567 research outputs found
Hidradenitis suppurativa -potilaiden liitännäissairaudet ja kuolleisuus Suomessa
No full textAbstractHidradenitis suppurativa (HS) is a chronic inflammatory disease of hair follicles, characterized by subcutaneous inflammatory nodules and abscesses, typically on the axillary, genitofemoral, and perianal skin. Symptoms of HS, such as foul-smelling discharge from the inflamed lesions, pain, and disease location in sensitive areas, markedly diminish patients’ quality of life.Smoking and obesity are associated with HS, which also has several common comorbidities. While there is a growing body of evidence of somatic comorbidities in HS, psychiatric comorbidities have received less attention. Furthermore, literature on comorbidities in young patients with HS is scarce, and no systematic evaluation of mortality in HS has yet been undertaken.This study aimed to clarify the associations between HS and mental disorders, to explore both somatic and psychiatric comorbidities of HS in children and adolescents, and to determine the life expectancy and cause-specific risks of death in patients with HS.The study population comprised over 4300 cases with HS diagnosed in Finnish hospitals between 1987 and 2014. Age- and sex-matched patients with psoriasis and melanocytic nevi served as controls. Patient data were obtained from the statutory Finnish Care Register for Health Care. Information on dates and causes of death of the cases and controls were acquired from Statistics Finland.This study showed a heavy psychiatric disease burden in patients with HS. The prevalence rates and risks of all studied psychiatric comorbidities were higher in the HS than in the control groups. This was also evident in children and adolescents with HS, not only in adults. Furthermore, younger patients also had elevated risks for many somatic disorders including inflammatory bowel and joint diseases. Remarkably, the mean age at death in the HS group was only 60.5 years. The most common causes for death in the order of likelihood were: cardiovascular diseases, neoplasms, ‘accidents, suicides or violence’ and alcohol-related diseases. Suicide risk was elevated in women with HS.HS patients should be cautiously monitored for possible somatic and psychiatric comorbidities. It is clear that these patients require effective, comprehensive and multidisciplinary care to improve their quality of life and prevent premature death.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Huilaja, L., Tiri, H., Jokelainen, J., Timonen, M., & Tasanen, K. (2018). Patients with Hidradenitis Suppurativa Have a High Psychiatric Disease Burden: A Finnish Nationwide Registry Study. Journal of Investigative Dermatology, 138(1), 46–51. https://doi.org/10.1016/j.jid.2017.06.020Tiri, H., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2018). Somatic and psychiatric comorbidities of hidradenitis suppurativa in children and adolescents. Journal of the American Academy of Dermatology, 79(3), 514–519. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2018.02.067Self-archived versionTiri, H., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2019). Substantially reduced life expectancy in patients with hidradenitis suppurativa: A Finnish nationwide registry study. British Journal of Dermatology, 180(6), 1543–1544. https://doi.org/10.1111/bjd.17578Self-archived versionTiri, H., Huilaja, L., Jokelainen, J., Timonen, M., & Tasanen, K. (2018). Women with Hidradenitis Suppurativa Have an Elevated Risk of Suicide. Journal of Investigative Dermatology, 138(12), 2672–2674. https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.06.171TiivistelmäHidradenitis suppurativa (HS) on krooninen tulehduksellinen karvatuppien sairaus, joka heikentää elämänlaatua merkittävästi. Kivuliaat kyhmyt ja paiseet sekä vuotavat käytävät, jotka sijaitsevat useimmiten kainaloissa, nivusissa, genitaalialueella ja pakaravaossa, ovat sen tyypillisimpiä ilmenemismuotoja.HS-potilailla on moninaisia terveysongelmia, joita ovat mm. tupakointi, lihavuus ja suurentunut riski useisiin somaattisiin sairauksiin. Tutkimustieto HS-potilaiden psykiatrisista sairauksista on kuitenkin vähäistä eikä liitännäissairauksista lapsilla ole juuri lainkaan tietoa. Tämän lisäksi HS-potilaiden kuolemansyitä tai eliniänodotetta ei ole perusteellisesti selvitetty.Tällä tutkimuksella haluttiin määrittää psykiatristen sairauksien riski HS-potilailla ja selvittää sekä somaattisten että psykiatristen liitännäissairauksien todennäköisyyttä lapsuudessa ja nuoruudessa. Tarkoituksena oli myös tutkia, mihin sairauksiin HS-potilailla on suurentunut riski kuolla ja minkä ikäisinä he menehtyvät.Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmästä etsittiin tiedot kaikista Suomen sairaaloissa vuosina 1987–2014 diagnosoiduista HS-tapauksisista (N=4381). Liitännäissairauksien tutkimista varten verrokeiksi valittiin psoriaasi- tai luomidiagnoosin saaneet henkilöt, jotka kaltaistettiin iän ja sukupuolen mukaan. Kuolintiedot menehtyneistä tutkimuspotilaista saatiin Tilastokeskukselta.HS-potilailla havaittiin selkeästi suurentunut psykiatristen sairauksien riski niin aikuisena kuin myös jo alle 18 vuoden iässä. Lisäksi monien somaattisten sairauksien, esim. tulehduksellisten suoli- ja nivelsairauksien, riski oli suurentunut lapsuudessa. HS-potilaiden todettiin menehtyvän huomattavan nuorella iällä, sillä heidän keskimääräinen elinikänsä oli vain 60,5 vuotta. Yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit, kasvaimet, ’onnettomuudet, itsemurhat ja väkivalta’ sekä alkoholiin liittyvät kuolemat. Itsemurhariski havaittiin suurentuneeksi naisilla.Tämän tutkimuksen perusteella HS-potilailla on runsaasti psykiatrisia liitännäissairauksia. Sekä somaattisten että psykiatristen sairauksien riski onkin pidettävä mielessä aina HS-potilaita hoidettaessa. Tehokas, kokonaisvaltainen ja moniammatillinen hoito on tärkeää potilaiden elämänlaadun parantamiseksi ja ennenaikaisen kuoleman ehkäisemiseksi.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Huilaja, L., Tiri, H., Jokelainen, J., Timonen, M., & Tasanen, K. (2018). Patients with Hidradenitis Suppurativa Have a High Psychiatric Disease Burden: A Finnish Nationwide Registry Study. Journal of Investigative Dermatology, 138(1), 46–51. https://doi.org/10.1016/j.jid.2017.06.020Tiri, H., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2018). Somatic and psychiatric comorbidities of hidradenitis suppurativa in children and adolescents. Journal of the American Academy of Dermatology, 79(3), 514–519. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2018.02.067Rinnakkaistallennettu versioTiri, H., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2019). Substantially reduced life expectancy in patients with hidradenitis suppurativa: A Finnish nationwide registry study. British Journal of Dermatology, 180(6), 1543–1544. https://doi.org/10.1111/bjd.17578Rinnakkaistallennettu versioTiri, H., Huilaja, L., Jokelainen, J., Timonen, M., & Tasanen, K. (2018). Women with Hidradenitis Suppurativa Have an Elevated Risk of Suicide. Journal of Investigative Dermatology, 138(12), 2672–2674. https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.06.171Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 8 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 5 December 2019, at 12 noonAbstract
Hidradenitis suppurativa (HS) is a chronic inflammatory disease of hair follicles, characterized by subcutaneous inflammatory nodules and abscesses, typically on the axillary, genitofemoral, and perianal skin. Symptoms of HS, such as foul-smelling discharge from the inflamed lesions, pain, and disease location in sensitive areas, markedly diminish patients’ quality of life.
Smoking and obesity are associated with HS, which also has several common comorbidities. While there is a growing body of evidence of somatic comorbidities in HS, psychiatric comorbidities have received less attention. Furthermore, literature on comorbidities in young patients with HS is scarce, and no systematic evaluation of mortality in HS has yet been undertaken.
This study aimed to clarify the associations between HS and mental disorders, to explore both somatic and psychiatric comorbidities of HS in children and adolescents, and to determine the life expectancy and cause-specific risks of death in patients with HS.
The study population comprised over 4300 cases with HS diagnosed in Finnish hospitals between 1987 and 2014. Age- and sex-matched patients with psoriasis and melanocytic nevi served as controls. Patient data were obtained from the statutory Finnish Care Register for Health Care. Information on dates and causes of death of the cases and controls were acquired from Statistics Finland.
This study showed a heavy psychiatric disease burden in patients with HS. The prevalence rates and risks of all studied psychiatric comorbidities were higher in the HS than in the control groups. This was also evident in children and adolescents with HS, not only in adults. Furthermore, younger patients also had elevated risks for many somatic disorders including inflammatory bowel and joint diseases. Remarkably, the mean age at death in the HS group was only 60.5 years. The most common causes for death in the order of likelihood were: cardiovascular diseases, neoplasms, ‘accidents, suicides or violence’ and alcohol-related diseases. Suicide risk was elevated in women with HS.
HS patients should be cautiously monitored for possible somatic and psychiatric comorbidities. It is clear that these patients require effective, comprehensive and multidisciplinary care to improve their quality of life and prevent premature death.Tiivistelmä
Hidradenitis suppurativa (HS) on krooninen tulehduksellinen karvatuppien sairaus, joka heikentää elämänlaatua merkittävästi. Kivuliaat kyhmyt ja paiseet sekä vuotavat käytävät, jotka sijaitsevat useimmiten kainaloissa, nivusissa, genitaalialueella ja pakaravaossa, ovat sen tyypillisimpiä ilmenemismuotoja.
HS-potilailla on moninaisia terveysongelmia, joita ovat mm. tupakointi, lihavuus ja suurentunut riski useisiin somaattisiin sairauksiin. Tutkimustieto HS-potilaiden psykiatrisista sairauksista on kuitenkin vähäistä eikä liitännäissairauksista lapsilla ole juuri lainkaan tietoa. Tämän lisäksi HS-potilaiden kuolemansyitä tai eliniänodotetta ei ole perusteellisesti selvitetty.
Tällä tutkimuksella haluttiin määrittää psykiatristen sairauksien riski HS-potilailla ja selvittää sekä somaattisten että psykiatristen liitännäissairauksien todennäköisyyttä lapsuudessa ja nuoruudessa. Tarkoituksena oli myös tutkia, mihin sairauksiin HS-potilailla on suurentunut riski kuolla ja minkä ikäisinä he menehtyvät.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmästä etsittiin tiedot kaikista Suomen sairaaloissa vuosina 1987–2014 diagnosoiduista HS-tapauksisista (N=4381). Liitännäissairauksien tutkimista varten verrokeiksi valittiin psoriaasi- tai luomidiagnoosin saaneet henkilöt, jotka kaltaistettiin iän ja sukupuolen mukaan. Kuolintiedot menehtyneistä tutkimuspotilaista saatiin Tilastokeskukselta.
HS-potilailla havaittiin selkeästi suurentunut psykiatristen sairauksien riski niin aikuisena kuin myös jo alle 18 vuoden iässä. Lisäksi monien somaattisten sairauksien, esim. tulehduksellisten suoli- ja nivelsairauksien, riski oli suurentunut lapsuudessa. HS-potilaiden todettiin menehtyvän huomattavan nuorella iällä, sillä heidän keskimääräinen elinikänsä oli vain 60,5 vuotta. Yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit, kasvaimet, ’onnettomuudet, itsemurhat ja väkivalta’ sekä alkoholiin liittyvät kuolemat. Itsemurhariski havaittiin suurentuneeksi naisilla.
Tämän tutkimuksen perusteella HS-potilailla on runsaasti psykiatrisia liitännäissairauksia. Sekä somaattisten että psykiatristen sairauksien riski onkin pidettävä mielessä aina HS-potilaita hoidettaessa. Tehokas, kokonaisvaltainen ja moniammatillinen hoito on tärkeää potilaiden elämänlaadun parantamiseksi ja ennenaikaisen kuoleman ehkäisemiseksi
Lääkkeet, keliakia ja ihokeliakia rakkulaisen pemfigoidin riskitekijöinä Suomessa
No full textAbstractBullous pemphigoid (BP) is the most common autoimmune blistering disease. It mostly affects elderly patients and is characterized by intense pruritus and blistering or bullae. Treatment options include topical and systemic corticosteroids, other immunosuppressive drugs and doxycycline. Disease course may be chronic and relapses are common. The incidence of BP has been reported to have increased in the last few decades, but the reason for this trend is not known.The aim of this thesis was to study the risk factors of BP. Firstly, the influence of the use of dipeptidyl peptidase (DPP-4) inhibitors was analyzed as a risk factor, and then those of other oral diabetes medications. This study also aimed to determine whether drugs used for psychiatric and neurologic conditions are risk factors for BP. Finally, previously diagnosed dermatitis herpetiformis (DH) and celiac disease (CD) were examined as potential risk factors for subsequent BP.For this retrospective, matched case-control study, patient data were obtained from the Finnish Care Register for Health Care database, and data on reimbursed drugs from the Social Insurance Institution of Finland.In the present study, prior use of DPP-4 inhibitors was found to increase the risk of BP twofold and in particular, vildagliptin increased the risk tenfold. The mean time between the initiation of vildagliptin and diagnosis of BP was 449 days. Metformin and other conventional diabetes drugs were not risk factors for BP. Several drugs used for neurological and psychiatric diseases were associated with an elevated risk for BP, but no pharmacological or chemical properties of these drugs emerged as candidates to explain the increased risk. A prior diagnosis of DH increased the risk of BP 22-fold and a diagnosis of CD doubled it. Dapsone had been used in the two years before BP diagnosis by 44% of patients whose BP was preceded by DH. The mean time between the diagnoses of DH and BP was 3.3 years.This study confirms the view that DPP-4 inhibitors increase the risk for BP. No such association was found with other classes of diabetes drugs and therefore their use can be continued following a diagnosis of BP. Doctors treating patients with DH should be aware of the association between DH and BP, and be particularly vigilant if a DH patient’s skin symptoms change or become unresponsive to a gluten-free diet and/or dapsone.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Varpuluoma, O., Försti, A., Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Vildagliptin significantly increases the risk of bullous pemphigoid: A finnish nationwide registry study. The Journal of Investigative Dermatology, 138(7), 1659-1661. https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.01.027Self-archived versionVarpuluoma, O., Försti, A, Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2018). Oral diabetes medications other than dipeptidyl peptidase 4 inhibitors are not associated with bullous pemphigoid: A Finnish nationwide case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology, 79(6), 1034-1038.e5. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2018.05.030Self-archived versionVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen K. (in press). Drugs used for neurological and psychiatric conditions increase the risk of bullous pemphigoid: a Finnish case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2019.02.017Self-archived versionVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Dermatitis herpetiformis and celiac disease increase the risk of bullous pemphigoid. Journal of Investigative Dermatology https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.10.010Self-archived versionTiivistelmäRakkulainen pemfigoidi (pemfigoidi) on yleisin ihon autoimmuunirakkulatauti. Pemfigoidi on pääasiassa ikääntyneiden sairaus, ja sen tyypillisiä oireita ovat kova kutina ja rakkulat iholla. Pemfigoidin hoitoon käytetään paikallisia ja systeemisiä kortikosteroideja, muita immunosuppressiivisia lääkkeitä sekä doksisykliiniä. Taudinkulku on usein krooninen ja uusiutumiset ovat yleisiä. Rakkulaisen pemfigoidin ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyneen, mutta syitä tähän muutokseen ei täysin ymmärretä.Tämän tutkimuksen tavoite oli tutkia pemfigoidin riskitekijöitä Suomessa. Retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä poimittuja pemfigoidipotilaita (N=3397) ja verrokkeina ihon tyvisolusyöpäpotilaita (N=12941). Tiedot korvatuista lääkeostoista saatiin Kelan lääkekorvausrekisteristä.Tutkimuksessa todettiin DPP-4:n salpaajien kaksinkertaistavan pemfigoidin riskin ja DPP-4:n salpaaja vildagliptiini lisäsi riskiä jopa kymmenkertaiseksi. Vildagliptiinin aloituksen ja pemfigoidin toteamisen välillä kului keskimäärin 449 vuorokautta. Metformiini ja muut tutkitut suun kautta otettavat diabeteslääkkeet eivät lisänneet pemfigoidin riskiä. Useiden psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin käytettävien lääkkeiden todettiin lisäävän pemfigoidin riskiä.Pemfigoidin on kuvattu voivan puhjeta ihokeliakian jälkeen, mutta laajempia tutkimuksia näiden sairauksien yhteydestä ei oltu aiemmin tehty. Tämän vuoksi samassa potilasaineistossa tutkittiin ihokeliakiaa ja keliakiaa pemfigoidin riskitekijöinä. Edeltävä ihokeliakia lisäsi pemfigoidin toteamisen riskiä selvästi, jopa 22-kertaiseksi ja keliakia kaksikertaiseksi. Huomattava osa potilaista oli ostanut ihokeliakian hoitoon käytettävää dapsonia edeltävän 2 vuoden aikana ennen pemfigoidin toteamista, mikä voi kertoa ihokeliakian oireiden aktiivisuudesta.Tämä tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että DPP-4:n salpaajat ovat pemfigoidin riskitekijä. Muut tutkitut diabeteslääkkeet eivät lisänneet riskiä ja voidaan ajatella, että ne eivät edelleen hankaloita aiemmin todetun pemfigoidin oireita. Koska ihokeliakian todettiin olevan pemfigoidin riskitekijä, tulee näitä potilaita hoitavan lääkärin muistaa pemfigoidin mahdollisuus, jos ihokeliakian oireet muuttuvat tai hoitovaste menetetään.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Varpuluoma, O., Försti, A., Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Vildagliptin significantly increases the risk of bullous pemphigoid: A finnish nationwide registry study. The Journal of Investigative Dermatology, 138(7), 1659-1661. https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.01.027Rinnakkaistallennettu versioVarpuluoma, O., Försti, A, Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2018). Oral diabetes medications other than dipeptidyl peptidase 4 inhibitors are not associated with bullous pemphigoid: A Finnish nationwide case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology, 79(6), 1034-1038.e5. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2018.05.030Rinnakkaistallennettu versioVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen K. (in press). Drugs used for neurological and psychiatric conditions increase the risk of bullous pemphigoid: a Finnish case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2019.02.017Rinnakkaistallennettu versioVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Dermatitis herpetiformis and celiac disease increase the risk of bullous pemphigoid. Journal of Investigative Dermatology https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.10.010Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 8 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 29 March 2019, at 12 noonAbstract
Bullous pemphigoid (BP) is the most common autoimmune blistering disease. It mostly affects elderly patients and is characterized by intense pruritus and blistering or bullae. Treatment options include topical and systemic corticosteroids, other immunosuppressive drugs and doxycycline. Disease course may be chronic and relapses are common. The incidence of BP has been reported to have increased in the last few decades, but the reason for this trend is not known.
The aim of this thesis was to study the risk factors of BP. Firstly, the influence of the use of dipeptidyl peptidase (DPP-4) inhibitors was analyzed as a risk factor, and then those of other oral diabetes medications. This study also aimed to determine whether drugs used for psychiatric and neurologic conditions are risk factors for BP. Finally, previously diagnosed dermatitis herpetiformis (DH) and celiac disease (CD) were examined as potential risk factors for subsequent BP.
For this retrospective, matched case-control study, patient data were obtained from the Finnish Care Register for Health Care database, and data on reimbursed drugs from the Social Insurance Institution of Finland.
In the present study, prior use of DPP-4 inhibitors was found to increase the risk of BP twofold and in particular, vildagliptin increased the risk tenfold. The mean time between the initiation of vildagliptin and diagnosis of BP was 449 days. Metformin and other conventional diabetes drugs were not risk factors for BP. Several drugs used for neurological and psychiatric diseases were associated with an elevated risk for BP, but no pharmacological or chemical properties of these drugs emerged as candidates to explain the increased risk. A prior diagnosis of DH increased the risk of BP 22-fold and a diagnosis of CD doubled it. Dapsone had been used in the two years before BP diagnosis by 44% of patients whose BP was preceded by DH. The mean time between the diagnoses of DH and BP was 3.3 years.
This study confirms the view that DPP-4 inhibitors increase the risk for BP. No such association was found with other classes of diabetes drugs and therefore their use can be continued following a diagnosis of BP. Doctors treating patients with DH should be aware of the association between DH and BP, and be particularly vigilant if a DH patient’s skin symptoms change or become unresponsive to a gluten-free diet and/or dapsone.Tiivistelmä
Rakkulainen pemfigoidi (pemfigoidi) on yleisin ihon autoimmuunirakkulatauti. Pemfigoidi on pääasiassa ikääntyneiden sairaus, ja sen tyypillisiä oireita ovat kova kutina ja rakkulat iholla. Pemfigoidin hoitoon käytetään paikallisia ja systeemisiä kortikosteroideja, muita immunosuppressiivisia lääkkeitä sekä doksisykliiniä. Taudinkulku on usein krooninen ja uusiutumiset ovat yleisiä. Rakkulaisen pemfigoidin ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyneen, mutta syitä tähän muutokseen ei täysin ymmärretä.
Tämän tutkimuksen tavoite oli tutkia pemfigoidin riskitekijöitä Suomessa. Retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä poimittuja pemfigoidipotilaita (N=3397) ja verrokkeina ihon tyvisolusyöpäpotilaita (N=12941). Tiedot korvatuista lääkeostoista saatiin Kelan lääkekorvausrekisteristä.
Tutkimuksessa todettiin DPP-4:n salpaajien kaksinkertaistavan pemfigoidin riskin ja DPP-4:n salpaaja vildagliptiini lisäsi riskiä jopa kymmenkertaiseksi. Vildagliptiinin aloituksen ja pemfigoidin toteamisen välillä kului keskimäärin 449 vuorokautta. Metformiini ja muut tutkitut suun kautta otettavat diabeteslääkkeet eivät lisänneet pemfigoidin riskiä. Useiden psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin käytettävien lääkkeiden todettiin lisäävän pemfigoidin riskiä.
Pemfigoidin on kuvattu voivan puhjeta ihokeliakian jälkeen, mutta laajempia tutkimuksia näiden sairauksien yhteydestä ei oltu aiemmin tehty. Tämän vuoksi samassa potilasaineistossa tutkittiin ihokeliakiaa ja keliakiaa pemfigoidin riskitekijöinä. Edeltävä ihokeliakia lisäsi pemfigoidin toteamisen riskiä selvästi, jopa 22-kertaiseksi ja keliakia kaksikertaiseksi. Huomattava osa potilaista oli ostanut ihokeliakian hoitoon käytettävää dapsonia edeltävän 2 vuoden aikana ennen pemfigoidin toteamista, mikä voi kertoa ihokeliakian oireiden aktiivisuudesta.
Tämä tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että DPP-4:n salpaajat ovat pemfigoidin riskitekijä. Muut tutkitut diabeteslääkkeet eivät lisänneet riskiä ja voidaan ajatella, että ne eivät edelleen hankaloita aiemmin todetun pemfigoidin oireita. Koska ihokeliakian todettiin olevan pemfigoidin riskitekijä, tulee näitä potilaita hoitavan lääkärin muistaa pemfigoidin mahdollisuus, jos ihokeliakian oireet muuttuvat tai hoitovaste menetetään
Glukoosirasituskokeen yhden tunnin glukoosiarvon yhteys tyypin 2 diabetekseen ja siihen liittyviin komplikaatioihin
No full textAbstractType 2 diabetes (T2D) is a common metabolic disorder characterized by elevated glucose levels. Recognizing people at high risk for T2D allows interventions that may delay or prevent the development of T2D and diabetes-related complications. The previously accepted methods for identifying these people are fasting plasma glucose (FPG), two-hour post-load glucose (2-h PG) in an oral glucose tolerance test (OGTT) and glycated hemoglobin A1c (HbA1c). However, one-hour post-load glucose (1-h PG) in an OGTT has risen in interest for its high predictive value for future T2D at an even earlier time point than the currently used methods.The aim of this thesis was to investigate the ability of 1-h PG to predict T2D and cardiovascular diseases as well as to evaluate the association between 1-h PG and other diabetic complications including retinopathy signs and albuminuria. The value of 1-h PG measurement was compared with current diagnostic methods. Four Finnish study populations were used for the analyses of the present thesis.The results revealed that 1-h PG was a better predictor of T2D and cardiovascular outcomes than FPG or 2-h PG, also improving the explanatory power of the traditional cardiovascular risk models. Elevated 1-h PG was related to retinopathy signs, while FPG, 2-h PG and HbA1c were not. Both prediabetic ( 8.6 mmol/L) and diabetic ( 11.6 mmol/L) 1-h PG levels were independently associated with albuminuria, but no such an association was seen in FPG, 2-h PG and HbA1c. Furthermore, the 2-h PG did not provide any benefit in addition to FPG and 1-h PG in the prediction of T2D and cardiovascular outcomes or in the detection of albuminuria.In conclusion, these findings indicate that the use of 1-h PG improves the predictability of T2D and cardiovascular diseases and the detection of retinopathy signs and albuminuria. Together with previous findings, these results indicate that the use of 1-h PG and shortened 1-h OGTT seems reasonable to consider in the future.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Saunajoki, A. E., Auvinen, J. P., Bloigu, A. H., Timonen, M. J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. M. (2020). Evaluating the 1-h post-load glucose level to predict future type 2 diabetes. Diabetes Research and Clinical Practice, 160, 108009. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2020.108009Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Ukkola, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2021). One-hour post-load glucose improves the prediction of cardiovascular events in the OPERA study. Annals of Medicine, 53(1), 478–484. https://doi.org/10.1080/07853890.2021.1902557Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Saarela, V., Uusitalo, J.-J., Leiviskä, I., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Liinamaa, M. J., & Timonen, M. (2020). Association of glucose metabolism and retinopathy signs in non-diabetic individuals in midlife—The Northern Finland Birth Cohort 1966 study. PLOS ONE, 15(10), e0240983. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0240983Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Saramies, J., Tuomilehto, J., Uusitalo, H., Hussi, E., Cederberg-Tamminen, H., Suija, K., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2022). Elevated one-hour post-load glucose is independently associated with albuminuria: A cross-sectional population study. Journal of Clinical Medicine, 11(14), 4124. https://doi.org/10.3390/jcm11144124Self-archived versionTiivistelmäTyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihduntasairaus, johon liittyy kohonnut verensokeri. Suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tyypin 2 diabeteksen sekä siihen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä. Aikaisemmin hyväksytyt menetelmät suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistamiseksi ovat paastoverensokeri, glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosi ja glykohemoglobiini A1c (HbA1c). Glukoosirasituskokeen 1 tunnin glukoosi on herättänyt viime aikoina kiinnostusta, sillä sen on havaittu ennustavan hyvin tulevaa tyypin 2 diabetesta jopa varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin käytössä olevat menetelmät.Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1 tunnin glukoosiarvon kykyä ennustaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sekä arvioida 1 tunnin glukoosiarvon yhteyttä retinopatiamuutoksiin ja albuminuriaan. Yhden tunnin glukoosiarvoa verrattiin nykyisiin käytössä oleviin diagnostisiin menetelmiin. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin neljää suomalaista väestöpohjaista aineistoa.Tutkimustulokset osoittivat, että 1 tunnin glukoosiarvo on parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoglukoosi tai 2 tunnin glukoosi, ja se parantaa myös perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskimallien selitysastetta. Retinopatiamuutokset olivat yhteydessä kohonneeseen 1 tunnin glukoosiarvoon, mutta eivät paastoarvoihin, 2 tunnin arvoihin tai HbA1c:hen. Sekä prediabeettinen ( 8.6 mmol/l) että diabeettinen ( 11.6 mmol/l) 1 tunnin glukoosiarvo olivat itsenäisesti yhteydessä albuminuriaan, mutta vastaavaa yhteyttä ei todettu paastoglukoosille, 2 tunnin glukoosille tai HbA1c:lle. Kahden tunnin glukoosiarvo ei myöskään parantanut paastoglukoosin ja 1 tunnin glukoosin lisänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitapahtumien ennustettavuutta eikä albuminurian tunnistettavuutta.Tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttö parantaa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustettavuutta sekä niiden henkilöiden tunnistamista, joilla on retinopatiamuutoksia tai albuminuriaa. Näiden sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttöönottoa ja glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin tulisi pohtia.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Saunajoki, A. E., Auvinen, J. P., Bloigu, A. H., Timonen, M. J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. M. (2020). Evaluating the 1-h post-load glucose level to predict future type 2 diabetes. Diabetes Research and Clinical Practice, 160, 108009. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2020.108009Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Ukkola, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2021). One-hour post-load glucose improves the prediction of cardiovascular events in the OPERA study. Annals of Medicine, 53(1), 478–484. https://doi.org/10.1080/07853890.2021.1902557Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Saarela, V., Uusitalo, J.-J., Leiviskä, I., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Liinamaa, M. J., & Timonen, M. (2020). Association of glucose metabolism and retinopathy signs in non-diabetic individuals in midlife—The Northern Finland Birth Cohort 1966 study. PLOS ONE, 15(10), e0240983. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0240983Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Saramies, J., Tuomilehto, J., Uusitalo, H., Hussi, E., Cederberg-Tamminen, H., Suija, K., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2022). Elevated one-hour post-load glucose is independently associated with albuminuria: A cross-sectional population study. Journal of Clinical Medicine, 11(14), 4124. https://doi.org/10.3390/jcm11144124Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Leena Palotie auditorium (101A) of the Faculty of Medicine (Aapistie 5 A), on 18 November 2022, at 12 noonAbstract
Type 2 diabetes (T2D) is a common metabolic disorder characterized by elevated glucose levels. Recognizing people at high risk for T2D allows interventions that may delay or prevent the development of T2D and diabetes-related complications. The previously accepted methods for identifying these people are fasting plasma glucose (FPG), two-hour post-load glucose (2-h PG) in an oral glucose tolerance test (OGTT) and glycated hemoglobin A1c (HbA1c). However, one-hour post-load glucose (1-h PG) in an OGTT has risen in interest for its high predictive value for future T2D at an even earlier time point than the currently used methods.
The aim of this thesis was to investigate the ability of 1-h PG to predict T2D and cardiovascular diseases as well as to evaluate the association between 1-h PG and other diabetic complications including retinopathy signs and albuminuria. The value of 1-h PG measurement was compared with current diagnostic methods. Four Finnish study populations were used for the analyses of the present thesis.
The results revealed that 1-h PG was a better predictor of T2D and cardiovascular outcomes than FPG or 2-h PG, also improving the explanatory power of the traditional cardiovascular risk models. Elevated 1-h PG was related to retinopathy signs, while FPG, 2-h PG and HbA1c were not. Both prediabetic ( 8.6 mmol/L) and diabetic ( 11.6 mmol/L) 1-h PG levels were independently associated with albuminuria, but no such an association was seen in FPG, 2-h PG and HbA1c. Furthermore, the 2-h PG did not provide any benefit in addition to FPG and 1-h PG in the prediction of T2D and cardiovascular outcomes or in the detection of albuminuria.
In conclusion, these findings indicate that the use of 1-h PG improves the predictability of T2D and cardiovascular diseases and the detection of retinopathy signs and albuminuria. Together with previous findings, these results indicate that the use of 1-h PG and shortened 1-h OGTT seems reasonable to consider in the future.Tiivistelmä
Tyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihduntasairaus, johon liittyy kohonnut verensokeri. Suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tyypin 2 diabeteksen sekä siihen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä. Aikaisemmin hyväksytyt menetelmät suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistamiseksi ovat paastoverensokeri, glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosi ja glykohemoglobiini A1c (HbA1c). Glukoosirasituskokeen 1 tunnin glukoosi on herättänyt viime aikoina kiinnostusta, sillä sen on havaittu ennustavan hyvin tulevaa tyypin 2 diabetesta jopa varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin käytössä olevat menetelmät.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1 tunnin glukoosiarvon kykyä ennustaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sekä arvioida 1 tunnin glukoosiarvon yhteyttä retinopatiamuutoksiin ja albuminuriaan. Yhden tunnin glukoosiarvoa verrattiin nykyisiin käytössä oleviin diagnostisiin menetelmiin. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin neljää suomalaista väestöpohjaista aineistoa.
Tutkimustulokset osoittivat, että 1 tunnin glukoosiarvo on parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoglukoosi tai 2 tunnin glukoosi, ja se parantaa myös perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskimallien selitysastetta. Retinopatiamuutokset olivat yhteydessä kohonneeseen 1 tunnin glukoosiarvoon, mutta eivät paastoarvoihin, 2 tunnin arvoihin tai HbA1c:hen. Sekä prediabeettinen ( 8.6 mmol/l) että diabeettinen ( 11.6 mmol/l) 1 tunnin glukoosiarvo olivat itsenäisesti yhteydessä albuminuriaan, mutta vastaavaa yhteyttä ei todettu paastoglukoosille, 2 tunnin glukoosille tai HbA1c:lle. Kahden tunnin glukoosiarvo ei myöskään parantanut paastoglukoosin ja 1 tunnin glukoosin lisänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitapahtumien ennustettavuutta eikä albuminurian tunnistettavuutta.
Tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttö parantaa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustettavuutta sekä niiden henkilöiden tunnistamista, joilla on retinopatiamuutoksia tai albuminuriaa. Näiden sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttöönottoa ja glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin tulisi pohtia
Atooppisen ihottuman liitännäissairaudet
No full textAbstractAtopic dermatitis (AD) is the most common inflammatory skin disease worldwide, accounting for significant skin-related health burden. The clinical picture is characterized by inflamed eczematous lesions on the skin. For the patient carrying the disease, the main symptom is itch, often leading to impaired quality of life and sleep disturbance for the patients and their families. The disease course is variable.The atopic comorbidities linked to AD are well known, but fewer studies have addressed non-atopic comorbidities. This study aimed to increase the knowledge of psychiatric and somatic diseases associated with AD.The data sources used in this study were the Finnish Care Register for Health Care, including information from all Finnish hospitals, and the Finnish Digital Agency (previously Finnish Population Register Centre). The individuals with at least one or two recorded diagnoses of atopic dermatitis were included in the study populations, depending on the inclusion criteria of each separate article. The study periods ranged from 1987 to 2018. Different control populations were used.This study describes the comorbidity in both children and adults with AD. AD is associated with psychiatric diseases, including eating disorders. Anxiety and depression are the most frequently diagnosed psychiatric diseases in adult AD patients, and the strongest associated eating disorder among adolescents with AD is bulimia nervosa. In addition, this study shows that pediatric AD patients have increased risk of celiac disease and dermatitis herpetiformis.Patients with AD need to be met with a comprehensive approach, keeping in mind the possibility of associated somatic and psychiatric comorbidities. The aim of treatment should be disease control and minimizing the effect on the daily life of the patient.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2019). Adult patients with atopic eczema have a high burden of psychiatric disease: A finnish nationwide registry study. Acta Dermato Venereologica, 99(7), 647–651. https://doi.org/10.2340/00015555-3165Self-archived versionKauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2021). Atopic dermatitis is associated with dermatitis herpetiformis and celiac disease in children. Journal of Investigative Dermatology, 141(1), 191-193.e2. https://doi.org/10.1016/j.jid.2020.05.091Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2022). Atopic dermatitis and the risk of eating disorders: A population-based cohort study. Journal of the American Academy of Dermatology, 87(2), 474–476. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2021.10.021Self-archived versionTiivistelmäAtooppinen ekseema eli atooppinen ihottuma on maailmanlaajuisesti yleisin ihon tulehduksellinen sairaus, ja se aiheuttaa merkittävän osan ihosairauksiin liittyvästä kokonaistautitaakasta. Sairaus ilmenee vaihtelevan laajuisina ihottumaläiskinä. Sairauden merkittävin oire on kutina, mikä johtaa usein potilaan ja perheenjäsenten elämänlaadun heikkenemiseen ja unihäiriöihin. Atooppisen ihottuman taudinkulku on vaihteleva.Sairauden atooppiset liitännäissairaudet tunnistetaan hyvin, mutta ei-atooppisia liitännäissairauksia on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä atooppiseen ekseemaan liittyvistä psykiatrisista ja somaattisista sairauksista.Tutkimuksen aineistoina käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmää sekä Digi- ja väestötietoviraston väestörekisteriä vuosilta 1987–2018. Sisäänottokriteerinä oli rekisteriin kirjattu atooppinen ekseema-diagnoosi, jonka tuli tutkimuksen osatyöstä riippuen esiintyä vähintään yksi tai kaksi kertaa. Tutkimuksen eri osa-alueissa käytettiin vaihtelevia verrokkiaineistoja.Tämä tutkimus antaa lisää tietoa atooppisen ekseeman liitännäissairauksista. Atooppista ihottumaa sairastavilla on suurentunut riski psykiatrisille sairauksille, syömishäiriöt mukaan lukien. Ahdistuneisuushäiriö ja masennus ovat yleisimmin kirjatut psykiatriset liitännäissairaudet aikuisilla atoopikoilla. Nuoruusikäisillä atoopikoilla on kohonnut syömishäiriöiden riski, ja suurin riski liittyy bulimiaan. Lisäksi havaitsimme lapsilla yhteyden atooppisen ihottuman ja keliakian sekä ihokeliakian välillä.Terveydenhuollossa atooppista ihottumaa sairastavat potilaat tulee kohdata kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon somaattisten ja psykiatristen liitännäissairauksien mahdollisuus. Taudin hyvän hallinnan ohella hoidon tavoitteena tulisi olla mahdollisimman pieni vaikutus potilaan päivittäiseen elämään.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2019). Adult patients with atopic eczema have a high burden of psychiatric disease: A finnish nationwide registry study. Acta Dermato Venereologica, 99(7), 647–651. https://doi.org/10.2340/00015555-3165Rinnakkaistallennettu versioKauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2021). Atopic dermatitis is associated with dermatitis herpetiformis and celiac disease in children. Journal of Investigative Dermatology, 141(1), 191-193.e2. https://doi.org/10.1016/j.jid.2020.05.091Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2022). Atopic dermatitis and the risk of eating disorders: A population-based cohort study. Journal of the American Academy of Dermatology, 87(2), 474–476. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2021.10.021Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 8 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 8 December 2023, at 12 noonAbstract
Atopic dermatitis (AD) is the most common inflammatory skin disease worldwide, accounting for significant skin-related health burden. The clinical picture is characterized by inflamed eczematous lesions on the skin. For the patient carrying the disease, the main symptom is itch, often leading to impaired quality of life and sleep disturbance for the patients and their families. The disease course is variable.
The atopic comorbidities linked to AD are well known, but fewer studies have addressed non-atopic comorbidities. This study aimed to increase the knowledge of psychiatric and somatic diseases associated with AD.
The data sources used in this study were the Finnish Care Register for Health Care, including information from all Finnish hospitals, and the Finnish Digital Agency (previously Finnish Population Register Centre). The individuals with at least one or two recorded diagnoses of atopic dermatitis were included in the study populations, depending on the inclusion criteria of each separate article. The study periods ranged from 1987 to 2018. Different control populations were used.
This study describes the comorbidity in both children and adults with AD. AD is associated with psychiatric diseases, including eating disorders. Anxiety and depression are the most frequently diagnosed psychiatric diseases in adult AD patients, and the strongest associated eating disorder among adolescents with AD is bulimia nervosa. In addition, this study shows that pediatric AD patients have increased risk of celiac disease and dermatitis herpetiformis.
Patients with AD need to be met with a comprehensive approach, keeping in mind the possibility of associated somatic and psychiatric comorbidities. The aim of treatment should be disease control and minimizing the effect on the daily life of the patient.Tiivistelmä
Atooppinen ekseema eli atooppinen ihottuma on maailmanlaajuisesti yleisin ihon tulehduksellinen sairaus, ja se aiheuttaa merkittävän osan ihosairauksiin liittyvästä kokonaistautitaakasta. Sairaus ilmenee vaihtelevan laajuisina ihottumaläiskinä. Sairauden merkittävin oire on kutina, mikä johtaa usein potilaan ja perheenjäsenten elämänlaadun heikkenemiseen ja unihäiriöihin. Atooppisen ihottuman taudinkulku on vaihteleva.
Sairauden atooppiset liitännäissairaudet tunnistetaan hyvin, mutta ei-atooppisia liitännäissairauksia on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä atooppiseen ekseemaan liittyvistä psykiatrisista ja somaattisista sairauksista.
Tutkimuksen aineistoina käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmää sekä Digi- ja väestötietoviraston väestörekisteriä vuosilta 1987–2018. Sisäänottokriteerinä oli rekisteriin kirjattu atooppinen ekseema-diagnoosi, jonka tuli tutkimuksen osatyöstä riippuen esiintyä vähintään yksi tai kaksi kertaa. Tutkimuksen eri osa-alueissa käytettiin vaihtelevia verrokkiaineistoja.
Tämä tutkimus antaa lisää tietoa atooppisen ekseeman liitännäissairauksista. Atooppista ihottumaa sairastavilla on suurentunut riski psykiatrisille sairauksille, syömishäiriöt mukaan lukien. Ahdistuneisuushäiriö ja masennus ovat yleisimmin kirjatut psykiatriset liitännäissairaudet aikuisilla atoopikoilla. Nuoruusikäisillä atoopikoilla on kohonnut syömishäiriöiden riski, ja suurin riski liittyy bulimiaan. Lisäksi havaitsimme lapsilla yhteyden atooppisen ihottuman ja keliakian sekä ihokeliakian välillä.
Terveydenhuollossa atooppista ihottumaa sairastavat potilaat tulee kohdata kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon somaattisten ja psykiatristen liitännäissairauksien mahdollisuus. Taudin hyvän hallinnan ohella hoidon tavoitteena tulisi olla mahdollisimman pieni vaikutus potilaan päivittäiseen elämään
Terveyden tekijät Luoteis-Lapissa : Muonion-Enontekiön terveyskeskuksen sydän- ja verisuonisairauksien seulontoihin osallistuneiden 31-vuotisseurantatutkimus
No full textAbstract
Between 1974 and 1983, a population-based study was conducted in Muonio and Enontekiö, involving 1,869 individuals aged 25–65 years. The aim was to investigate the prevalence and risk factors for cardiovascular diseases in the adult population. At baseline, the mean age of participants was 40.8 years (SD 11.0). A follow-up study was conducted in 2014–2015 to assess the health and well-being of the surviving participants. Of the 1,225 individuals still alive, 723 took part in the follow-up (mean age 71.4 years, SD 8.5).
By the time of the follow-up, 644 individuals (33.5%) had died. The most common causes of death were cardiovascular diseases (42.1%), cancers (22.4%), dementia (7.0%), accidents (5.3%), and respiratory diseases (4.5%). Predictors of mortality included male sex, smoking, obesity, high blood pressure, heart disease, depressive symptoms, low educational level, absence of a partner, heavy alcohol consumption, elevated hemoglobin levels, and low physical activity. The life expectancy of men (70.2 years) corresponded to the national average, whereas that of women (74.6 years) was four years shorter than that of Finnish women.
In the follow-up, 60.5% of participants were multimorbid. Depressive symptoms were present in 7.7%, and anxiety symptoms in 6.8%. Type 2 diabetes was found in 12.9% of men and 17.1% of women. Depressive symptoms were more common among those with diabetes (13.0%) than among others (6.3%). The prevalence of prediabetes was 51.0% in men and 41.8% in women, and it was significantly associated with depressive symptoms (p < 0.05).
Perceived happiness (measured on a VAS scale of 0–100 mm) averaged 72.2 mm. Younger participants (70 years). Lower happiness was associated with retirement, problematic alcohol use (AUDIT ≥ 8), and, among men, the absence of a partner. Among women, higher educational attainment was associated with greater happiness. Multimorbidity was significantly related to lower happiness. Depressive and anxiety symptoms reduced happiness threefold compared with somatic illnesses.
The findings highlight the need for healthcare systems to address physical and mental health in an integrated and holistic manner. The high prevalence of multimorbidity and mental health symptoms, and their associations with chronic diseases and perceived well-being, underscore the importance of comprehensive care in aging populations. Original papers Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Valkeapää, N., Koiranen, M., Saltevo, J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. (2021). Factors predicting 31-year survival among a population cohort in Northern Finland. International Journal of Circumpolar Health, 80(1), 1909334. https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 Self-archived version Perkkiö, Y., Jokelainen, J., Auvinen, J., Eskola, P., Saltevo, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2019). Glucose status and depressive symptoms: A cohort study of elderly people in northwest Finland. Scandinavian Journal of Primary Health Care, 37(2), 242–248. https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 Self-archived version Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Eskola, P. (2025) The associations of happiness with multimorbidity and depressive and anxiety symptoms in an elderly subarctic population cohort. Manuscript submitted for publication. Tiivistelmä
Vuosina 1974–1983 Muoniossa ja Enontekiöllä tehtiin väestöpohjainen tutkimus, johon osallistui 1869 henkilöä (ikä 25–65 v). Tavoitteena oli selvittää sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä ja riskitekijöitä aikuisväestössä. Lähtötilanteessa tutkittavien keski-ikä oli 40,8 vuotta (SD 11,0). Seurantatutkimus tehtiin vuosina 2014–2015 ja nyt tavoitteena oli selvittää vielä elossa olevien terveyttä ja hyvinvointia. Elossa oli 1225 osallistujaa ja heistä 723 osallistui tutkimukseen (keski-ikä 71,4 vuotta, SD 8,5).
Ennen seurantaa 644 henkilöä (33,5 %) oli kuollut ja yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit (42,1 %), syövät (22,4 %), dementia (7,0 %), onnettomuudet (5,3 %) ja hengitystiesairaudet (4,5 %). Kuolleisuutta ennustivat miessukupuoli, tupakointi, lihavuus, kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, masennusoireet, matala koulutustaso, parisuhteen puuttuminen, runsas alkoholinkäyttö, kohonnut hemoglobiini ja vähäinen liikunta. Miesten elinajanodote (70,2 v) vastasi kansallista keskiarvoa, mutta naisilla se oli neljä vuotta keskiarvoa lyhyempi (74,6 v).
Seurantatutkimuksessa 60,5 % osallistujista oli monisairaita. Masennusoireita esiintyi 7,7 %:lla ja ahdistuneisuusoireita 6,8 %:lla. Tyypin 2 diabetesta sairasti 12,9 % miehistä ja 17,1 % naisista. Masennusoireet olivat yleisempiä diabeetikoilla (13,0 %) kuin muilla (6,3 %). Esidiabeteksen esiintyvyys oli miehillä 51,0 % ja naisilla 41,8 %, ja se oli merkitsevästi yhteydessä masennusoireisiin (p < 0,05).
Koettu onnellisuus (VAS-asteikolla 0–100 mm) oli keskimäärin 72,2 mm. Nuoremmat osallistujat (alle 65-vuotiaat) olivat onnellisempia kuin vanhemmat (yli 70-vuotiaat). Vähentynyt onnellisuus oli yhteydessä eläköitymiseen, ongelmalliseen alkoholinkäyttöön (AUDIT ≥ 8) ja miehillä parisuhteen puuttumiseen. Naisilla korkeampi koulutustaso oli yhteydessä parempaan onnellisuuteen. Monisairastavuus oli merkitsevästi yhteydessä vähäisempään onnellisuuteen. Masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähensivät onnellisuutta kolminkertaisesti verrattuna somaattisiin sairauksiin.
Tulokset korostavat terveydenhuollon tarvetta huomioida ja hoitaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä integroidusti ja kokonaisvaltaisesti. Monisairastavuuden ja mielenterveysoireiden yleisyys sekä niiden yhteys kroonisiin sairauksiin ja koettuun hyvinvointiin korostavat kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ikääntyvässä väestössä. Osajulkaisut Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Valkeapää, N., Koiranen, M., Saltevo, J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. (2021). Factors predicting 31-year survival among a population cohort in Northern Finland. International Journal of Circumpolar Health, 80(1), 1909334. https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 Rinnakkaistallennettu versio Perkkiö, Y., Jokelainen, J., Auvinen, J., Eskola, P., Saltevo, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2019). Glucose status and depressive symptoms: A cohort study of elderly people in northwest Finland. Scandinavian Journal of Primary Health Care, 37(2), 242–248. https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 Rinnakkaistallennettu versio Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Eskola, P. (2025) The associations of happiness with multimorbidity and depressive and anxiety symptoms in an elderly subarctic population cohort. Manuscript submitted for publication. Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Hotelli Oloksen auditoriossa (Muonio) 22. marraskuuta 2025 kello 13Abstract
Between 1974 and 1983, a population-based study was conducted in Muonio and Enontekiö, involving 1,869 individuals aged 25–65 years. The aim was to investigate the prevalence and risk factors for cardiovascular diseases in the adult population. At baseline, the mean age of participants was 40.8 years (SD 11.0). A follow-up study was conducted in 2014–2015 to assess the health and well-being of the surviving participants. Of the 1,225 individuals still alive, 723 took part in the follow-up (mean age 71.4 years, SD 8.5).
By the time of the follow-up, 644 individuals (33.5%) had died. The most common causes of death were cardiovascular diseases (42.1%), cancers (22.4%), dementia (7.0%), accidents (5.3%), and respiratory diseases (4.5%). Predictors of mortality included male sex, smoking, obesity, high blood pressure, heart disease, depressive symptoms, low educational level, absence of a partner, heavy alcohol consumption, elevated hemoglobin levels, and low physical activity. The life expectancy of men (70.2 years) corresponded to the national average, whereas that of women (74.6 years) was four years shorter than that of Finnish women.
In the follow-up, 60.5% of participants were multimorbid. Depressive symptoms were present in 7.7%, and anxiety symptoms in 6.8%. Type 2 diabetes was found in 12.9% of men and 17.1% of women. Depressive symptoms were more common among those with diabetes (13.0%) than among others (6.3%). The prevalence of prediabetes was 51.0% in men and 41.8% in women, and it was significantly associated with depressive symptoms (p < 0.05).
Perceived happiness (measured on a VAS scale of 0–100 mm) averaged 72.2 mm. Younger participants (70 years). Lower happiness was associated with retirement, problematic alcohol use (AUDIT ≥ 8), and, among men, the absence of a partner. Among women, higher educational attainment was associated with greater happiness. Multimorbidity was significantly related to lower happiness. Depressive and anxiety symptoms reduced happiness threefold compared with somatic illnesses.
The findings highlight the need for healthcare systems to address physical and mental health in an integrated and holistic manner. The high prevalence of multimorbidity and mental health symptoms, and their associations with chronic diseases and perceived well-being, underscore the importance of comprehensive care in aging populations.Tiivistelmä
Vuosina 1974–1983 Muoniossa ja Enontekiöllä tehtiin väestöpohjainen tutkimus, johon osallistui 1869 henkilöä (ikä 25–65 v). Tavoitteena oli selvittää sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä ja riskitekijöitä aikuisväestössä. Lähtötilanteessa tutkittavien keski-ikä oli 40,8 vuotta (SD 11,0). Seurantatutkimus tehtiin vuosina 2014–2015 ja nyt tavoitteena oli selvittää vielä elossa olevien terveyttä ja hyvinvointia. Elossa oli 1225 osallistujaa ja heistä 723 osallistui tutkimukseen (keski-ikä 71,4 vuotta, SD 8,5).
Ennen seurantaa 644 henkilöä (33,5 %) oli kuollut ja yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit (42,1 %), syövät (22,4 %), dementia (7,0 %), onnettomuudet (5,3 %) ja hengitystiesairaudet (4,5 %). Kuolleisuutta ennustivat miessukupuoli, tupakointi, lihavuus, kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, masennusoireet, matala koulutustaso, parisuhteen puuttuminen, runsas alkoholinkäyttö, kohonnut hemoglobiini ja vähäinen liikunta. Miesten elinajanodote (70,2 v) vastasi kansallista keskiarvoa, mutta naisilla se oli neljä vuotta keskiarvoa lyhyempi (74,6 v).
Seurantatutkimuksessa 60,5 % osallistujista oli monisairaita. Masennusoireita esiintyi 7,7 %:lla ja ahdistuneisuusoireita 6,8 %:lla. Tyypin 2 diabetesta sairasti 12,9 % miehistä ja 17,1 % naisista. Masennusoireet olivat yleisempiä diabeetikoilla (13,0 %) kuin muilla (6,3 %). Esidiabeteksen esiintyvyys oli miehillä 51,0 % ja naisilla 41,8 %, ja se oli merkitsevästi yhteydessä masennusoireisiin (p < 0,05).
Koettu onnellisuus (VAS-asteikolla 0–100 mm) oli keskimäärin 72,2 mm. Nuoremmat osallistujat (alle 65-vuotiaat) olivat onnellisempia kuin vanhemmat (yli 70-vuotiaat). Vähentynyt onnellisuus oli yhteydessä eläköitymiseen, ongelmalliseen alkoholinkäyttöön (AUDIT ≥ 8) ja miehillä parisuhteen puuttumiseen. Naisilla korkeampi koulutustaso oli yhteydessä parempaan onnellisuuteen. Monisairastavuus oli merkitsevästi yhteydessä vähäisempään onnellisuuteen. Masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähensivät onnellisuutta kolminkertaisesti verrattuna somaattisiin sairauksiin.
Tulokset korostavat terveydenhuollon tarvetta huomioida ja hoitaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä integroidusti ja kokonaisvaltaisesti. Monisairastavuuden ja mielenterveysoireiden yleisyys sekä niiden yhteys kroonisiin sairauksiin ja koettuun hyvinvointiin korostavat kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ikääntyvässä väestössä
Social Capital and Depressive Symptoms: A Systematic Review
No full textAbstract
Objective:
The aim of this empirical literature review was to conduct a scoping review outlining all research focusing on the association between social capital and depressive symptoms. To be included in the review articles were required to include a definition and measurement of depressive symptoms and social capital dimensions.
Methods:
Studies from PubMed, Scopus, Web of Science, ProQuest, CINAHL, and APA databases were included. Search terms included “social capital” and variations of the term “depression.” Two researchers blindly assessed studies using Covidence software. Outcome variables were various social capital measures and depressive symptoms.
Results:
2486 studies were identified, which were reduced to 1258 after the duplicates were removed. 1135 studies were found irrelevant and 125 studies were assessed for eligibility through a full-text review. 39 studies were found to be eligible for this review.
Conclusion:
The review indicated a strong association between cognitive social capital and depression. However, mixed results between other dimensions of social capital and depression warrant further research. Specifically, more longitudinal research is needed to examine the association between variables.Abstract
Objective:
The aim of this empirical literature review was to conduct a scoping review outlining all research focusing on the association between social capital and depressive symptoms. To be included in the review articles were required to include a definition and measurement of depressive symptoms and social capital dimensions.
Methods:
Studies from PubMed, Scopus, Web of Science, ProQuest, CINAHL, and APA databases were included. Search terms included “social capital” and variations of the term “depression.” Two researchers blindly assessed studies using Covidence software. Outcome variables were various social capital measures and depressive symptoms.
Results:
2486 studies were identified, which were reduced to 1258 after the duplicates were removed. 1135 studies were found irrelevant and 125 studies were assessed for eligibility through a full-text review. 39 studies were found to be eligible for this review.
Conclusion:
The review indicated a strong association between cognitive social capital and depression. However, mixed results between other dimensions of social capital and depression warrant further research. Specifically, more longitudinal research is needed to examine the association between variables
Icarus of ideals : The novel <em>Se</em> by Markku Lahtela and the crisis of representation in the 1960's
No full textAbstractThe author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland. The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator. The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality. TiivistelmäKirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta. Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa. Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää. Esitetään Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Helsingin yliopiston Arppeanum auditoriossa (Snellmaninkatu 3) 14. helmikuuta 2009 klo 12.00Abstract
The author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland.
The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator.
The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality.Tiivistelmä
Kirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta.
Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa.
Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää
Atopic sensitization and associative factors of atopic diseases in the Northern Finland Birth Cohort 1966
No full textAbstract
Atopic diseases have become more common worldwide over the last few decades and pose a significant burden in terms of both public health and economy. The urbanization trend and diminishing environmental microbial diversity are thought to play a significant role behind the increase of these diseases.
The aim of this study was to examine the prevalence and risk factors of both aeroallergen sensitization and atopic morbidity (atopic dermatitis [AD], allergic rhinitis [AR], allergic conjunctivitis [AC] and asthma) in a middle-aged population. In addition, the incidence and remission of sensitization and risk factors for new sensitization between ages 31 and 46 were studied.
This study is based on questionnaire data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study and skin prick tests to birch, timothy grass, cat and house dust mite which were performed at ages 31 (n = 5,675) and 46 (n = 5,714).
Sensitization (one or more) was prevalent in approximately 30% and polysensitization (two or more) in around 15% both at ages 31 and 46. During the follow-up from age 31 to 46, new sensitization was found in 7.1% and remission occurred in 5.8%. Farm exposure or living in an outlying district in infancy protected from overall sensitization, polysensitization, AR, AC and atopic multimorbidity (two or more atopic diseases), but not from AD or asthma at age 46. At age 46, current AD, AR, AC and asthma were reported by 7.3%, 32.8%, 28.1% and 9.2%, respectively. Atopic multimorbidity was prevalent in 24.9%. Polysensitization associated with all the atopic diseases and atopic multimorbidity at age 46.
This study brings new information on the prevalence and risk factors of sensitization and atopic diseases in middle-aged general population in Finland. Original papers Haarala, A. K., Sinikumpu, S.-P., Vaaramo, E., Jokelainen, J., Timonen, M., Auvinen, J., Pekkanen, J., Lampi, J., & Huilaja, L. (2021). Incidence and remission of aeroallergen sensitization in adults in Northern Finland: 15 years longitudinal study. Scientific Reports, 11(1), 4249. https://doi.org/10.1038/s41598-021-83326-6 https://doi.org/10.1038/s41598-021-83326-6 Self-archived version Haarala, A. K., Sinikumpu, S.-P., Vaaramo, E., Jokelainen, J., Timonen, M., Auvinen, J., Pekkanen, J., & Huilaja, L. (2021). A childhood farm environment protects from allergic sensitization until middle age but not from new-onset sensitization in adulthood: A 15 year longitudinal study. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(13), 7078. https://doi.org/10.3390/ijerph18137078 https://doi.org/10.3390/ijerph18137078 Self-archived version Haarala, A. K., Sinikumpu, S., Jokelainen, J., Pekkanen, J., & Huilaja, L. (2023). Associative factors for atopic dermatitis and other atopic diseases in middle‐aged adults: A population‐based birth cohort study among 5373 subjects. Health Science Reports, 6(1), e1015. https://doi.org/10.1002/hsr2.1015 https://doi.org/10.1002/hsr2.1015 Self-archived version Tiivistelmä
Atooppiset sairaudet ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaupungistumisen ja mikrobiympäristössä tapahtuneiden muutosten ajatellaan olevan ilmiön keskeisiä taustatekijöitä. Yleisyytensä vuoksi ne ovat merkittäviä sairauksia sekä kansanterveydellisesti että -taloudellisesti.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää keski-ikäisen väestön herkistymistä ilmavälitteisille allergeeneille sekä atooppisten sairauksien (atooppinen ihottuma, allerginen nuha ja allerginen sidekalvontulehdus sekä astma) esiintyvyyttä ja riskitekijöitä. Lisäksi tutkittiin herkistymisen ilmaantuvuutta ja häviämistä sekä riskitekijöitä uudelle herkistymiselle ikävuosien 31 ja 46 välillä. Tutkimuksessa käytettiin aineistona Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1966 kyselyitä sekä 31 (n = 5 675) ja 46 (n = 5 714) vuoden iässä tehtyjen ihopistokokeiden (koivu, timotei, kissa ja kotipölypunkki) tuloksia.
Tutkimuksessa havaittiin, että vähintään yhdelle allergeenille herkistyneitä oli noin kolmannes ja moniherkistyneitä (vähintään kaksi herkistymistä) noin 15 % sekä 31- että 46-vuotiaista. Uusi herkistyminen ilmaantui 7,1 %:lle ja herkistyminen hävisi 5,8 %:lla ikävuosien 31 ja 46 välillä. Asuminen maatilalla tai maaseudulla imeväisiässä suojasi herkistymiseltä, moniherkistymiseltä, allergiselta nuhalta ja sidekalvontulehdukselta sekä atooppiselta monisairastavuudelta (kaksi tai useampi atooppista sairautta), mutta ei atooppiselta ihottumalta eikä astmalta 46 vuoden iässä. 46-vuotiailla aktiivista atooppista ihottumaa esiintyi 7,3 %:lla, allergista nuhaa 32,8 %:lla, allergista sidekalvontulehdusta 28,1 %:lla ja astmaa 9,2 %:lla tutkittavista ja atooppista monisairastavuutta 24,9 %:lla. Moniherkistyminen yhdistyi kaikkiin atooppisiin sairauksiin sekä monisairastavuuteen 46 vuoden iässä.
Tämä tutkimus lisää tietoa keski-ikäisen suomalaisväestön atooppisesta sairastavuudesta ja herkistymisestä sekä näiden riskitekijöistä. Osajulkaisut Haarala, A. K., Sinikumpu, S.-P., Vaaramo, E., Jokelainen, J., Timonen, M., Auvinen, J., Pekkanen, J., Lampi, J., & Huilaja, L. (2021). Incidence and remission of aeroallergen sensitization in adults in Northern Finland: 15 years longitudinal study. Scientific Reports, 11(1), 4249. https://doi.org/10.1038/s41598-021-83326-6 https://doi.org/10.1038/s41598-021-83326-6 Rinnakkaistallennettu versio Haarala, A. K., Sinikumpu, S.-P., Vaaramo, E., Jokelainen, J., Timonen, M., Auvinen, J., Pekkanen, J., & Huilaja, L. (2021). A childhood farm environment protects from allergic sensitization until middle age but not from new-onset sensitization in adulthood: A 15 year longitudinal study. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(13), 7078. https://doi.org/10.3390/ijerph18137078 https://doi.org/10.3390/ijerph18137078 Rinnakkaistallennettu versio Haarala, A. K., Sinikumpu, S., Jokelainen, J., Pekkanen, J., & Huilaja, L. (2023). Associative factors for atopic dermatitis and other atopic diseases in middle‐aged adults: A population‐based birth cohort study among 5373 subjects. Health Science Reports, 6(1), e1015. https://doi.org/10.1002/hsr2.1015 https://doi.org/10.1002/hsr2.1015 Rinnakkaistallennettu versio Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 8 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 22 November 2024, at 12 noonAbstract
Atopic diseases have become more common worldwide over the last few decades and pose a significant burden in terms of both public health and economy. The urbanization trend and diminishing environmental microbial diversity are thought to play a significant role behind the increase of these diseases.
The aim of this study was to examine the prevalence and risk factors of both aeroallergen sensitization and atopic morbidity (atopic dermatitis [AD], allergic rhinitis [AR], allergic conjunctivitis [AC] and asthma) in a middle-aged population. In addition, the incidence and remission of sensitization and risk factors for new sensitization between ages 31 and 46 were studied.
This study is based on questionnaire data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study and skin prick tests to birch, timothy grass, cat and house dust mite which were performed at ages 31 (n = 5,675) and 46 (n = 5,714).
Sensitization (one or more) was prevalent in approximately 30% and polysensitization (two or more) in around 15% both at ages 31 and 46. During the follow-up from age 31 to 46, new sensitization was found in 7.1% and remission occurred in 5.8%. Farm exposure or living in an outlying district in infancy protected from overall sensitization, polysensitization, AR, AC and atopic multimorbidity (two or more atopic diseases), but not from AD or asthma at age 46. At age 46, current AD, AR, AC and asthma were reported by 7.3%, 32.8%, 28.1% and 9.2%, respectively. Atopic multimorbidity was prevalent in 24.9%. Polysensitization associated with all the atopic diseases and atopic multimorbidity at age 46.
This study brings new information on the prevalence and risk factors of sensitization and atopic diseases in middle-aged general population in Finland.Tiivistelmä
Atooppiset sairaudet ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaupungistumisen ja mikrobiympäristössä tapahtuneiden muutosten ajatellaan olevan ilmiön keskeisiä taustatekijöitä. Yleisyytensä vuoksi ne ovat merkittäviä sairauksia sekä kansanterveydellisesti että -taloudellisesti.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää keski-ikäisen väestön herkistymistä ilmavälitteisille allergeeneille sekä atooppisten sairauksien (atooppinen ihottuma, allerginen nuha ja allerginen sidekalvontulehdus sekä astma) esiintyvyyttä ja riskitekijöitä. Lisäksi tutkittiin herkistymisen ilmaantuvuutta ja häviämistä sekä riskitekijöitä uudelle herkistymiselle ikävuosien 31 ja 46 välillä. Tutkimuksessa käytettiin aineistona Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1966 kyselyitä sekä 31 (n = 5 675) ja 46 (n = 5 714) vuoden iässä tehtyjen ihopistokokeiden (koivu, timotei, kissa ja kotipölypunkki) tuloksia.
Tutkimuksessa havaittiin, että vähintään yhdelle allergeenille herkistyneitä oli noin kolmannes ja moniherkistyneitä (vähintään kaksi herkistymistä) noin 15 % sekä 31- että 46-vuotiaista. Uusi herkistyminen ilmaantui 7,1 %:lle ja herkistyminen hävisi 5,8 %:lla ikävuosien 31 ja 46 välillä. Asuminen maatilalla tai maaseudulla imeväisiässä suojasi herkistymiseltä, moniherkistymiseltä, allergiselta nuhalta ja sidekalvontulehdukselta sekä atooppiselta monisairastavuudelta (kaksi tai useampi atooppista sairautta), mutta ei atooppiselta ihottumalta eikä astmalta 46 vuoden iässä. 46-vuotiailla aktiivista atooppista ihottumaa esiintyi 7,3 %:lla, allergista nuhaa 32,8 %:lla, allergista sidekalvontulehdusta 28,1 %:lla ja astmaa 9,2 %:lla tutkittavista ja atooppista monisairastavuutta 24,9 %:lla. Moniherkistyminen yhdistyi kaikkiin atooppisiin sairauksiin sekä monisairastavuuteen 46 vuoden iässä.
Tämä tutkimus lisää tietoa keski-ikäisen suomalaisväestön atooppisesta sairastavuudesta ja herkistymisestä sekä näiden riskitekijöistä
Keskeisiä sivullisia - Suomen typografinen atlas
No full textAnna Perälä: Suomen typografinen atlas 1642-1827 I-II.
Helsingin yliopiston kirjasto 65, 2000. Ruotsinkielinen
käännös Kristina Nyman. Saksankielinen käännös
Wolfgang Undorf. Tekninen toteutus ja digitointi Kari
Timonen. Graafinen muotoilu Markku Reunanen ja Raija
Klavér. I osa: 702 sivua, II osa: 597 sivua
Generalized anxiety disorder and health care utilization
No full textAbstract
Generalized anxiety disorder (GAD) is a mental health problem, which is characterized by excessive anxiety and worry, problems that are difficult to control. In the general population, the 12-month prevalence of GAD is 2–3%, with the lifetime prevalence being about 5%. However, GAD is more prevalent among primary care utilizers i.e. approximately 5–8% of them suffer from this disorder. Earlier studies have revealed GAD to be associated with a high utilization of health care resources.
There were four goals of the present study; i) to investigate the prevalence of GAD among Finnish health care high utilizers, ii) to examine the association between GAD and utilization of different health care services at the population level, iii) to determine whether there would be any association between frequent utilization of health care services, GAD and somatic symptoms and iv) to compare the costs associated with GAD in secondary care in Finland with those attributable to major depressive disorder (MDD). In addition, the Finnish translation of the 7-item GAD scale (GAD-7) was validated.
In a sample (n=150) of health care high utilizers in northern Finland, the prevalence of GAD was found to be 4%; GAD-7 was a valid instrument for detecting GAD in these subjects.
In Northern Finland 1966 Birth Cohort, there was a significant association between GAD and health care utilization. Those subjects who screened positive for GAD with GAD-7 made 112% more total health care visits than other individuals. The results were statistically significant when controlled for potential confounders. Both GAD symptoms and physical symptoms were risk factors for frequent attendance of health care services, and the individuals who tested positive for GAD exhibited a higher rate of physical symptoms.
Secondary care costs of all patients with a new diagnosis of GAD or MDD were calculated 2 years before and after the diagnosis date using the information from the Finnish Hospital Discharge Registers and National Hospital Benchmarking Database. Patients with a history of earlier depression or anxiety disorder had markedly higher costs compared with patients without psychiatric comorbidities. The highest mean individual costs (€19,538) during the 4-year follow-up were observed among patients with new onset of GAD but with a history of other anxiety disorders or MDD.Tiivistelmä
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista ylenmääräinen ahdistuneisuus ja huolestuneisuus, joita on vaikea kontrolloida. Väestöstä noin 2 % on kärsinyt siitä vuoden aikana ja 5 % elinaikanaan. Perusterveydenhuoltoon hakeutuvilla potilailla sen on todettu olevan muuta väestöä yleisempi n. 5–8 %:n täyttäessä diagnostiset kriteerit. Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien käyttävän usein runsaasti terveyspalveluita.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yleistyneen ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyttä terveyspalveluita paljon käyttävillä suomalaisilla henkilöillä, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön yhteyttä erilaisten terveyspalveluiden käyttöön väestötasolla, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja somaattisten oireiden yhteyttä terveyspalveluiden suurkäyttöön ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön erikoissairaanhoidossa liittyviä kustannuksia vertaillen niitä masennukseen liittyviin kustannuksiin. Samalla validoitiin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön seulontaan kehitetyn GAD-7 seulan suomenkielinen käännös.
Joukossa pohjoissuomalaisia (n=150) terveyspalveluita paljon käyttäviä henkilöitä 4 %:lla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Heillä GAD-7-kysely osoittautui toimivaksi seulontatyökaluksi.
Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortissa väestötasolla tutkittaessa todettiin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvän runsasta terveyspalveluiden käyttöä. GAD-7-kyselyssä positiivisen testituloksen saaneilla oli kokonaisuudessaan 112 % enemmän terveyspalveluiden käyttöä. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä myös huomioitaessa mahdolliset sekoittavat tekijät. Lisäksi sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö että somaattiset oireet liittyivät terveyspalveluiden suurkäyttöön.
Sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriä ja kansallista sairaaloiden vertailutietokantaa hyödyntäen laskettiin uusien yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen diagnoosin saaneiden potilaiden erikoissairaanhoidon kokonaiskustannukset 2 vuotta ennen ja jälkeen diagnoosin. Erityisen suuret kustannukset olivat niillä uuden diagnoosin saaneilla, joilla oli historiassa aiempi masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Suurimmat keskimääräiset erikoissairaanhoidon kustannukset (19 538 €) todettiin niillä yliestyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosin saaneilla, joilla aiemmin oli todettu jokin muu ahdistuneisuushäiriö tai masennus
- …
