and threats (SWOT) analysis. The data were analyzed using both qualitative and quantitative methods.The findings highlight the potential of non-immersive VLEs with XR elements to enhance engagement, confidence, and competence acquisition in nursing students while complementing traditional hands-on training. The study highlights the importance of blended learning strategies that integrate technical and scenario-based approaches, as well as simulation pedagogy, to optimize knowledge retention and clinical competency development. As digital technologies continue to shape healthcare education, non-immersive VLEs with XR elements are valuable in bridging the gap between theory and practice, ultimately contributing to patient safety and improved healthcare outcomes
Häiritsevä, tavoiteltu ja kaipaava erottuminen:Narratiivinen tutkimus toiseuksien monimuotoisuudesta ja purkamisesta koulukokemuksissa
No full textYhdenvertaisuus, kuten myös syrjintä, ovat keskeisiä puheenaiheita demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta yhtä lailla ne puhuttavat koulua koskevissa keskusteluissa. Tämän tutkimuksen lähtökohta ja fokus on koulussa. Koulu on väistämätön sosiaalinen tila, jossa kohtaamiset synnyttävät niin toiseuden ja kuulumattomuuden kuin mukaan kuulumisen ja hyväksynnän kokemusta ja näillä on merkittävä vaikutus hyvinvointiin.Tutkimuksessani tutkin aikuisten koulumuistoihin sijoittuvia toiseuden kokemuksia. Tarkastelen sitä, miten toiseus eri vuorovaikutusyhteyksissä koulumaailmassa ilmenee ja rakentuu ja sitä, miten toiseutta koulun kohtaamisissa voidaan purkaa. Toiseuden kokemuksen kirjon kautta luon myös kuvaa tärkeistä koulukasvatuksen tavoitteista: kuulumisesta ja yhdenvertaisuudesta. Tutkimukseni tarkoitus on lisätä ymmärrystä toiseuden kokemuksista koulussa. Tutkimukseni pääkysymys on: Miten toiseus ilmenee koulussa aikuisten koulukokemuksia käsittelevissä kertomuksissa? Tätä kysymystä lähestyn kahdella tarkentavalla alakysymyksellä tekijöistä, jotka rakentavat ja vahvistavat toiseuden kokemusta sekä toivotusti ja koetusti purkavat toiseutta koulussa. Omakohtaista toiseuden rakentumista ja purkamista koulussa ei ole juurikaan aiemmin tutkittu ja ylipäänsä monimuotoista toiseuden kirjoa koulussa käsittelevä tutkimus on hyvin vähäistä.Tutkimukseni on narratiivinen. Aineistoni koostuu 26 kirjoitetusta ja/tai puhutusta kertomuksesta, jotka keräsin Avoimen yliopiston luennolla sekä jakamalla kirjoituspyyntöä Facebookissa. Tutkimushenkilöt olivat iältään 19–57 vuoden väliltä toiseuskertomuksia kirjoittaessaan. Tutkittavista 21 oli naisia, miehiä oli 4 ja muun sukupuolisia 1. Analysoin tutkimukseni käyttäen temaattista analyysiä narratiivien analyysinä. Tässä narratiivien analyysissä luomieni teemojen pohjalta loin neljä toiseuskertomustyyppiä typologian avulla, jossa ulottuvuuksina olivat toiseuden kokemuksen kielteinen ja myönteinen rakentuminen sekä toiseuden rakentajana minä itse ja toiset ihmiset.Tutkimustulosten mukaan toiseus on kielteistä, myönteistä tai ristiriitaista kokemusta. Se ilmenee koulussa vahvimmin häiritsevänä erottumisena oletuksenkaltaisesta yksilöstä. Se ilmenee myös tavoiteltuna, itse valittuna erottautumisena niistä, jotka voidaan luokitella tavallisiksi. Joskus toiseuden kokemus syntyy silloin, kun ei halua erottua muita parempana tai ei voi täyttää sitä myönteistä odotusta, joka itseen kohdistuu. Tutkimukseni kertoo hallitsevasti siitä, miten tietyt ulkoiset piirteet, sisäiset ominaisuudet, vääränlaisena koettu oleminen ja käytös sekä poikkeavat perhetaustat muodostuvat toisia häiritseviksi asioiksi. Toiseus rakentuu erilaisissa arvioinneissa ja erotteluissa koulun sosiaalisissa tilanteissa sanoin, teoin ja elein ja sitä tuottavat niin opettaja kuin muut oppilaat, mutta toiseus rakentuu myös vertailevassa hiljaisessa vaikutussuhteessa muihin, jossa oma poikkeavuus havaitaan. Tutkimukseni piirtää ihanneihmisen kuvaa ja kertoo siitä oletuksesta, millainen lapsen ja nuoren tulisi olla tullakseen hyväksytyksi oppilaana ja vertaisena. Toiseus ilmenee myös kaipauksena sellaisiin kohtaamisiin, joissa voi kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenä.Tutkimus antaa näkökulmaa ja vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa lasten ja nuorten kohtaamiseen koulussa. Tulosten perusteella oppilaan kohtaamisen tapoihin ja toiseuden kokemusta tuottaviin rakenteisiin tulisi koulussa kiinnittää huomiota. Tutkimukseni kertomukset avaavat toiseuden kokemusta, sen syntymekanismia sekä purkamista edistäviä kohtaamisen tapoja. Pyrin tutkimuksessani osaltani palauttamaan inkluusiosta käytävää keskustelua lähemmäksi sen eettistä perustaa. Tutkimuksellani haluan osoittaa, että inkluusio tulisi ymmärtää ennemminkin asenteena ja suhtautumistapana kuin oppilaan sijoittamiseen ja ryhmittelyyn liittyvänä käytännöllisenä kysymyksenä. Inkluusio tulisi nähdä jokaisen, ei ainoastaan tuen tarpeisen, oppilaan oikeutena olla omana itsenään ominaisuuksineen, piirteineen ja taustoineen osa kaikille yhteistä koulua, sitä koulua, jota hän käy
Kertomuksia Saamen kansasta:Saamelaisen kansatyön ja -ajattelun jäljillä
No full textJäljitän (guorrat) tutkimuksessani saamelaisia tapoja kuvitella saamelainen kansa ja kertoa sen olemassaolon perustasta. Tutkin saamelaista kansatyötä ja -ajattelua sekä niihin liittyviä poliittisia visioita, ristiriitoja ja muutoksia. Tarkastelen, miten Saamen kansaa on sovitettu ympäri maailmaa jo asemansa vakiinnuttaneisiin kansallisten instituutioiden muotteihin. Teen ymmärrettäväksi ja näkyväksi prosesseja, joissa saamelaiset ovat hakeneet tunnustusta kansana kansojen joukossa, ja pohdin, miten ne sopivat yhteen saamelaisten omien tilallisten jäsennysten ja kuulumista osoittavien tapojen kanssa. Lähestyn saamelaista kansatyötä ja -ajattelua materiaalisten ilmentymien kautta. Materiaaliset ilmaisut, kuten alueelliset representaatiot, poliittiset instituutiot ja kansalliset symbolit, ovat toimineet dekoloniaalisen analyysini suunnan osoittajina tarkastellessani aikaisempaa tutkimusta ja arkistoaineistoja. Tutkimukseni on toteutettu neljänä osatutkimuksena sekä niiden tuloksia kokoavana yhteenveto-osiona, jossa syvennytään tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Teorian tasolla väitöskirjatutkimukseni purkaa saamen kansakerronnan historiakulttuuria ja laajemmin poliittista ajattelua, jolla on oikeutettu erityisesti kansallisvaltioiden valtaa ja marginalisoitu alkuperäiskansoja.Osatutkimuksessa I tarkastelen Sápmia eli ylirajaista Saamenmaata vastanarratiivina valtioiden yksinomaiselle vallalle määrittää alueita omakseen. Saamelaiset eivät ole itse nähneet tarpeelliseksi määrittää tiukasti Sápmin rajoja. Sen sijaan saamelaisilla on omia tapoja tehdä alueellisia jäsennyksiä esimerkiksi pukeutumisperinteen kautta. Osatutkimuksessa II tuon esiin, miten historiankirjoituksen tapa kansallistaa alueita ja menneisyyttä valtioiden tarpeita varten voi vääristää tulkintoja saamelaisalueen asutushistoriasta, ja saamelaisten suhteesta asuttamaansa maahan. Historialliset arkistot kertovat oman aikansa kolonialistisista ja patriarkaalisista valtarakenteista ja voivat edelleen jatkaa niiden uusintamista, mikäli koloniaalisia arkistoaineistoja tulkitaan kritiikittömästi tai jopa tarkoitushakuisesti pyrkimyksenä kaventaa saamelaisten itsemääräämistä – saamelaisten oikeutta olla olemassa.Osatutkimuksessa III puran saamelaista kansatyötä tarkastelemalla Saamen lipun valintaan johtaneita historiallisia kehityskulkuja eli saamelaisen yhteiskunnan poliittista institutionalisoitumista tältä osin. Lipun valintaan johtaneista prosesseista on havaittavissa erilaisia poliittisia pyrkimyksiä ja niiden välistä ristivetoa, eikä lipun valinta näyttäydy niin suunnitelmallisena ja strategisena kuin kansallisiin lippuihin liitetyt transnationaaliset merkitykset voivat antaa olettaa. Saamelaisella kansatyöllä on haluttu korostaa yhteistä poliittista toimijuutta ja haastaa valtioiden kolonialistista vallankäyttöä. Osatutkimuksessa IV tuon esiin, kuinka Pohjoismainen saamelaisneuvosto ja siinä mukana toimineet saamenystävät ikään kuin moderoivat aluksi sitä, minkälainen moderni Saamen kansa on ja kuinka kansa käyttäytyy. Tämä näkyy myös saamelaisessa kansanvalistustyössä, joka oli Pohjoismaisen saamelaisneuvoston keskeisiä toimintatapoja, ja sen holhoavissa asenteissa. Modernin ajan ja edistyksen eetos kannustivat saamelaisten poliittista järjestäytymistä tiettyyn suuntaan, ja samalla tehtiin eroa primitiivisenä pidettyyn menneisyyteen.Osoitan tutkimuksessani, kuinka saamelaisista puhuttaessa kansana on muodostunut omanlaisensa historiakulttuuri, jota hallitsevat osin länsikeskeiset ymmärrykset siitä, mitä kansa tai kansakunta tarkoittaa. Ehdotan saamen kansakerronnan historiakulttuurin tulkitsemista saamelaisten uudeksi luomiskertomukseksi, jolla selitetään saamelaisten järjestäytymistä moderniksi kansaksi ja saamelaisten olemassaoloa nykyajassa. Länsikeskeisiä malleja mukailevan poliittisen järjestäytymisen myötä saamelaisille on ikään kuin tapahtunut metamorfoosi luonnonkansasta moderniksi kansaksi. Tutkimuksessani teen näkyväksi, ettei saamelaisten tarina kansana kuitenkaan rajaudu pelkästään vaiheisiin, joissa saamelaispolitiikassa on alettu puhua kansan nimissä, tai otettu käyttöön transnationaaleja tapoja representoida kansaa. Saamelaisen kansan kertomus kietoutuu monisyisemmin osaksi valtasuhteita, joissa kansallisvaltiot sekä transnationaali käsitys kansa/kunnasta ovat rakentuneet. Saamenkielisten kansaa kuvaavien käsitteiden (pohjoissaameksi álbmot) etymologiset juuret ovat kansansuvereenisuuden periaatteessa, ja käsitteet ovat siirtyneet saamen kieliin koloniaalisten verotussuhteiden kautta. Vaikka valtiot ovat tunnustaneet saamelaiset kansana jo 1600–1700-luvuilla, alkuperäiskansanäkökulmasta saamelaisen kansaisuuden voi ottaa ontologiseksi lähtökohdaksi, jonka oleellisin perusta on saamelaisten ymmärrys itsestään omana erillisenä ryhmänä sekä pyrkimys säilyä sellaisena.Saamelainen kansa ja alkuperäiskansa on rakentunut vuorovaikutuksessa kolonialististen ja anti- tai dekoloniaalien prosessien kanssa. Saamelainen kansa-ajattelu on lähtökohtaisesti joustavaa eikä vaadi keskitettyä vallankäyttöä tai yhdenmukaistavaa politiikka tai ole ylhäältä päin johdettua. Saamelaisille on rakentunut omanlaisensa tapa olla ja toimia kansana ja alkuperäiskansana, joka ei ole pelkästään ulkopuolelta asetettujen määreiden sanelemaa. Saamen kansan tapa olla, toimia ja järjestyä yhteiskuntana haastaa yhtäältä pyrkimyksiä määritellä, mitä kansa tai kansakunta tarkoittaa, sekä toisaalta ajatusta, että kansaksi tunnistaminen vaatisi niiden olevan joka puolella maailmaa samanlaisia ja pelkästään valtiollisiin prosesseihin kiinnittyviä. Saamelainen kansa-ajattelu ja laajemmin alkuperäiskansojen näkökulma laajentavat käsitystä kansoista ja kansakunnista ja purkavat käsitteisiin liittyviä hierarkioita sekä mahdollisuuksien mukaan ohjaavat kansa-käsitystä pois valtiollisista ja alueellisesti tarkkaan rajatuista kehyksistä
Assessing the effectiveness of Finland’s sustainable development policy to facilitate a sustainability transition
No full textSustainable development policies have been implemented during several decades, but so far with too little impact apart from awareness raising. Environmental changes, such as biodiversity loss, pollution, and resource overuse, have evolved from local problems to global crises interconnected with social issues like inequality and polarization. The need for rapid and large-scale sustainability transition is evident. Finland is one of the countries with relatively advanced national sustainable development policy and top ranking in several international comparisons of sustainability performance. Focusing on the societal uses of knowledge, this article uses Finland as a case to assess the effectiveness of conventional sustainable development policy, including national strategies, institutions, and practices. Recommendations applicable also for other countries and avenues for more impactful implementation of sustainability solutions are identified, emphasizing the urgent need to adopt a strong sustainability mindset shifting from short-term economic priorities towards coherent long-term targets beyond 2030, with corresponding policy and legal changes
Urban development type, biodiversity and the extinction of experience
No full textHumans currently suffer a phenomenon called the extinction of experience by which we are losing interactions with the natural world. This process, particularly worrying in urban areas and rapidly expanding, is mainly due to the lack of orientation towards nature (i.e. connection with nature) and the lack of opportunities to experience it. Urban areas vary along a gradient from compact cities with large parks separated from residential areas (land-sparing extreme of the gradient) to sprawled-design with single-family homes and gardens and street vegetation (land-sharing extreme). This gradient and its feature variables are related to differences in biodiversity levels and the way people interact with nature, thus, it is expected that this configuration will influence the extinction of experience of citizens. Our study investigates this important question by integrating sociological data (818 questionnaires) and ecological data (bird diversity) from 9 cities across Europe and carrying out structural equation models. Our results empirically support the extinction of the experience framework. We found that living in land-sparing areas, as well as areas with more green cover and larger green patches, is positively associated with time spent in nature. These findings highlight the importance of large parks in bringing urban dwellers closer to nature. Furthermore, disconnection from nature is favored by other factors such as the lack of childhood experiences or living in biodiversity-poor neighborhoods. Politicians and urban planners should consider these factors to revert the increasingly worrying extinction of experience that entails important conservation consequences
Ihana Erika, Esko ja minä:Huomioita teoksesta, nimestä ja nimeämisestä
No full textMitä tapahtuu, kun tutkijasta tulee osa taideteosta? Pälvi Rantala pohtii tekstissään ajatuksia, joita heräsi, kun hän pääsi mukaan Emil Santtu Uutun teokseen Ihana tytär Erika. Tutkija sai palata omaan parikymmentä vuotta vanhaan tekstiinsä, ja joutui samalla pohtimaan historiantutkimuksen eettisiä kysymyksiä
