1,720,977 research outputs found
Images of Inequality: AI Created Depictions of Ancient Social Stratification
No full textThe study of historical inequality has gained increasing attention in recent years, particularly in archaeology. Our understanding of the past is shaped by contemporary perspectives, especiallywhen examining concepts such as inequality, which were perceived differently in antiquity than they are today. This article explores how artificial intelligence (AI) contributes to the visualization of ancient inequality by generating images based on textual prompts. Focusing on the ancient Roman world, it examines the biases embedded in AI-generated images and their implications for historical understanding.
AI image generators, such as DeepAI and Adobe Firefly, produce visuals by drawing on extensive training datasets of images and captions. As AI-generated images become more prevalent – often used alongside textual narratives and oral presentations – they have thepotential to shape public and scholarly perceptions of historical subjects, including ancient inequality. This article addresses four key questions: 1. What do AI image generators producewhen given prompts related to antiquity and inequality? 2. What can the generated images reveal about the training data used in these AI models? 3. How useful are AI-generated images for studying ancient inequality and its reception? 4. What broader insights can these images offer for the study of ancient social structures?
To investigate these questions, this study analyzes AI-generated images of inequality using three levels of prompts: general (“ancient”), more specific (“Roman”), and highly specific(“Pompeii”), and with different types of other definitions, such as social, wealth, and health inequality. The results reveal that AI-generated images primarily depict outdoor scenes featuring people and architectural elements, often including columns and similar supporting structures.
A key finding is that the visual styles of these AI-generated images reflect the biases of their underlying datasets. DeepAI tends to generate images resembling early modern and modernpaintings, suggesting that its training data associates these artistic traditions with depictions of ancient inequality. Firefly, by contrast, produces images with a more video game-like aesthetic,likely influenced by social media and commercial sites.
Although AI-generated images offer valuable insights into how ancient material has been received and reinterpreted over time, they do not explicitly highlight ancient social hierarchies or inequality. Recognizing their relevance to historical inequality requires extensive knowledge of both ancient history and later artistic traditions. Moreover, AI-generated images inherently reflect and amplify the biases of their source material. Since much of the surviving ancient literature represents elite perspectives, these biases are embedded in the AI-generated reconstructions. Additionally, the training material – often in the form of historical paintings/pictures – likely embodies the preconceptions of the artists at the time the originals were created.These images serve as starting points, which the AI modifies using the full range of textual connotations associated with the concepts it is prompted to generate, further compounding the layers of historical and cultural bias
Näin työväenluokkaa kosiskellaan viittaamalla antiikkiin : Tapaus Yhdysvaltain presidentinvaalit
Get PDFAntiikin tuntemus nähdään helposti elitistisenä, mitä kansansuosiota tavoittelevat poliitikot haluavat karttaa. Mielenkiintoista onkin, että kun Yhdysvaltain suurimmat puolueet – demokraatit ja republikaanit – vahvistivat 2020 puoluekokouksissaan presidenttiehdokkaat, näyttävimmät antiikkiviittaukset tulivat poliitikoilta, jotka voimakkaasti yhdistetään työväenluokkaisiin äänestäjiin, Bernie Sandersilta ja Donald Trumpilta. Teksti on ensimmäinen osa kirjoitussarjassa ”Tilan kokemus, hallinta ja kulttuuri”, jonka Law, Governance and Space: Questioning the Foundations of the Republican Tradition -projekti tuottaa Khelidon-blogiinNon peer reviewe
ROBERTO MENEGHINI: Die Kaiserforen Roms. Philipp von Zabern in Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Darmstadt 2015. [Book review]
Get PDFNon peer reviewe
Pompeian peristyle gardens as a means of socioeconomic representation
No full textThis thesis studies the Pompeian peristyle gardens as a means of socioeconomic representation. Gardens featuring at least one colonnade are the main criteria for consideration. The data for the study was collected during extensive field seasons at the site, and by reading the excavation reports and other written descriptions of the gardens. Pompeian studies have previously connected the peristyle garden strongly to the function of socioeconomic representation, meaning that they were used for displaying a person’s wealth and social status. This interpretation, however, has been built on only a few select examples, and this study instead takes a whole-city wide perspective and examines all 251 peristyles gardens of Pompeii. The aim is to study how the peristyles were utilized for socioeconomic display and how the peristyles reflect their owners’ social status and wealth. In addition, this work investigates the different means of socioeconomic display used in the peristyles, and how the garden architecture and decoration of the peristyles influenced the other peristyle gardens of the city.
The study takes a critical approach to the top-down model proposed by the previous scholarship on the Pompeian house. This model regards the lower classes as mere imitators of the elites. There are several similar features in the peristyle gardens and some ideas are likely transferred from the upper classes to the lower classes, but there are also significant differences between the peristyles gardens, and some peristyles suggest that the lower classes had developed innovative means to display their wealth and social status – not just passively mimicking the upper classes.
The research methods can be divided into two phases. The first phase is the reconstruction of all the peristyles gardens, which includes a critical interpretation of the sources to explore the state of the gardens during the last phase before the eruption of Vesuvius in 79 CE. The second phase compares the reconstructed peristyles. The statistical and comparative analysis allows the exploration of what was considered normal or average in the Pompeian peristyles, which in turn permits us to suggest what was special and used as a means to impress and display high socioeconomic status.
The result of this study is a classification of the peristyles into seven groups: opulent, large full, ornamental, large painting, imitation, minor decoration, and architectural peristyles. The four first mentioned types have relatively clear evidence that supports their interpretation as important means of socioeconomic display. The imitation peristyles attempt to create the image of the opulent peristyles, but their scarce decoration indicates that they were not planned for significant display purpose. The same conclusion can be arrived at for the minor decoration peristyles, except that for these peristyles there is not even an attempt to make the space very similar architecturally to the upper-class peristyles. The last group, the architectural peristyles, had hardly any decoration, which suggests that they were not planned to be used for display and that these peristyles were built specifically for their architectural functions: providing air and light for the house and guiding movement inside the house. The last group is clearly the largest; it has 101 peristyles while the other groups have 15–32. To sum up, more than half of the peristyles did not have any planned display function, whereas 97 peristyles – the opulent, large full, ornamental and large painting peristyles – did. Even though the peristyles were commonly built for purposes other than display, all of them still reflect the economic standing of their owners. Generally, the owners of the opulent peristyles were the richest, and the level of wealth declines in the order of the peristyle groups as presented, meaning the owners of the architectural peristyles were most likely the poorest.Väitöskirja tarkastelee Pompejin peristyylipuutarhoja sosioekonomisen edustamisen muotona. Aiempi tutkimus on nostanut pylväskäytävin ympäröidyn puutarhan, peristyylipuutarhan, yhdeksi niistä tärkeimmistä tiloista, joilla antiikin Rooman ja Pompejin asukkaat ovat esittäneet omaa varakkuuttaan ja korkeaa sosiaalista asemaansa. Pompejin kaikkien 251 peristyylipuutarhan systemaattinen läpikäynti – työ joka ensimmäisen kerran on tehty vasta tässä väitöskirjassa – kuitenkin paljastaa, että tila ei ollut läheskään aina suunniteltu tähän tarkoitukseen, vaan usein peristyylin rakentamisen ja käytön taustalla on ollut tarve saada yksityistaloon ilmaa ja valoa. Näiden lisäksi peristyyli toimi tilana, joka ohjasi liikettä talon sisällä. Peristyyli näyttää olevan Pompejin tuhoutuessa 79jeaa. vakiintunut osa rakennusarkkitehtuuria, joka takasi talon toimivuuden arkipäivän elämässä.
Vaikka peristyyliä ei olisikaan välttämättä suunniteltu oman aseman esittämiseen, se on kuitenkin kertonut omistajansa varakkuudesta. Talot, joissa on ollut peristyyli, ovat kuuluneet kaupungin varakkaimmille asukkaille sekä kaupungin taloudelliselle keskiluokkalle. Tämä väitöskirja pureutuu yläluokan alapuolella oleviin kerroksiin, toisin kuin moni muu roomalaisen yhteiskunnan tutkimus, jotka usein painottuvat valtakunnan poliittiseen eliittiin. Erityisesti työ tuo uusia näkemyksiä roomalaisista, jotka varallisuutensa puolesta olivat valtakunnan keskiluokkaa. Väitöskirja erottelee tästä keskiluokasta uusia tasoja, jotka käyttivät peristyyliä eri tarkoituksiin ja eri tavoilla. Työ jakaa peristyylit seitsemään ryhmään: 1) äveriäät 2) suuret täysperistyylit 3) koristellut 4) suuret maalausperistyylit 5) imitaatioperistyylit 6) vähän koristellut ja 7) arkkitehtoniset peristyylit. Ryhmät ovat varakkuusjärjestyksessä: ensimmäisen ryhmän peristyylit antavat kuvan suurimmasta varakkuudesta, kun taas seitsemännen ryhmän pienimmästä.
Väitöskirja haastaa aiemman tutkimuksen käsityksen, jonka mukaan yhteiskunnan vähemmän varakkaat kerrokset olisivat yksinomaan kopioineet varakkaampiaan. Kopioinnin mahdollisuutta ei suljeta pois, mutta arkeologista aineistoa ja väitöskirjan yhteydessä syntyneitä tilastoja systemaattisesti tarkastelemalla selviää, että taloudellisen keskiluokan jäsenet ovat kehittäneet myös omia tapoja esittää varallisuuttaan tai he ovat soveltaneet yläluokan peristyyleistä tuttuja piirteitä omissa puutarhoissaan uusilla tavoilla. Pompejilainen keskiluokka ei tyytynyt vain kopiomaan varakkaimpia vaan aktiivisesti ja innovatiivisesti muovasi puutarha-arkkitehtuuria ja koristelua omiin tarkoituksiinsa sopivaksi.ei saavutettav
Review: Roberto Meneghini: Die Kaiserforen Roms. Aus dem Ital. von Dagmar Penna Miesel. Philipp von Zabern in Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Darmstadt 2015.
Get PDFSpace Syntax Maps for MOVING MAGISTRATES IN A ROMAN CITY SPACE : THE POMPEIAN MODEL
No full textSpace Syntax Maps for MOVING MAGISTRATES IN A ROMAN CITY SPACE: THE POMPEIAN MODEL in Running Rome and its Empire: The Places of Roman Governance (ed. A. Lopez Garcia) Figure 1. The Fewest Line Map (minimal) of Pompeii: connectivity. Figure 2. The Fewest Line Map (minimal) of Pompeii: choice. Figure 3. The Fewest Line Map (minimal) of Pompeii: integration (HH).Non peer reviewe
Ambivalent republican and Roman models for Washington DC
No full textAlthough Washington D.C. is one of the best known capitals of democracies in the world, this article demonstrates that the representation of republican and democratic values in its architectural and city planning were largely dismissed in its earliest design phase, whereas ancient Roman - usually Imperial - examples were valued instead. The discussion focuses on two aspects: the grandeur of the space and the initial absence of a location for the Supreme Court. The planning process is mainly reconstructed through letters and visual representations describing the earliest plans, focusing on the main characters in the process: Pierre L'Enfant and Thomas Jefferson. L'Enfant is often seen to be advocating for designs based on authoritarian examples, whereas Jefferson is seen to be a flag-bearer for designs that represent more republican values. The article demonstrates, however, that neither man actually considered republican elements to be important for the city-planning or architecture of the new capital; instead, ancient Rome can be seen as a model behind the plan, as Rome ambiguously suggested both Imperial grandeur and republicanism.Peer reviewe
Pylväskäytävien suojassa : Pompejilainen peristyylipuutarha sosioekonomisen edustamisen muotona
No full textPro gradu -tutkielmani käsittelee pompejilaisessa yksityistalossa ollutta puutarhaa, jota kiertää pylväskäytävä tai useampia. Tätä tilaa kutsutaan peristyylipuutarhaksi. Peristyyli oli tärkeä osa roomalaisen ja siis myös pompejilaisen talon julkista osaa. Se oli avoin vierailijoille, siksi voidaan olettaa, että peristyylipuutarhalla olisi haluttu esittää omaa vaurautta ja sosiaalista asemaa. Työni keskittyy siihen, miten talon asukkaan varallisuus ja sosiaalinen asema näkyvät peristyylipuutarhassa. Tutkin myös, mitä muuta peristyyli viestii omistajastaan. Tutkimukseni liitteenä on lista Pompejin yksityistalojen peristyyleistä ja niiden tiedoista. Niitä vertailemalla analysoin sitä, millainen tila peristyylipuutarha on ollut.
Aineistona tutkielmassani ovat konkreettisesti Pompejin yksityistalojen peristyylipuutarhat ja niiden rakenteet sekä arkeologiset löydöt. Peristyylipuutarhoja on 168 kappaletta. Lisäksi seinämaalaukset ja piirtokirjoitukset välittävät tietoa niin peristyylistä kuin sen omistajasta. Tiedot peristyyleistä olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta löytyneistä luetteloista, joissa on tietoa Pompejin taloista ja puutarhoista. Murto-osassa peristyylipuutarhoista olen käynyt ja kerännyt niistä tietoa työhöni. Huomioin antiikin kirjallisen tradition, sen käsitellessä aihettani.
Ensimmäisenä käsittelen peristyylipuutarhaa arkkitehtuurin kannalta. Tutkin, mihin peristyyli on sijoitettu pompejilaisessa talossa ja millaisia arkkitehtonisia ratkaisuja tilassa on käytetty. Peristyyli on usein talon ovelta avautuvalla näköakselilla, joka leikkaa läpi talon tärkeimpien julkisten tilojen. Ne ovat atrium eli eteishalli, tablinum eli vastaanottohuone ja peristyylipuutarha. Aina peristyyli ei ole tällä akselilla. Joissain taloissa peristyyli voi olla atriumin tai tablinumin paikalla. Pompejin peristyyleissä on pylväskäytäviä yhdestä neljään. Usein puutarhaosa on erotettu pylväskäytävistä aidalla.
Seuraavaksi tutkin peristyylipuutarhasta löytyneitä rakenteita, irtaimistoa, kasveja ja istutuksia. Tarkastelen näiden yleisyyttä ja sitä, mitä ne kertovat peristyylin käyttötarkoituksesta. Puutarhoissa on ollut vesikouruja, kaivoja, altaita, suihkulähteitä, vesisäiliöitä ja niiden suuaukkojen renkaita. Kiinteitä rakennelmia ovat tricliniumit eli oleskelu- ja ruokailuryhmät, kotijumalien pyhäköt, alttarit, nissit ja katokset. Irtaimia löytöjä on peristyyleissä monenlaisia. Yleisimpiä ovat pöydät, aurinkokellot, lamput, amforat ja erilaiset astiat sekä ruukut. Kasveja on huomioitu vähän Pompejin kaivauksissa, mutta peristyylipuutarhoista on löytynyt merkkejä puista ja pensaista sekä säännöllisistä ja epäsäännöllisistä istutuksista.
Viimeisenä käsittelen peristyylipuutarhan koristelua, ja minkälaisen kuvan se välittää talon omistajasta. Puutarhoissa oli veistoksia ja seinämaalauksia. Molemmissa käsitellään luontoaiheita, jotka ovat helposti liitettävissä puutarhaan. Suosittuja ovat myös mytologiset aiheet. Veistoskoristelussa selkeästi yleisin on viinin jumala Dionysos ja häneen liittyvät hahmot. Myös muita jumaluuksia esiintyy kuten Venus. Se ja Dionysos liitettiin antiikissa luontoon ja puutarhaan.
Peristyylipuutarha oli monipuolinen tila, jossa eri elämänalueet kohtasivat toisensa. Peristyyleissä voitiin työskennellä. Puutarhaosa saattoi olla hyötykäytössä esimerkiksi kasvimaana. Peristyylissä tai sen ympäristössä oleskeltiin, juhlittiin ja viihdytettiin vieraita, siksi siellä esitettiin omaa varakkuutta runsaalla veistoskoristelulla, altailla ja suihkulähteillä. Jo laaja pinta-alainen peristyyli oli osoitus vauraudesta. Aina ei haluttu näyttää varakkuutta, vaan joskus koristeellinen peristyyli oli syrjässä talon ovelta avautuvalta näköakselilta. Uskonto oli osa peristyyliä, vaikka uskonnon harjoittamiseen liittyvät rakenteet sijoitettiin yleensä talon muihin tiloihin. Uskonto ja mytologia ovat kuitenkin vahvasti läsnä peristyylien koristelussa. Selkeitä poliittisia viittauksia peristyylipuutarhoissa on vähän, mutta roomalaisia piirteitä niissä voidaan havaita. Roomalaiset vaikutteet peristyylin koristelussa ja arkkitehtuurissa viestittävät mahdollisesti talon omistajan roomalaismielisyydestä. Roomalaiset piirteet ovat myös olleet trendejä aikakauden peristyyleissä
Itsenäisyyspäivän vastaanotolta Palatiumin keisarihoviin : antiikin roomalaisen ja nykysuomalaisen juhlapukeutumisen samanlaisuus
Get PDFNon peer reviewe
- …
