49 research outputs found
Taiteilijatutkijoiden vuoropuhelua jäästä
No full textEija Timonen on mediatieteen professori, valokuvaajaja lastenkirjailija, joka hyödyntää taiteellisessa työskentelyssääneri mediamuotojen kerrontatapoja. HeidiPietarinen on tekstiilialan apulaisprofessori, joka onerikoistunut kudottuihin jacquard-tekstiileihin. Mitäsyntyy, kun nämä kaksi eri alan taiteilijaa yhdistävätvoimansa ja syventyvät jäähän
Kongolais-suomalaiset naiset ja me:Laura Böökin valokuvan moniaistinen ja affektiivinen luenta
No full text
Icy Metamorphoses
No full textTaiteiden tiedekunnan taiteilijoiden töitä nähtävillä Icy Metamophoses -näyttelyssä Taidekeskus Ahjossa Joensuussa4.-28.2.2018.Icy Metamorphoses -näyttelyssä tarkastellaan jäätä ja sen kulttuurisia merkityksiä. Näyttelyn teoksista vastaavat mediatieteen professori Eija Timonen, tekstiilialan professori Heidi Pietarinen ja tekstiilimuotoilun yliopisto-opettaja Jenni-Liisa Yliniva Lapin yliopistosta sekä käsityötieteen yliopistonlehtori Päivi Fernström Helsingin yliopistosta. Lisäksi näyttelyssä on mukana Namibian Windhoekista san-alkuperäiskansaa edustava vierailevien taiteilijoiden ryhmä.Työryhmän työskentelyn lähtökohtana ovat olleet Eija Timosen jääaiheiset valokuvat, joiden pohjalta muut taitelijat ovat rakentaneet tulkintojaan tekstiilitaiteen keinoin. Osa Timosen kuvista on otettu talvella luonnonjäällä, osa kesällä studiomaisissa olosuhteissa. Kuvat muodostavat yhdessä kokonaisuuden nimeltä Icephery. Sen avulla Timonen tarkastelee hetkellisen ja pysyvän, henkilökohtaisen ja yleisen liitoksia. Icephery on samalla osa Suomen Akatemian Floating Peripheries -tutkimushanketta. Heidi Pietarisen jacquard-kudotuissa teoksissa näyttäytyy variaatioiden materiaalilähtöinen kehittely. Jenni-Liisa Ylinivan erikoistekniikoita yhdistelevissä painokankaissa valokuvien niukka väriskaala saa uutta lämpöä ja vaihtelua kuin kevättalven oikukas sää. Päivi Fernströmin kudontaa ja applikointia yhdisteleviin teoksiin on usein tarttunut Itämeressä ajelehtinutta muovijätettä muistuttamaan Itämeren tilasta. Esillä on lisäksi Eija Timosen jääkuvistaan muokkaamia suuria leiketöitä.Namibialaisten san-taiteilijoiden helmikirjontatöissä pohjoinen jää on kohdannut eteläisen valon ja värit. Näyttelyn teema varioituu heidän teoksissaan mosaiikkimaisesti uusiksi tulkinnoiksi. Inspiraatiolähteiksi ovat tunnistettavissa Eija Timosen teokset A Promise (2016) ja Safari (2016) sekä Heidi Pietarisen Africa (2016). San-taiteilijaryhmään kuuluvat taiteilijat Mara Britz, Anna Doeses, Katrina Kous, Martha Kavandjinje, Cristofina Noues, Josefina Stuurman ja Lena Tsueb.Kiitokset näyttelyn tukemisesta kuuluvat Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnalle, Euroopan unionin Party -hankkeelle (Participatory development with the youth), Suomen Akatemian Floating Peripheries -hankkeelle, Omba-Art -taidekeskukselle Namibian Windhoekissa sekä Joensuun taidekeskus Ahjolle. Euroopan unionin Horizon 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma yhdessä taidekeskus Omba-Artin kanssa mahdollistivat san-taiteilijoiden ja Icy Metamorphoses -työryhmän välisen yhteistyön
Icy Metamorphoses
No full textTaiteiden tiedekunnan taiteilijoiden töitä nähtävillä Icy Metamophoses -näyttelyssä Taidekeskus Ahjossa Joensuussa4.-28.2.2018.Icy Metamorphoses -näyttelyssä tarkastellaan jäätä ja sen kulttuurisia merkityksiä. Näyttelyn teoksista vastaavat mediatieteen professori Eija Timonen, tekstiilialan professori Heidi Pietarinen ja tekstiilimuotoilun yliopisto-opettaja Jenni-Liisa Yliniva Lapin yliopistosta sekä käsityötieteen yliopistonlehtori Päivi Fernström Helsingin yliopistosta. Lisäksi näyttelyssä on mukana Namibian Windhoekista san-alkuperäiskansaa edustava vierailevien taiteilijoiden ryhmä.Työryhmän työskentelyn lähtökohtana ovat olleet Eija Timosen jääaiheiset valokuvat, joiden pohjalta muut taitelijat ovat rakentaneet tulkintojaan tekstiilitaiteen keinoin. Osa Timosen kuvista on otettu talvella luonnonjäällä, osa kesällä studiomaisissa olosuhteissa. Kuvat muodostavat yhdessä kokonaisuuden nimeltä Icephery. Sen avulla Timonen tarkastelee hetkellisen ja pysyvän, henkilökohtaisen ja yleisen liitoksia. Icephery on samalla osa Suomen Akatemian Floating Peripheries -tutkimushanketta. Heidi Pietarisen jacquard-kudotuissa teoksissa näyttäytyy variaatioiden materiaalilähtöinen kehittely. Jenni-Liisa Ylinivan erikoistekniikoita yhdistelevissä painokankaissa valokuvien niukka väriskaala saa uutta lämpöä ja vaihtelua kuin kevättalven oikukas sää. Päivi Fernströmin kudontaa ja applikointia yhdisteleviin teoksiin on usein tarttunut Itämeressä ajelehtinutta muovijätettä muistuttamaan Itämeren tilasta. Esillä on lisäksi Eija Timosen jääkuvistaan muokkaamia suuria leiketöitä.Namibialaisten san-taiteilijoiden helmikirjontatöissä pohjoinen jää on kohdannut eteläisen valon ja värit. Näyttelyn teema varioituu heidän teoksissaan mosaiikkimaisesti uusiksi tulkinnoiksi. Inspiraatiolähteiksi ovat tunnistettavissa Eija Timosen teokset A Promise (2016) ja Safari (2016) sekä Heidi Pietarisen Africa (2016). San-taiteilijaryhmään kuuluvat taiteilijat Mara Britz, Anna Doeses, Katrina Kous, Martha Kavandjinje, Cristofina Noues, Josefina Stuurman ja Lena Tsueb.Kiitokset näyttelyn tukemisesta kuuluvat Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnalle, Euroopan unionin Party -hankkeelle (Participatory development with the youth), Suomen Akatemian Floating Peripheries -hankkeelle, Omba-Art -taidekeskukselle Namibian Windhoekissa sekä Joensuun taidekeskus Ahjolle. Euroopan unionin Horizon 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma yhdessä taidekeskus Omba-Artin kanssa mahdollistivat san-taiteilijoiden ja Icy Metamorphoses -työryhmän välisen yhteistyön
Creating Meanings on Ice by Photos and Textiles
No full textNorthern residents experience ice as an element that shapes their everyday surroundings. This experience is physical, multisensory and mundane. It discreetly defines the aesthetic experience of everyday environment and the landscape of the soul. The aesthetic understanding of environment has both individual elements and culturally shared meanings. Different interpretations can be compared with children’s accordion drawings, the art of exquisite corpse. In exquisite corpse the drawer or designer sees only a narrow slice of the whole image. Next designer is invited to the play and to continue the work based on his or her associations and interpretations. Thus different images and materials soon overlap each other in a continuous design process. This article examines how a photographer’s ice themed photographs and videos are created and how the initial works change when photographs are captured on jacquard woven fabric in a textile design process. This process resembles an exquisite corpse drawing and this paper provides information on how two different artists, the photographer and the textile artists, developed a working method for their common work. The study proposes a working method for multidisciplinary working, especially for multi-artistic workgroups. The findings of this article are based on a series of free themed discussions between the photographer Eija Timonen and the textile artists Heidi Pietarinen. The aim of these discussions was to understand each other's perceptions and representations of ice. The concept of exquicite corpse (Exquisite corpse 2015) served as a metaphor for the construction of the discussions. It enabled on one hand ecstatic and eager discussions on the concrete doing of representations of ice, and on the other hand analytical reflections on the role of the ice in making art. Timonen and Pietarinen did not even try to control the direction of the discussion. When a certain theme began to reoccur, it was decided that the conversation had reached a saturation point (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2004, 181 - 182). Recurring themes consisted of cultural understanding, spatiality, multisensory, colour, structures and materiality. With these themes the artists were able to understand each other and share interpretations. They also understood that the themes were like the connection points in the exquicite corpse illustration. Next, the article opens the debate on the underlying works, and the common themes that structured the discussion
Creating Meanings on Ice by Photos and Textiles
No full textNorthern residents experience ice as an element that shapes their everyday surroundings. This experience is physical, multisensory and mundane. It discreetly defines the aesthetic experience of everyday environment and the landscape of the soul. The aesthetic understanding of environment has both individual elements and culturally shared meanings. Different interpretations can be compared with children’s accordion drawings, the art of exquisite corpse. In exquisite corpse the drawer or designer sees only a narrow slice of the whole image. Next designer is invited to the play and to continue the work based on his or her associations and interpretations. Thus different images and materials soon overlap each other in a continuous design process. This article examines how a photographer’s ice themed photographs and videos are created and how the initial works change when photographs are captured on jacquard woven fabric in a textile design process. This process resembles an exquisite corpse drawing and this paper provides information on how two different artists, the photographer and the textile artists, developed a working method for their common work. The study proposes a working method for multidisciplinary working, especially for multi-artistic workgroups. The findings of this article are based on a series of free themed discussions between the photographer Eija Timonen and the textile artists Heidi Pietarinen. The aim of these discussions was to understand each other's perceptions and representations of ice. The concept of exquicite corpse (Exquisite corpse 2015) served as a metaphor for the construction of the discussions. It enabled on one hand ecstatic and eager discussions on the concrete doing of representations of ice, and on the other hand analytical reflections on the role of the ice in making art. Timonen and Pietarinen did not even try to control the direction of the discussion. When a certain theme began to reoccur, it was decided that the conversation had reached a saturation point (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2004, 181 - 182). Recurring themes consisted of cultural understanding, spatiality, multisensory, colour, structures and materiality. With these themes the artists were able to understand each other and share interpretations. They also understood that the themes were like the connection points in the exquicite corpse illustration. Next, the article opens the debate on the underlying works, and the common themes that structured the discussion
Shanghai, Hämärä-galleria 15.11.-15.12.2016:Shanghai
No full textGalleria Hämärä:ShanghaiShanghai-teos on nimensä mukaisesti syntynyt Eija Timosen ja Heidi Pietarisenyhteisen Shanghai-matkan yltäkylläisistä tunnelmista ja vaikutteista. Kuin kaupungin halki virtaava vesi tai suunnattoman lohikäärmeen pyrstön heilahdus teos elää ja asettuu haluamallaan tavalla tilaan. Teos on noin 30 metriä pitkä ja se koostuu noin kolmesta tuhannesta paperipillistä ja kuudesta tuhannesta lasi-, akryyli- tai muovihelmestä
The Flying Ants and Northern Beauty
No full textThe Flying Ants and Northern Beauty -teoksissa tarkastellaan jäätä ja siihen liittyviä kulttuurisia merkityksiä. Työskentelyn lähtökohtana ovat olleet Eija Timosen jääaiheiset valokuvat, joiden pohjalta eri alojen taiteilijat ovat erilaisilla tekniikoilla rakentaneet tulkintojaan. Heidi Pietarisen pääasiallisena tekniikkana on jacquard-kudonta ja materiaalilähtöinen kehittely. Namibialaisten San-taiteilijoiden (Mara Britz, Anna Doeses, Katrina Kous, Martha Kavandjinje, Cristofina Noues, Josefina Stuurman and Lena Tsueb) helmikirjontatöissä pohjoinen jää on kohdannut eteläisen valon ja värit. Inspiraatiolähteinä teoksissa ovat helposti tunnistettavissa ainakin Timosen A Promise (2016), Safari (2016) ja Pietarisen Africa (2016). Näin teema varioituu taiteilijoiden teoksissa mosaiikkimaisesti uusiksi tulkinnoiksi
The Flying Ants and Northern Beauty
No full textThe Flying Ants and Northern Beauty -teoksissa tarkastellaan jäätä ja siihen liittyviä kulttuurisia merkityksiä. Työskentelyn lähtökohtana ovat olleet Eija Timosen jääaiheiset valokuvat, joiden pohjalta eri alojen taiteilijat ovat erilaisilla tekniikoilla rakentaneet tulkintojaan. Heidi Pietarisen pääasiallisena tekniikkana on jacquard-kudonta ja materiaalilähtöinen kehittely. Namibialaisten San-taiteilijoiden (Mara Britz, Anna Doeses, Katrina Kous, Martha Kavandjinje, Cristofina Noues, Josefina Stuurman and Lena Tsueb) helmikirjontatöissä pohjoinen jää on kohdannut eteläisen valon ja värit. Inspiraatiolähteinä teoksissa ovat helposti tunnistettavissa ainakin Timosen A Promise (2016), Safari (2016) ja Pietarisen Africa (2016). Näin teema varioituu taiteilijoiden teoksissa mosaiikkimaisesti uusiksi tulkinnoiksi
