17,026 research outputs found
Alien Registration- Mikkonen, Anna (Saint George, Knox County)
Get PDFhttps://digitalmaine.com/alien_docs/13205/thumbnail.jp
Koulutusinterventioiden vaikuttavuus suun terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa
Get PDFAbstract
The purpose of this study was to develop an educational interventions and evaluate their effects on dentist and dental hygienist mentors’ competence in mentoring dental health care students in clinical practice.
In this study, the development of the intervention was guided by the Medical Research Council framework. The interventions’ phase of development and evaluation proceeded in three stages. In the first phase, the interventions were developed by conducting a cross-sectional study to assess dentists’, dental hygienists’ and dental assistants’ (n=933) competence of student mentoring and to identify distinct mentor profiles. The systematic literature review’s objective was to evaluate the effectiveness and advancement of mentoring education intervention on mentoring competence (n=8). The identified theory was used as a basis for the development of the educational
intervention.
In the second phase (feasibility), the feasibility of the education interventions was assessed based on the evaluations of the expert groups. In the third phase, the effectiveness of the educational interventions was assessed on the mentoring competence of dentists and dental hygienists in clinical practice. Intervention Group I was conducted as blended learning methods (n=32) and Intervention Group II as online methods (n=33). Participants in the Control Group (n=56) had not completed the mentoring education. The data was collected before (pre-test) and after the mentoring education (post-test), as well as three months after the completion of the mentoring education (follow-up-test), and in the Control Group according to the Intervention Group I data collection. The statistical significance of observed differences, differences between the intervention and Control Groups were assesses using the Mann-Whitney U test and pre- and post-test changes were assessed using Wilcoxon Signed Rank test.
There were statistically significant improvements in mentoring competence in both
Intervention groups. There was a statistically significant difference between the control group and intervention groups in the competence area of mentoring. Oral health professionals are required the competence of student mentoring.
The mentoring education is needed to improve the competence of student mentoring. Both blended learning and online learning can be used to develop the mentoring competence. Original papers Keinänen, A.-L., Mikkonen, K., Lähdesmäki, R., & Kääriäinen, M. (2020). The dental healthcare professionals’ competence in mentoring students in the clinical practice. European Journal of Dental Education, 25(2), 385–396. https://doi.org/10.1111/eje.12615 https://doi.org/10.1111/eje.12615 Self-archived version Keinänen, A.-L., Lähdesmäki, R., Juntunen, J., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2023). Effectiveness of mentoring education on health care professionals´ mentoring competence: A systematic review. Nurse Education Today, 121, 105709. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2023.105709 https://doi.org/10.1016/j.nedt.2023.105709 Self-archived version Keinänen, A.-L., Lähdesmäki, R., Kääriäinen, M., Vatjus, R., & Mikkonen, K. (2023). Effectiveness of mentor competence education for oral health care professionals – a quasi-experimental study. Manuscript in preparation. Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ohjaajakoulutusinterventiot ja arvioida niiden vaikuttavuutta hammaslääkäreiden ja suuhygienistien opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa.
Tässä tutkimuksessa interventioiden kehittämistä ohjasivat Medical Research Councilin viitekehys. Intervention kehittämis- ja arviointivaihe eteni kolmen vaiheen mukaisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitettiin interventiot, jossa toteutettiin poikkileikkaustutkimus, jossa arvioitiin hammaslääkäreiden, suuhygienistien ja hammashoitajien (n=933) opiskelijaohjausosaamista sekä tunnistettiin erilaiset ohjaajaprofiilit. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli arvioida, kuinka ohjaajakoulutusinterventiot vaikuttivat ja edistivät ohjausosaamista (n=8). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen teoriaa hyödynnettiin osana interventioiden kehittämisessä.
Toisessa (toteutettavuus) vaiheessa arvioitiin koulutusinterventioiden toteutettavuutta asiantuntijaryhmien arviointeihin perustuen. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin koulutusinterventioiden vaikuttavuutta hammaslääkäreiden ja suuhygienistien opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa. Interventioryhmä I toteutettiin blended learning koulutuksena (n=32) ja Interventioryhmä II verkkokoulutuksena (n=33). Kontrolliryhmään osallistuneet (n=56) eivät olleet suorittaneet ohjaajakoulutusta. Aineisto kerättiin Opiskelijaohjausosaamisen - mittarilla Interventioryhmässä I ja Interventioryhmässä II ennen koulutusta, heti koulutuksen jälkeen ja kolme kuukautta seurantajakson jälkeen sekä kontrolliryhmässä Interventioryhmän I aineistonkeruun mukaisesti. Interventioryhmien ja kontrolliryhmän välisiä eroja tarkasteltiin Mann-Whitney U -testillä, ja ryhmien sisäisiä muutoksia tarkasteltiin Wilcoxon Signed Rank -testillä.
Opiskelijaohjausosaaminen kehittyi tilastollisesti merkitsevästi molemmissa Interventioryhmissä. Interventioryhmässä I arvioitiin rakentavan palautteen antaminen korkeammalle koulutusintervention jälkeen interventioryhmään II verrattuna. Kontrolliryhmän ja interventioryhmien
välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero opiskelijaohjausosaamiseen. Suun terveydenhuollon ammattilaisilla edellytetään opiskelijaohjausosaamista.
Ohjaajakoulutusta tarvitaan opiskelijaohjausosaamisen parantamiseksi. Ohjausosaamista kehitetään sekä blended learning koulutuksella, että verkkokoulutuksella. Osajulkaisut Keinänen, A.-L., Mikkonen, K., Lähdesmäki, R., & Kääriäinen, M. (2020). The dental healthcare professionals’ competence in mentoring students in the clinical practice. European Journal of Dental Education, 25(2), 385–396. https://doi.org/10.1111/eje.12615 https://doi.org/10.1111/eje.12615 Rinnakkaistallennettu versio Keinänen, A.-L., Lähdesmäki, R., Juntunen, J., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2023). Effectiveness of mentoring education on health care professionals´ mentoring competence: A systematic review. Nurse Education Today, 121, 105709. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2023.105709 https://doi.org/10.1016/j.nedt.2023.105709 Rinnakkaistallennettu versio Keinänen, A.-L., Lähdesmäki, R., Kääriäinen, M., Vatjus, R., & Mikkonen, K. (2023). Effectiveness of mentor competence education for oral health care professionals – a quasi-experimental study. Manuscript in preparation. Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi tiedekunnan päärakennuksen Leena Palotie -salissa 101A (Aapistie 5 A) 12. tammikuuta 2024 kello 12Abstract
The purpose of this study was to develop an educational interventions and evaluate their effects on dentist and dental hygienist mentors’ competence in mentoring dental health care students in clinical practice.
In this study, the development of the intervention was guided by the Medical Research Council framework. The interventions’ phase of development and evaluation proceeded in three stages. In the first phase, the interventions were developed by conducting a cross-sectional study to assess dentists’, dental hygienists’ and dental assistants’ (n=933) competence of student mentoring and to identify distinct mentor profiles. The systematic literature review’s objective was to evaluate the effectiveness and advancement of mentoring education intervention on mentoring competence (n=8). The identified theory was used as a basis for the development of the educational
intervention.
In the second phase (feasibility), the feasibility of the education interventions was assessed based on the evaluations of the expert groups. In the third phase, the effectiveness of the educational interventions was assessed on the mentoring competence of dentists and dental hygienists in clinical practice. Intervention Group I was conducted as blended learning methods (n=32) and Intervention Group II as online methods (n=33). Participants in the Control Group (n=56) had not completed the mentoring education. The data was collected before (pre-test) and after the mentoring education (post-test), as well as three months after the completion of the mentoring education (follow-up-test), and in the Control Group according to the Intervention Group I data collection. The statistical significance of observed differences, differences between the intervention and Control Groups were assesses using the Mann-Whitney U test and pre- and post-test changes were assessed using Wilcoxon Signed Rank test.
There were statistically significant improvements in mentoring competence in both
Intervention groups. There was a statistically significant difference between the control group and intervention groups in the competence area of mentoring. Oral health professionals are required the competence of student mentoring.
The mentoring education is needed to improve the competence of student mentoring. Both blended learning and online learning can be used to develop the mentoring competence.Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ohjaajakoulutusinterventiot ja arvioida niiden vaikuttavuutta hammaslääkäreiden ja suuhygienistien opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa.
Tässä tutkimuksessa interventioiden kehittämistä ohjasivat Medical Research Councilin viitekehys. Intervention kehittämis- ja arviointivaihe eteni kolmen vaiheen mukaisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitettiin interventiot, jossa toteutettiin poikkileikkaustutkimus, jossa arvioitiin hammaslääkäreiden, suuhygienistien ja hammashoitajien (n=933) opiskelijaohjausosaamista sekä tunnistettiin erilaiset ohjaajaprofiilit. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli arvioida, kuinka ohjaajakoulutusinterventiot vaikuttivat ja edistivät ohjausosaamista (n=8). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen teoriaa hyödynnettiin osana interventioiden kehittämisessä.
Toisessa (toteutettavuus) vaiheessa arvioitiin koulutusinterventioiden toteutettavuutta asiantuntijaryhmien arviointeihin perustuen. Kolmannessa vaiheessa arvioitiin koulutusinterventioiden vaikuttavuutta hammaslääkäreiden ja suuhygienistien opiskelijaohjausosaamiseen kliinisessä harjoittelussa. Interventioryhmä I toteutettiin blended learning koulutuksena (n=32) ja Interventioryhmä II verkkokoulutuksena (n=33). Kontrolliryhmään osallistuneet (n=56) eivät olleet suorittaneet ohjaajakoulutusta. Aineisto kerättiin Opiskelijaohjausosaamisen - mittarilla Interventioryhmässä I ja Interventioryhmässä II ennen koulutusta, heti koulutuksen jälkeen ja kolme kuukautta seurantajakson jälkeen sekä kontrolliryhmässä Interventioryhmän I aineistonkeruun mukaisesti. Interventioryhmien ja kontrolliryhmän välisiä eroja tarkasteltiin Mann-Whitney U -testillä, ja ryhmien sisäisiä muutoksia tarkasteltiin Wilcoxon Signed Rank -testillä.
Opiskelijaohjausosaaminen kehittyi tilastollisesti merkitsevästi molemmissa Interventioryhmissä. Interventioryhmässä I arvioitiin rakentavan palautteen antaminen korkeammalle koulutusintervention jälkeen interventioryhmään II verrattuna. Kontrolliryhmän ja interventioryhmien
välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero opiskelijaohjausosaamiseen. Suun terveydenhuollon ammattilaisilla edellytetään opiskelijaohjausosaamista.
Ohjaajakoulutusta tarvitaan opiskelijaohjausosaamisen parantamiseksi. Ohjausosaamista kehitetään sekä blended learning koulutuksella, että verkkokoulutuksella
Hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllinen oppiminen ja sosiaali- ja terveysalan opettajien osaaminen digitaalisessa oppimisympäristössä
Get PDFAbstractThe purpose of this study was to describe and evaluate the effects of educational intervention on collaborative learning in digital learning environment among nursing students and to explain social and health care educators’ competence required to conduct the following.This study included three sub-studies: 1) a systematic review described the implementation of previous educational interventions (n = 5) in digital learning environment and their impact on nursing students’ learning outcomes; 2) a quasi-experimental design with experimental (n = 63) and control (n = 31) groups was used to evaluate the effects of teaching in digital learning environment on nursing students’ collaborative learning and learning satisfaction with the course, and the level of knowledge evaluated numerically by exam after the course. The data were collected from students using the Collaborative learning and Learning satisfaction -instrument and were analyzed by statistical methods; 3) a cross-sectional study described the levels and profiles of digital collaborative learning competence of social and health care educators (n=422) and explained factors using a cross-sectional study. The data was collected from social and health care educators (n = 422) by a questionnaire measuring the competence of the educators and was analyzed by statistical methods.According to a systematic review, collaborative learning in a digital learning environment improved students’ theoretical knowledge and clinical skills, students’ satisfaction in learning and problem-solving skills. Educational intervention developed in this study had a positive effect on students’ learning outcomes, but students’ learning satisfaction decreased after the intervention, however, being higher in intervention group than in the control group. Educators evaluated their competence on collaborative digital learning as moderate. They were identified in three competence profiles, the main explanation of profiles and the level of competences was the current organization of work.Digital learning environment fosters collaborative learning of nursing students’, but attention should be paid to the role of educator.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Männistö, M., Mikkonen, K., Kuivila, H., Virtanen, M., Kyngäs, H., & Kääriäinen, M. (in press). Digital collaborative learning in nursing education: A systematic review. Scandinavian Journal of Caring Sciences. https://doi.org/10.1111/scs.12743Self-archived versionMännistö, M., Mikkonen, K., Vuopala, E., Kuivila, H.-M., Virtanen, M., Kyngäs, H., & Kääriäinen, M. (2019). Effects of a digital educational intervention on collaborative learning in nursing education: A quasi-experimental study. Nordic Journal of Nursing Research, 39(4), 191–200. https://doi.org/10.1177/2057158519861041Self-archived versionMännistö, M., Mikkonen, K., Kuivila, H.-M., Koskinen, C., Koivula, M., Sjögren, T., … Kääriäinen, M. (2019). Health and social care educators’ perceptions of their competence in digital collaborative learning. Manuscript submitted for publication.TiivistelmäTutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja arvioida koulutusintervention vaikutusta hoitotyön opiskelijoiden yhteisölliseen oppimiseen digitaalisessa oppimisympäristössä sekä selittää sosiaali- ja terveysalan opettajien digitaalisen yhteisöllisen oppimisen osaamista.Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta: 1) Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella kuvailtiin yhteisöllisen oppimisen interventioiden (n = 5) toteutusta digitaalisessa oppimisympäristössä ja arvioitiin niiden vaikutusta hoitotyön opiskelijoiden oppimistuloksiin; 2) Kvasikokeellisella koe- (n = 63) ja kontrolliryhmä- (n = 31) -asetelmalla arvioitiin digitaalisessa oppimisympäristössä tapahtuvan opetuksen vaikutuksia hoitotyön opiskelijoiden yhteisölliseen oppimiseen ja opiskelutyytyväisyyteen sekä opintomenestystä opintojakson jälkeen tenttiarvosanalla. Aineisto kerättiin Yhteisöllinen oppiminen- ja Opiskelutyytyväisyys-mittareilla ja analysoitiin tilastomenetelmin: 3) Poikkileikkaustutkimuksella kuvailtiin sosiaali- ja terveysalan opettajien (n=422) digitaalisen yhteisöllisen oppimisen osaamisen tasoja ja profiileita sekä niitä selittäviä tekijöitä. Aineisto kerättiin Opettajan osaaminen -mittarilla ja analysoitiin tilastomenetelmin.Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan digitaalisessa oppimisympäristössä tapahtuva yhteisöllinen oppiminen lisää hoitotyön opiskelijoiden teoreettista ja kliinistä osaamista, opiskelutyytyväisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Tässä tutkimuksessa kehitetty koulutusinterventio vaikutti opiskelijoiden opintomenestykseen myönteisesti. Opiskelutyytyväisyys laski intervention jälkeen, mutta se oli korkeampi kuin kontrolliryhmällä. Opettajat arvioivat digitaalisen yhteisöllisen oppimisen osaamisensa keskinkertaiseksi ja profiloituvat kolmeen eri osaamisprofiiliin, joiden välisiä eroja selitti työskentelyorganisaatio.Digitaalinen oppimisympäristö edistää hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllistä oppimista, mutta opettajan rooliin tulisi kiinnittää huomiota.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Männistö, M., Mikkonen, K., Kuivila, H., Virtanen, M., Kyngäs, H., & Kääriäinen, M. (in press). Digital collaborative learning in nursing education: A systematic review. Scandinavian Journal of Caring Sciences. https://doi.org/10.1111/scs.12743Rinnakkaistallennettu versioMännistö, M., Mikkonen, K., Vuopala, E., Kuivila, H.-M., Virtanen, M., Kyngäs, H., & Kääriäinen, M. (2019). Effects of a digital educational intervention on collaborative learning in nursing education: A quasi-experimental study. Nordic Journal of Nursing Research, 39(4), 191–200. https://doi.org/10.1177/2057158519861041Rinnakkaistallennettu versioMännistö, M., Mikkonen, K., Kuivila, H.-M., Koskinen, C., Koivula, M., Sjögren, T., … Kääriäinen, M. (2019). Health and social care educators’ perceptions of their competence in digital collaborative learning. Manuscript submitted for publication.Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi tiedekunnan päärakennuksen Leena Palotie -salissa 101A (Aapistie 5 A) 21. helmikuuta 2020 kello 12Abstract
The purpose of this study was to describe and evaluate the effects of educational intervention on collaborative learning in digital learning environment among nursing students and to explain social and health care educators’ competence required to conduct the following.
This study included three sub-studies: 1) a systematic review described the implementation of previous educational interventions (n = 5) in digital learning environment and their impact on nursing students’ learning outcomes; 2) a quasi-experimental design with experimental (n = 63) and control (n = 31) groups was used to evaluate the effects of teaching in digital learning environment on nursing students’ collaborative learning and learning satisfaction with the course, and the level of knowledge evaluated numerically by exam after the course. The data were collected from students using the Collaborative learning and Learning satisfaction -instrument and were analyzed by statistical methods; 3) a cross-sectional study described the levels and profiles of digital collaborative learning competence of social and health care educators (n=422) and explained factors using a cross-sectional study. The data was collected from social and health care educators (n = 422) by a questionnaire measuring the competence of the educators and was analyzed by statistical methods.
According to a systematic review, collaborative learning in a digital learning environment improved students’ theoretical knowledge and clinical skills, students’ satisfaction in learning and problem-solving skills. Educational intervention developed in this study had a positive effect on students’ learning outcomes, but students’ learning satisfaction decreased after the intervention, however, being higher in intervention group than in the control group. Educators evaluated their competence on collaborative digital learning as moderate. They were identified in three competence profiles, the main explanation of profiles and the level of competences was the current organization of work.
Digital learning environment fosters collaborative learning of nursing students’, but attention should be paid to the role of educator.Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja arvioida koulutusintervention vaikutusta hoitotyön opiskelijoiden yhteisölliseen oppimiseen digitaalisessa oppimisympäristössä sekä selittää sosiaali- ja terveysalan opettajien digitaalisen yhteisöllisen oppimisen osaamista.
Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta: 1) Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella kuvailtiin yhteisöllisen oppimisen interventioiden (n = 5) toteutusta digitaalisessa oppimisympäristössä ja arvioitiin niiden vaikutusta hoitotyön opiskelijoiden oppimistuloksiin; 2) Kvasikokeellisella koe- (n = 63) ja kontrolliryhmä- (n = 31) -asetelmalla arvioitiin digitaalisessa oppimisympäristössä tapahtuvan opetuksen vaikutuksia hoitotyön opiskelijoiden yhteisölliseen oppimiseen ja opiskelutyytyväisyyteen sekä opintomenestystä opintojakson jälkeen tenttiarvosanalla. Aineisto kerättiin Yhteisöllinen oppiminen- ja Opiskelutyytyväisyys-mittareilla ja analysoitiin tilastomenetelmin: 3) Poikkileikkaustutkimuksella kuvailtiin sosiaali- ja terveysalan opettajien (n=422) digitaalisen yhteisöllisen oppimisen osaamisen tasoja ja profiileita sekä niitä selittäviä tekijöitä. Aineisto kerättiin Opettajan osaaminen -mittarilla ja analysoitiin tilastomenetelmin.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan digitaalisessa oppimisympäristössä tapahtuva yhteisöllinen oppiminen lisää hoitotyön opiskelijoiden teoreettista ja kliinistä osaamista, opiskelutyytyväisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Tässä tutkimuksessa kehitetty koulutusinterventio vaikutti opiskelijoiden opintomenestykseen myönteisesti. Opiskelutyytyväisyys laski intervention jälkeen, mutta se oli korkeampi kuin kontrolliryhmällä. Opettajat arvioivat digitaalisen yhteisöllisen oppimisen osaamisensa keskinkertaiseksi ja profiloituvat kolmeen eri osaamisprofiiliin, joiden välisiä eroja selitti työskentelyorganisaatio.
Digitaalinen oppimisympäristö edistää hoitotyön opiskelijoiden yhteisöllistä oppimista, mutta opettajan rooliin tulisi kiinnittää huomiota
Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ja kollegiaalisuusosaaminen ammatillisessa oppilaitoksessa sekä ammattikorkeakoulussa
Get PDFAbstractThe aim of the study was to describe and explain the collegiality and collegiality competence of social and health educators in the context of the vocational institution and the university of applied sciences. It also aimed to develop an instrument and to assess its validity and reliability.The study was conducted in three phases. In the first phase, experiences of collegiality and aspects related to collegiality were described. In the qualitative study, social and health care educators (n=22) from a vocational institution and a university of applied sciences were interviewed. The data search of the systematic mixed-method review was conducted in five databases. Search terms were defined using PICo and PEO. The quality of the included original studies (n=15) was assessed according to JBI guidelines. In the second phase, the validity and reliability of the CollegialityComp instrument measuring the collegiality competence of social and health educators was assessed. The data were collected electronically as a cross-sectional survey from social and health educators (n=243) in ten randomly selected vocational institutions and ten equally randomly selected universities of applied sciences. The construct validity was assessed using exploratory factor analysis, and its internal consistency was assessed using Cronbach’s alpha coefficient. In the third phase, the collegiality competence areas of social and health educators were described by profiles and the factors associated with it, using the same data as in the development of the instrument.According to the descriptive study, the social and health educators’ collegiality consisted of different competence areas. The systematic literature review revealed that there is little systematic research that can be found on collegiality. The psychometric properties of the instrument of collegiality were found to be good. Social and health educators rated their collegiality competence as good or intermediate. Educators’ education and current job titles were statistically significantly associated with collegiality competence.Social and health educators need a broad range of competence in collegiality. The CollegialityComp instrument can be used to assess the collegiality competence of social and health care educators and to develop competence based on the assessment. The profiles of educators can be used to develop education.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Koskenranta, M., Kuivila, H.-M., Meriläinen, M., Borén, N., Kääriäinen, M., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2020). Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede, 32(3), 166–176.Self-archived versionKoskenranta, M., Kuivila, H., Männistö, M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2022). Collegiality among social- and health care educators in higher education or vocational institutions: A mixed-method systematic review. Nurse Education Today, 114, 105389. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105389Self-archived versionKoskenranta, M., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2022). Development and testing of an instrument to measure the collegiality competence of social and health care educators. Nurse Education Today, 113, 105388. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105388Self-archived versionKoskenranta, M., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2023). Collegiality competence of social- and health care educators from educational institutions. Manuscript in preparation.TiivistelmäTutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuutta ja kollegiaalisuusosaamista ammatillisen oppilaitoksen ja ammattikorkeakoulun kontekstissa. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamisen mittari ja arvioida sen luotettavuutta.Tutkimus oli kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin kokemuksia kollegiaalisuudesta sekä kollegiaalisuuteen liittyviä tekijöitä. Laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin sosiaali- ja terveysalan opettajia (n=22) ammatillisesta oppilaitoksesta ja ammattikorkeakoulusta. Systemaattisen monimenetelmällisen kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin viidestä tietokannasta. Hakusanat määriteltiin hyödyntäen PICo:n ja PEO:n mukaisia sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Mukaan otettujen alkuperäistutkimusten (n=15) laatu arvioitiin JBI:n ohjeiden mukaisesti. Toisessa vaiheessa arvioitiin sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamisen CollegialityComp-mittarin luotettavuutta. Aineisto kerättiin poikkileikkaustutkimuksena satunnaisesti valituista kymmenestä ammatillisen oppilaitoksen sekä kymmenestä ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opettajilta (n=243) sähköisesti. Mittarin rakennevaliditeettia arvioitiin eksploratiivisella faktorianalyysillä ja sen sisäistä johdonmukaisuutta Cronbachin alfa -kertoimella. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin opettajien kollegiaalisuusosaamista profiileittain sekä osaamista selittäviä tekijöitä, hyödyntäen samaa aineistoa kuin mittarin kehittämisessä.Kuvailevan tutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus koostui erilaisista osaamisalueista. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvisi, ettei kollegiaalisuuden tutkimus ole systemaattista. Kollegiaalisuusosaamisen mittarin psykometriset ominaisuudet todettiin hyviksi. Sosiaali- ja terveysalan opettajat arvioivat kollegiaalisuusosaamisensa hyvä- tai keskitasoiseksi. Opettajien koulutus ja tämänhetkinen tehtävänimike olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kollegiaalisuusosaamiseen.Sosiaali- ja terveysalan opettajat tarvitsevat laaja-alaista osaamista kollegiaalisuudesta. CollegialityComp-mittaria voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamisen arvioinnissa ja osaamisen kehittämisessä arvioinnin pohjalta. Opettajien profiileja voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Koskenranta, M., Kuivila, H.-M., Meriläinen, M., Borén, N., Kääriäinen, M., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2020). Sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Hoitotiede, 32(3), 166–176.Rinnakkaistallennettu versioKoskenranta, M., Kuivila, H., Männistö, M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2022). Collegiality among social- and health care educators in higher education or vocational institutions: A mixed-method systematic review. Nurse Education Today, 114, 105389. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105389Rinnakkaistallennettu versioKoskenranta, M., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2022). Development and testing of an instrument to measure the collegiality competence of social and health care educators. Nurse Education Today, 113, 105388. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105388Rinnakkaistallennettu versioKoskenranta, M., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2023). Collegiality competence of social- and health care educators from educational institutions. Manuscript in preparation.Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi tiedekunnan päärakennuksen Leena Palotie -salissa 101A (Aapistie 5 A) 24. maaliskuuta 2023 kello 12Abstract
The aim of the study was to describe and explain the collegiality and collegiality competence of social and health educators in the context of the vocational institution and the university of applied sciences. It also aimed to develop an instrument and to assess its validity and reliability.
The study was conducted in three phases. In the first phase, experiences of collegiality and aspects related to collegiality were described. In the qualitative study, social and health care educators (n=22) from a vocational institution and a university of applied sciences were interviewed. The data search of the systematic mixed-method review was conducted in five databases. Search terms were defined using PICo and PEO. The quality of the included original studies (n=15) was assessed according to JBI guidelines. In the second phase, the validity and reliability of the CollegialityComp instrument measuring the collegiality competence of social and health educators was assessed. The data were collected electronically as a cross-sectional survey from social and health educators (n=243) in ten randomly selected vocational institutions and ten equally randomly selected universities of applied sciences. The construct validity was assessed using exploratory factor analysis, and its internal consistency was assessed using Cronbach’s alpha coefficient. In the third phase, the collegiality competence areas of social and health educators were described by profiles and the factors associated with it, using the same data as in the development of the instrument.
According to the descriptive study, the social and health educators’ collegiality consisted of different competence areas. The systematic literature review revealed that there is little systematic research that can be found on collegiality. The psychometric properties of the instrument of collegiality were found to be good. Social and health educators rated their collegiality competence as good or intermediate. Educators’ education and current job titles were statistically significantly associated with collegiality competence.
Social and health educators need a broad range of competence in collegiality. The CollegialityComp instrument can be used to assess the collegiality competence of social and health care educators and to develop competence based on the assessment. The profiles of educators can be used to develop education.Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuutta ja kollegiaalisuusosaamista ammatillisen oppilaitoksen ja ammattikorkeakoulun kontekstissa. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamisen mittari ja arvioida sen luotettavuutta.
Tutkimus oli kolmivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin kokemuksia kollegiaalisuudesta sekä kollegiaalisuuteen liittyviä tekijöitä. Laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin sosiaali- ja terveysalan opettajia (n=22) ammatillisesta oppilaitoksesta ja ammattikorkeakoulusta. Systemaattisen monimenetelmällisen kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin viidestä tietokannasta. Hakusanat määriteltiin hyödyntäen PICo:n ja PEO:n mukaisia sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Mukaan otettujen alkuperäistutkimusten (n=15) laatu arvioitiin JBI:n ohjeiden mukaisesti. Toisessa vaiheessa arvioitiin sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamisen CollegialityComp-mittarin luotettavuutta. Aineisto kerättiin poikkileikkaustutkimuksena satunnaisesti valituista kymmenestä ammatillisen oppilaitoksen sekä kymmenestä ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opettajilta (n=243) sähköisesti. Mittarin rakennevaliditeettia arvioitiin eksploratiivisella faktorianalyysillä ja sen sisäistä johdonmukaisuutta Cronbachin alfa -kertoimella. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin opettajien kollegiaalisuusosaamista profiileittain sekä osaamista selittäviä tekijöitä, hyödyntäen samaa aineistoa kuin mittarin kehittämisessä.
Kuvailevan tutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuus koostui erilaisista osaamisalueista. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvisi, ettei kollegiaalisuuden tutkimus ole systemaattista. Kollegiaalisuusosaamisen mittarin psykometriset ominaisuudet todettiin hyviksi. Sosiaali- ja terveysalan opettajat arvioivat kollegiaalisuusosaamisensa hyvä- tai keskitasoiseksi. Opettajien koulutus ja tämänhetkinen tehtävänimike olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kollegiaalisuusosaamiseen.
Sosiaali- ja terveysalan opettajat tarvitsevat laaja-alaista osaamista kollegiaalisuudesta. CollegialityComp-mittaria voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan opettajien kollegiaalisuusosaamisen arvioinnissa ja osaamisen kehittämisessä arvioinnin pohjalta. Opettajien profiileja voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä
Koulutusintervention vaikutus opiskelijaohjaajien osaamiseen ohjata eri kulttuurisista ja kielellisistä taustoista tulevia sairaanhoitajaopiskelijoita
No full textAbstractThe aim of this study was to develop an educational intervention and evaluate its effects on mentors’ competence in mentoring culturally and linguistically diverse nursing students during clinical placement. The Medical Research Council framework for complex interventions guided the developmental, piloting, evaluation and implementation phases of the study. First, a cross-sectional study was conducted to describe mentors’ (n=323) competence in mentoring diverse nursing students during clinical placement and identify factors that affect mentoring. A systematic review was conducted to identify evidence on educational interventions (n=6) designed to improve nurses’ self-assessed cultural competence and on the effectiveness of these interventions. The identified theory was used as a basis for the development of the educational intervention.Next, the intervention was pilot tested, delivered according to the published study protocol and evaluated for its effects on mentors’ competence in mentoring diverse nursing students during clinical placement. A nonrandomised, quasi-experimental design was used. Participants were mentors employed at two hospitals. The intervention group (n=49) completed newly developed blended learning mentoring education with a cultural competence component and the control group (n=62) online mentoring education without a cultural competence component. Data were collected from both groups at baseline, immediately after the education, and six-months follow-up using the Mentors’ Competence Instrument and Mentors’ Cultural Competence Instrument. Wilcoxon signed-rank test and Mann-Whitney U test were used to find differences before and after education.General mentoring competence areas improved statistically significantly in both groups following education. Competence in cultural interaction and safety and cultural skills improved statistically significantly in the intervention group. Differences between groups were statistically nonsignificant.Educational preparation of mentors in the mentoring of diverse nursing students has the potential to improve mentors’ competence. Education alone without continuous support may be insufficient to maintain mentors’ cultural competence in mentoring. Adequate time, support and resources must be allocated to maintain mentors’ competence and motivation towards the mentoring of diverse nursing students.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Oikarainen, A., Mikkonen, K., Tuomikoski, A.-M., Elo, S., Pitkänen, S., Ruotsalainen, H., & Kääriäinen, M. (2018). Mentors’ competence in mentoring culturally and linguistically diverse nursing students during clinical placement. Journal of Advanced Nursing, 74(1), 148–159. https://doi.org/10.1111/jan.13388Self-archived version
Oikarainen, A., Mikkonen, K., Kenny, A., Tomietto, M., Tuomikoski, A.-M., Meriläinen, M., Miettunen, J., & Kääriäinen, M. (2019). Educational interventions designed to develop nurses’ cultural competence: A systematic review. International Journal of Nursing Studies, 98, 75–86. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2019.06.005
Self-archived versionOikarainen, A., Kaarlela, V., Heiskanen, M., Taam-Ukkonen, M., Lehtimaja, I., Kärsämänoja, T., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., Tomietto, M., & Mikkonen, K. (2022). Educational intervention to support development of mentors’ competence in mentoring culturally and linguistically diverse nursing students: A quasi-experimental study. Manuscript in preparation. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105424Self-archived versionTiivistelmäTarkoituksena oli kehittää koulutusinterventio ja arvioida sen vaikuttavuutta opiskelijaohjaajien osaamiseen ohjata kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisia sairaanhoitajaopiskelijoita harjoittelun aikana.Tutkimuksen kehittämis-, pilotointi-, arviointi- ja implementointivaiheita ohjasi Medical Research Council:n laatima kehys monimuotoisille interventioille. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin poikkileikkaustutkimus, jossa kuvattiin ohjaajien (n=323) osaamista ohjata monimuotoisia sairaanhoitajaopiskelijoita harjoittelun aikana ja selvittää ohjaukseen vaikuttavia tekijöitä. Toteutettiin järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus sairaanhoitajien kulttuurista osaamista edistävistä koulutusinterventioista (n=6) ja niiden vaikuttavuudesta. Katsauksessa tunnistettua teoriaa käytettiin intervention kehittämisen perustana.Tutkimuksen seuraavissa vaiheissa interventio pilotoitiin, se toteutettiin tutkimusprotokollan mukaisesti, ja sen vaikutus ohjaajien osaamiseen arvioitiin. Ei-satunnaistettua kvasikokeellista tutkimusasetelmaa käytettiin. Osallistujat koostuivat kahden sairaalan opiskelijaohjaajista. Koeryhmä (n=49) suoritti vasta kehitetyn sulautuvana opetuksena toteutetun opiskelijaohjauskoulutuksen, johon sisältyi kulttuuriseen osaamiseen liittyvä teema. Kontrolliryhmä (n=62) suoritti verkon kautta opiskelijaohjauskoulutuksen, johon ei sisältynyt kulttuuriseen osaamiseen liittyvää teemaa. Aineisto kerättiin molemmilta ryhmiltä lähtötilanteessa, välittömästi koulutuksen jälkeen ja kuuden kuukauden seurantajakson jälkeen käyttämällä Opiskelijaohjausosaamisen sekä Opiskelijaohjaajan kulttuurisen osaamisen kyselyä. Wilcoxon signed rank testiä ja Mann-Whitney U testiä käytettiin erojen löytämiseksi ennen ja jälkeen koulutusta.Yleiset opiskelijaohjausosaamisen alueet kehittyivät tilastollisesti merkitsevästi molemmissa ryhmissä koulutuksen jälkeen. Koeryhmässä osaaminen kulttuurisessa kohtaamisessa ja turvallisuudessa sekä kulttuuritaidoissa kehittyi tilastollisesti merkitsevästi. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.Ohjaajien kouluttaminen monimuotoisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaukseen mahdollistaa ohjaajien osaamisen kehittymisen. Pelkkä koulutus ilman jatkuvaa tukea voi olla riittämätön ylläpitämään ohjaajien kulttuurista osaamista. Ohjaajien osaamisen ja motivaation ylläpitämiseksi tulee ohjaukselle varata riittävästi aikaa, tukea ja resursseja.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Oikarainen, A., Mikkonen, K., Tuomikoski, A.-M., Elo, S., Pitkänen, S., Ruotsalainen, H., & Kääriäinen, M. (2018). Mentors’ competence in mentoring culturally and linguistically diverse nursing students during clinical placement. Journal of Advanced Nursing, 74(1), 148–159. https://doi.org/10.1111/jan.13388Rinnakkaistallennettu versio
Oikarainen, A., Mikkonen, K., Kenny, A., Tomietto, M., Tuomikoski, A.-M., Meriläinen, M., Miettunen, J., & Kääriäinen, M. (2019). Educational interventions designed to develop nurses’ cultural competence: A systematic review. International Journal of Nursing Studies, 98, 75–86. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2019.06.005
Rinnakkaistallennettu versioOikarainen, A., Kaarlela, V., Heiskanen, M., Taam-Ukkonen, M., Lehtimaja, I., Kärsämänoja, T., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., Tomietto, M., & Mikkonen, K. (2022). Educational intervention to support development of mentors’ competence in mentoring culturally and linguistically diverse nursing students: A quasi-experimental study. Manuscript in preparation. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2022.105424Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Leena Palotie auditorium (101A) of the Faculty of Medicine (Aapistie 5 A), on 2 June 2022, at 12 noonAbstract
The aim of this study was to develop an educational intervention and evaluate its effects on mentors’ competence in mentoring culturally and linguistically diverse nursing students during clinical placement.
The Medical Research Council framework for complex interventions guided the developmental, piloting, evaluation and implementation phases of the study. First, a cross-sectional study was conducted to describe mentors’ (n=323) competence in mentoring diverse nursing students during clinical placement and identify factors that affect mentoring. A systematic review was conducted to identify evidence on educational interventions (n=6) designed to improve nurses’ self-assessed cultural competence and on the effectiveness of these interventions. The identified theory was used as a basis for the development of the educational intervention.
Next, the intervention was pilot tested, delivered according to the published study protocol and evaluated for its effects on mentors’ competence in mentoring diverse nursing students during clinical placement. A nonrandomised, quasi-experimental design was used. Participants were mentors employed at two hospitals. The intervention group (n=49) completed newly developed blended learning mentoring education with a cultural competence component and the control group (n=62) online mentoring education without a cultural competence component. Data were collected from both groups at baseline, immediately after the education, and six-months follow-up using the Mentors’ Competence Instrument and Mentors’ Cultural Competence Instrument. Wilcoxon signed-rank test and Mann-Whitney U test were used to find differences before and after education.
General mentoring competence areas improved statistically significantly in both groups following education. Competence in cultural interaction and safety and cultural skills improved statistically significantly in the intervention group. Differences between groups were statistically nonsignificant.
Educational preparation of mentors in the mentoring of diverse nursing students has the potential to improve mentors’ competence. Education alone without continuous support may be insufficient to maintain mentors’ cultural competence in mentoring. Adequate time, support and resources must be allocated to maintain mentors’ competence and motivation towards the mentoring of diverse nursing students.Tiivistelmä
Tarkoituksena oli kehittää koulutusinterventio ja arvioida sen vaikuttavuutta opiskelijaohjaajien osaamiseen ohjata kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisia sairaanhoitajaopiskelijoita harjoittelun aikana.
Tutkimuksen kehittämis-, pilotointi-, arviointi- ja implementointivaiheita ohjasi Medical Research Council:n laatima kehys monimuotoisille interventioille. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin poikkileikkaustutkimus, jossa kuvattiin ohjaajien (n=323) osaamista ohjata monimuotoisia sairaanhoitajaopiskelijoita harjoittelun aikana ja selvittää ohjaukseen vaikuttavia tekijöitä. Toteutettiin järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus sairaanhoitajien kulttuurista osaamista edistävistä koulutusinterventioista (n=6) ja niiden vaikuttavuudesta. Katsauksessa tunnistettua teoriaa käytettiin intervention kehittämisen perustana.
Tutkimuksen seuraavissa vaiheissa interventio pilotoitiin, se toteutettiin tutkimusprotokollan mukaisesti, ja sen vaikutus ohjaajien osaamiseen arvioitiin. Ei-satunnaistettua kvasikokeellista tutkimusasetelmaa käytettiin. Osallistujat koostuivat kahden sairaalan opiskelijaohjaajista. Koeryhmä (n=49) suoritti vasta kehitetyn sulautuvana opetuksena toteutetun opiskelijaohjauskoulutuksen, johon sisältyi kulttuuriseen osaamiseen liittyvä teema. Kontrolliryhmä (n=62) suoritti verkon kautta opiskelijaohjauskoulutuksen, johon ei sisältynyt kulttuuriseen osaamiseen liittyvää teemaa. Aineisto kerättiin molemmilta ryhmiltä lähtötilanteessa, välittömästi koulutuksen jälkeen ja kuuden kuukauden seurantajakson jälkeen käyttämällä Opiskelijaohjausosaamisen sekä Opiskelijaohjaajan kulttuurisen osaamisen kyselyä. Wilcoxon signed rank testiä ja Mann-Whitney U testiä käytettiin erojen löytämiseksi ennen ja jälkeen koulutusta.
Yleiset opiskelijaohjausosaamisen alueet kehittyivät tilastollisesti merkitsevästi molemmissa ryhmissä koulutuksen jälkeen. Koeryhmässä osaaminen kulttuurisessa kohtaamisessa ja turvallisuudessa sekä kulttuuritaidoissa kehittyi tilastollisesti merkitsevästi. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Ohjaajien kouluttaminen monimuotoisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaukseen mahdollistaa ohjaajien osaamisen kehittymisen. Pelkkä koulutus ilman jatkuvaa tukea voi olla riittämätön ylläpitämään ohjaajien kulttuurista osaamista. Ohjaajien osaamisen ja motivaation ylläpitämiseksi tulee ohjaukselle varata riittävästi aikaa, tukea ja resursseja
Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaaminen, osaamisen kehittämistarpeet ja niihin vaikuttavat tekijät
Get PDFAbstract
The purpose of the study was to describe and explain the competence and competence development needs of health sciences teacher candidates in health sciences teacher education.
In the first phase, Finnish health science teacher students (n = 23) were interviewed to describe teacher students’ perceptions of the competencies needed to work as an educator in the healthcare field (Publication I). In the second phase, the social and health care sciences teacher students’ (n = 101) competence were identified (Publication II). In the third phase, the competence levels and competence development needs of health sciences teacher students (n = 101) and the factors associated with those needs were identified (Publication III). For second and third phase, the data were collected in a cross-sectional study using two instruments (HealtEduCom and EduProDe) in winter 2018-2019. The questionnaire was sent to all health sciences teacher students studying in health science teacher education degree programmes at Finnish universities (N = 315).
The first phase of the study revealed that teacher students defined the competences required for teaching through eight different categories; leadership and management competence; evidence-based practice competence; subject competence; ethical competence; pedagogical competence; collaboration competence; internationalisation competence; and continuous professional development competence. In the second phase, teacher students rated their competences as good on average, with evidence-based practice as the highest and collaboration and networking as the lowest. Based on their competence, the teacher students could be divided into three distinct profiles.
In the third phase, it was found that teacher students felt that they needed to develop their competence in all areas. Leadership and management, subject and curriculum and digipedagogical competence was associated to pedagogical competence development needs. Collaboration competence affected the competence development needs of managing challenging situations in teaching. Work experience as a teacher reduced the need for support for teacher students and increased their knowledge of coping with challenging teaching situations.
By continuously evaluating education and competences, we can identify where competences are perceived to need the most improvement. This will also help us to distinguish between effective and less effective training education and to target educational resources to the proper improvement areas. Identifying competence development needs and planning one's learning accordingly should be an ongoing process throughout a teacher's career. Original papers Kuivila, H.-M., Mikkonen, K., Sjögren, T., Koivula, M., Koskimäki, M., Männistö, M., Lukkarila, P., & Kääriäinen, M. (2020). Health science student teachers’ perceptions of teacher competence: A qualitative study. Nurse Education Today, 84, 104210. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2019.104210 https://doi.org/10.1016/j.nedt.2019.104210 Self-archived version Kuivila, H.-M., Kääriäinen, M., Koskimäki, M., Koivula, M., Sjögren, T., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2022). Distinct competence profiles of health sciences teacher students: A cross-sectional study. Hoitotiede, 34 suppl, 14–26. Kuivila, H.-M., Koskimäki, M., Kääriäinen, M., Koivula, M., Pramila-Savukoski, S., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2024). Competence development needs of health sciences teacher candidates and the factors connected to those needs. International Journal of Research in Education and Science, 10(2), 199–217. https://doi.org/10.46328/ijres.3349 https://doi.org/10.46328/ijres.3349 Self-archived version Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamista ja osaamisen kehittämisen tarpeita terveystieteiden opettajan koulutuksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin suomalaisia terveystieteiden opettajaopiskelijoita (n = 23) ja kuvailtiin terveystieteiden opettajaksi opiskelevien käsityksiä terveysalan opettajan työssä tarvittavasta osaamisesta (Osajulkaisu I).
Toisessa vaiheessa tarkasteltiin opettajaopiskelijoiden (n = 101) osaamista (Osajulkaisu II), ja kolmannessa vaiheessa opettajaopiskelijoiden (n = 101) osaamisen kehittämistarpeita sekä selvitettiin osaamisen ja muiden tekijöiden vaikutuksia opettajaopiskelijoiden osaamisen kehittämistarpeisiin (Osajulkaisu III). Toisessa ja kolmannessa vaiheessa suoritettiin poikkileikkaustutkimus, jossa aineisto kerättiin kahta mittaria (HealthEduCom ja EduProDe) käyttäen talvella 2018–2019. Kysely lähetettiin kaikille terveystieteiden opettajaopiskelijoille (N = 315), jotka opiskelivat terveystieteiden opettajan tutkinto-ohjelmissa suomalaisissa yliopistoissa.
Ensimmäisessä vaiheessa selvisi, että opettajaopiskelijat määrittelivät opettajan työssä tarvittavaa osaamista kahdeksan erilaisen osaamista kuvaavan kategorian kautta: johtamis- ja hallinnollinen osaaminen, näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen, opetussisällön osaaminen, eettinen osaaminen, pedagoginen osaaminen, yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen, kansainvälisyysosaaminen sekä jatkuva ammatillisen osaamisen kehittäminen. Toisessa vaiheessa selvisi, että opettajaopiskelijat arvioivat osaamisensa keskimäärin hyväksi; näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen arvioitiin korkeimmaksi ja yhteistyö- ja verkosto-osaaminen heikoimmaksi osaamisen alueeksi. Osaamisensa perusteella opettajaopiskelijat voitiin jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan profiiliin.
Kolmannessa vaiheessa todettiin, että opettajaopiskelijat kokivat tarvitsevansa osaamisen kehittämistä kaikilla osaamisen alueilla. Johtamis- ja hallinnollisella, opetuksen sisältöön ja opetussuunnitelmiin liittyvällä osaamisella ja digipedagogisella osaamisella oli yhteys pedagogisen osaamisen kehittämisen tarpeisiin, vuorovaikutusosaamisella taas oli vaikutusta opetuksen haastavissa tilanteissa selviytymiseen liittyviin osaamisen kehittämistarpeisiin. Työkokemus opettajan työssä vähensi esihenkilön tuen tarvetta sekä lisäsi osaamista opetuksen haastavissa tilanteissa selviytymisessä.
Koulutusta ja osaamista jatkuvasti arvioimalla voidaan tunnistaa, missä osaamisen alueissa koetaan eniten kehittämisen tarpeita. Näin voidaan myös erottaa vaikuttava koulutus vähemmän vaikuttavasta ja kohdistaa koulutuksen resursseja oikeisiin kohteisiin. Osaamisen kehittämisen tarpeen tunnistamisen ja sen mukaisen oman oppimisen suunnittelun tulisi olla jatkuva prosessi koko opettajan uran ajan. Osajulkaisut Kuivila, H.-M., Mikkonen, K., Sjögren, T., Koivula, M., Koskimäki, M., Männistö, M., Lukkarila, P., & Kääriäinen, M. (2020). Health science student teachers’ perceptions of teacher competence: A qualitative study. Nurse Education Today, 84, 104210. https://doi.org/10.1016/j.nedt.2019.104210 https://doi.org/10.1016/j.nedt.2019.104210 Rinnakkaistallennettu versio Kuivila, H.-M., Kääriäinen, M., Koskimäki, M., Koivula, M., Sjögren, T., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2022). Distinct competence profiles of health sciences teacher students: A cross-sectional study. Hoitotiede, 34 suppl, 14–26. Kuivila, H.-M., Koskimäki, M., Kääriäinen, M., Koivula, M., Pramila-Savukoski, S., Männistö, M., & Mikkonen, K. (2024). Competence development needs of health sciences teacher candidates and the factors connected to those needs. International Journal of Research in Education and Science, 10(2), 199–217. https://doi.org/10.46328/ijres.3349 https://doi.org/10.46328/ijres.3349 Rinnakkaistallennettu versio Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi päärakennuksen Leena Palotie -salissa 101A (Aapistie 5 A) 23. elokuuta 2024 kello 12Abstract
The purpose of the study was to describe and explain the competence and competence development needs of health sciences teacher candidates in health sciences teacher education.
In the first phase, Finnish health science teacher students (n = 23) were interviewed to describe teacher students’ perceptions of the competencies needed to work as an educator in the healthcare field (Publication I). In the second phase, the social and health care sciences teacher students’ (n = 101) competence were identified (Publication II). In the third phase, the competence levels and competence development needs of health sciences teacher students (n = 101) and the factors associated with those needs were identified (Publication III). For second and third phase, the data were collected in a cross-sectional study using two instruments (HealtEduCom and EduProDe) in winter 2018-2019. The questionnaire was sent to all health sciences teacher students studying in health science teacher education degree programmes at Finnish universities (N = 315).
The first phase of the study revealed that teacher students defined the competences required for teaching through eight different categories; leadership and management competence; evidence-based practice competence; subject competence; ethical competence; pedagogical competence; collaboration competence; internationalisation competence; and continuous professional development competence. In the second phase, teacher students rated their competences as good on average, with evidence-based practice as the highest and collaboration and networking as the lowest. Based on their competence, the teacher students could be divided into three distinct profiles.
In the third phase, it was found that teacher students felt that they needed to develop their competence in all areas. Leadership and management, subject and curriculum and digipedagogical competence was associated to pedagogical competence development needs. Collaboration competence affected the competence development needs of managing challenging situations in teaching. Work experience as a teacher reduced the need for support for teacher students and increased their knowledge of coping with challenging teaching situations.
By continuously evaluating education and competences, we can identify where competences are perceived to need the most improvement. This will also help us to distinguish between effective and less effective training education and to target educational resources to the proper improvement areas. Identifying competence development needs and planning one's learning accordingly should be an ongoing process throughout a teacher's career.Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää terveystieteiden opettajaopiskelijoiden osaamista ja osaamisen kehittämisen tarpeita terveystieteiden opettajan koulutuksessa.
Ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin suomalaisia terveystieteiden opettajaopiskelijoita (n = 23) ja kuvailtiin terveystieteiden opettajaksi opiskelevien käsityksiä terveysalan opettajan työssä tarvittavasta osaamisesta (Osajulkaisu I).
Toisessa vaiheessa tarkasteltiin opettajaopiskelijoiden (n = 101) osaamista (Osajulkaisu II), ja kolmannessa vaiheessa opettajaopiskelijoiden (n = 101) osaamisen kehittämistarpeita sekä selvitettiin osaamisen ja muiden tekijöiden vaikutuksia opettajaopiskelijoiden osaamisen kehittämistarpeisiin (Osajulkaisu III). Toisessa ja kolmannessa vaiheessa suoritettiin poikkileikkaustutkimus, jossa aineisto kerättiin kahta mittaria (HealthEduCom ja EduProDe) käyttäen talvella 2018–2019. Kysely lähetettiin kaikille terveystieteiden opettajaopiskelijoille (N = 315), jotka opiskelivat terveystieteiden opettajan tutkinto-ohjelmissa suomalaisissa yliopistoissa.
Ensimmäisessä vaiheessa selvisi, että opettajaopiskelijat määrittelivät opettajan työssä tarvittavaa osaamista kahdeksan erilaisen osaamista kuvaavan kategorian kautta: johtamis- ja hallinnollinen osaaminen, näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen, opetussisällön osaaminen, eettinen osaaminen, pedagoginen osaaminen, yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen, kansainvälisyysosaaminen sekä jatkuva ammatillisen osaamisen kehittäminen. Toisessa vaiheessa selvisi, että opettajaopiskelijat arvioivat osaamisensa keskimäärin hyväksi; näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen arvioitiin korkeimmaksi ja yhteistyö- ja verkosto-osaaminen heikoimmaksi osaamisen alueeksi. Osaamisensa perusteella opettajaopiskelijat voitiin jakaa kolmeen toisistaan poikkeavaan profiiliin.
Kolmannessa vaiheessa todettiin, että opettajaopiskelijat kokivat tarvitsevansa osaamisen kehittämistä kaikilla osaamisen alueilla. Johtamis- ja hallinnollisella, opetuksen sisältöön ja opetussuunnitelmiin liittyvällä osaamisella ja digipedagogisella osaamisella oli yhteys pedagogisen osaamisen kehittämisen tarpeisiin, vuorovaikutusosaamisella taas oli vaikutusta opetuksen haastavissa tilanteissa selviytymiseen liittyviin osaamisen kehittämistarpeisiin. Työkokemus opettajan työssä vähensi esihenkilön tuen tarvetta sekä lisäsi osaamista opetuksen haastavissa tilanteissa selviytymisessä.
Koulutusta ja osaamista jatkuvasti arvioimalla voidaan tunnistaa, missä osaamisen alueissa koetaan eniten kehittämisen tarpeita. Näin voidaan myös erottaa vaikuttava koulutus vähemmän vaikuttavasta ja kohdistaa koulutuksen resursseja oikeisiin kohteisiin. Osaamisen kehittämisen tarpeen tunnistamisen ja sen mukaisen oman oppimisen suunnittelun tulisi olla jatkuva prosessi koko opettajan uran ajan
An Article About Albertus C. Van Raalte, Author Unknown, Except for Parts Taken from an Article by Anna C. Post
Get PDFAn article about Albertus C. Van Raalte, author unknown, except for parts taken from an article by Anna C. Post. The author knew first generation persons in the Holland settlement and therefore, the article has some value.https://digitalcommons.hope.edu/vrp_1890s/1012/thumbnail.jp
Digital health competence of healthcare professionals in healthcare settings
Get PDFAbstract
The aim of the study was to describe healthcare professionals’ digital health competence areas and explain factors associated with it in digitalised healthcare.
The study included three phases: a qualitative descriptive study, instrument development and testing and a cross-sectional study. In the first phase, healthcare professionals (n=20) from different healthcare settings were interviewed between spring 2019 and summer 2020 to discover their perceptions of digital health competence and aspects associated with it. The data was analysed with inductive content analysis. The results of the first phase were used as a theoretical base in the development of two instruments. The instruments were developed to measure the self-evaluated 1) digital health competence and 2) aspects associated with it. In the second phase, the psychometric properties of the instruments were assessed. Data was collected electronically from healthcare professionals (n=817) from nine healthcare organisations in Finland in spring-summer 2022. The instruments’ content validity was evaluated with the CVI method and face validity was evaluated with a pilot study. Exploratory factor analysis was used to determine the construct validity of the instruments and internal consistency was assessed with Cronbach’s alpha coefficient. In the third phase, healthcare professionals’ digital health competence profiles were identified and factors associated with digital health competence were explored by using the data collected in phase two.
Healthcare professionals perceived that digital health competence is a diverse entity, and specifically, educational and organisational factors are associated with it. The developed instruments were evaluated to attain good validity. Profile analysis detected three profiles which represent low, intermediate and high digital health competence. All three detected educational and organisational factors had statistical significance on digital health competence. Age, graduation year, professional background, clinical working environment and amount of patient work were also statistically significantly associated with digital health competence.
The study presents new knowledge on healthcare professionals’ mutual digital health competence areas and how different factors are associated with digital health competence areas. The results can be used in predicting, defining, evaluating and developing healthcare professionals’ digital health competence and associated factors and in designing digital health competence development methods. Original papers Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tuomikoski, A., Kääriäinen, M., Meriläinen, M., & Mikkonen, K. (2022). Healthcare professionals’ perceptions of digital health competence: A qualitative descriptive study. Nursing Open, 9(2), 1379–1393. https://doi.org/10.1002/nop2.1184 https://doi.org/10.1002/nop2.1184 Self-archived version Jarva, E., Mikkonen, K., Andersson, J., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M., & Oikarinen, A. (2022). Aspects associated with health care professionals’ digital health competence development – a qualitative study. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 14(1), 79–91. https://doi.org/10.23996/fjhw.111771 https://doi.org/10.23996/fjhw.111771 Self-archived version Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tomietto, M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2023). Healthcare professionals’ digital health competence and its core factors; development and psychometric testing of two instruments. International Journal of Medical Informatics, 171, 104995. https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2023.104995 https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2023.104995 Self-archived version Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Pramila‐Savukoski, S., Hammarén, M., & Mikkonen, K. (2024). Healthcare professionals’ digital health competence profiles and associated factors: A cross‐sectional study. Journal of Advanced Nursing. Advance online publication. https://doi.org/10.1111/jan.16096 https://doi.org/10.1111/jan.16096 Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen alueita ja selittää digitaaliseen osaamiseen vaikuttavia tekijöitä terveydenhuollon toimintaympäristöissä.
Tutkimus koostui kolmesta vaiheesta; laadullisesta kuvailevasta tutkimuksesta, mittarin kehityksestä ja testauksesta sekä poikkileikkaustutkimuksesta. Ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin terveydenhuollon ammattilaisia (n=20) eri terveydenhuollon toimintaympäristöistä kevään 2019 ja kesän 2020 välillä selvittämään heidän näkemyksiään digitaalisesta osaamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Ensimmäisen vaiheen tuloksia käytettiin kahden kehitetyn mittarin teoreettisena taustana. Mittarit kehitettiin käytettäväksi terveydenhuollon ammattilaisten 1) digitaalisen osaamisen sekä 2) siihen vaikuttavien tekijöiden itsearviointiin. Toisessa vaiheessa arvioitiin mittareiden psykometrisiä ominaisuuksia. Aineisto kerättiin terveydenhuollon ammattilaisilta (n=817) sähköisesti yhdeksästä terveydenhuollon organisaatiosta Suomessa kevään ja kesän 2022 aikana. Mittarin sisältövaliditeettia arvioitiin CVI-menetelmällä ja näennäisvaliditeettia arvioitiin pilottitutkimuksessa. Rakennevaliditeettia arvioitiin eksploratiivisella faktorianalyysilla ja sisäistä johdonmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa -kertoimella. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen profiilit sekä tarkasteltiin eri tekijöiden vaikutusta digitaalisen osaamisen alueisiin hyödyntäen samaa aineistoa kuin vaiheessa kaksi.
Terveydenhuollon ammattilaiset kokivat digitaalisen osaamisen olevan monipuolinen kokonaisuus, johon vaikuttavat erityisesti koulutukseen ja organisaatioon liittyvät tekijät. Kehitetyt mittarit todettiin olevan luotettavat. Profiilianalyysissa digitaalinen osaaminen jakautui matalaan, keskitasoiseen ja korkeatasoiseen osaamiseen. Kaikki kolme koulutukseen ja organisaatioon liittyvää tekijää olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä digitaaliseen osaamiseen. Tämän lisäksi ikä, valmistumisvuosi, ammattitausta, kliininen toimintaympäristö sekä potilastyön määrä olivat tilastollisesti yhteydessä digitaaliseen osaamiseen.
Tutkimus tuotti uutta tietoa terveydenhuollon ammattilaisten yhteisistä digitaalisen osaamisen osa-alueista sekä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat digitaalisen osaamisen osa-alueisiin. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden ennakoinnissa, määrittelyssä, arvioinnissa ja kehittämisessä sekä digitaalista osaamista kehittävien menetelmien suunnittelussa. Osajulkaisut Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tuomikoski, A., Kääriäinen, M., Meriläinen, M., & Mikkonen, K. (2022). Healthcare professionals’ perceptions of digital health competence: A qualitative descriptive study. Nursing Open, 9(2), 1379–1393. https://doi.org/10.1002/nop2.1184 https://doi.org/10.1002/nop2.1184 Rinnakkaistallennettu versio Jarva, E., Mikkonen, K., Andersson, J., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M., & Oikarinen, A. (2022). Aspects associated with health care professionals’ digital health competence development – a qualitative study. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 14(1), 79–91. https://doi.org/10.23996/fjhw.111771 https://doi.org/10.23996/fjhw.111771 Rinnakkaistallennettu versio Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tomietto, M., Kääriäinen, M., & Mikkonen, K. (2023). Healthcare professionals’ digital health competence and its core factors; development and psychometric testing of two instruments. International Journal of Medical Informatics, 171, 104995. https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2023.104995 https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2023.104995 Rinnakkaistallennettu versio Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Pramila‐Savukoski, S., Hammarén, M., & Mikkonen, K. (2024). Healthcare professionals’ digital health competence profiles and associated factors: A cross‐sectional study. Journal of Advanced Nursing. Advance online publication. https://doi.org/10.1111/jan.16096 https://doi.org/10.1111/jan.16096 Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Markku Larmas auditorium (H1091) in Dentopolis, on 24 May 2024, at 12 noonAbstract
The aim of the study was to describe healthcare professionals’ digital health competence areas and explain factors associated with it in digitalised healthcare.
The study included three phases: a qualitative descriptive study, instrument development and testing and a cross-sectional study. In the first phase, healthcare professionals (n=20) from different healthcare settings were interviewed between spring 2019 and summer 2020 to discover their perceptions of digital health competence and aspects associated with it. The data was analysed with inductive content analysis. The results of the first phase were used as a theoretical base in the development of two instruments. The instruments were developed to measure the self-evaluated 1) digital health competence and 2) aspects associated with it. In the second phase, the psychometric properties of the instruments were assessed. Data was collected electronically from healthcare professionals (n=817) from nine healthcare organisations in Finland in spring-summer 2022. The instruments’ content validity was evaluated with the CVI method and face validity was evaluated with a pilot study. Exploratory factor analysis was used to determine the construct validity of the instruments and internal consistency was assessed with Cronbach’s alpha coefficient. In the third phase, healthcare professionals’ digital health competence profiles were identified and factors associated with digital health competence were explored by using the data collected in phase two.
Healthcare professionals perceived that digital health competence is a diverse entity, and specifically, educational and organisational factors are associated with it. The developed instruments were evaluated to attain good validity. Profile analysis detected three profiles which represent low, intermediate and high digital health competence. All three detected educational and organisational factors had statistical significance on digital health competence. Age, graduation year, professional background, clinical working environment and amount of patient work were also statistically significantly associated with digital health competence.
The study presents new knowledge on healthcare professionals’ mutual digital health competence areas and how different factors are associated with digital health competence areas. The results can be used in predicting, defining, evaluating and developing healthcare professionals’ digital health competence and associated factors and in designing digital health competence development methods.Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen alueita ja selittää digitaaliseen osaamiseen vaikuttavia tekijöitä terveydenhuollon toimintaympäristöissä.
Tutkimus koostui kolmesta vaiheesta; laadullisesta kuvailevasta tutkimuksesta, mittarin kehityksestä ja testauksesta sekä poikkileikkaustutkimuksesta. Ensimmäisessä vaiheessa haastateltiin terveydenhuollon ammattilaisia (n=20) eri terveydenhuollon toimintaympäristöistä kevään 2019 ja kesän 2020 välillä selvittämään heidän näkemyksiään digitaalisesta osaamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Ensimmäisen vaiheen tuloksia käytettiin kahden kehitetyn mittarin teoreettisena taustana. Mittarit kehitettiin käytettäväksi terveydenhuollon ammattilaisten 1) digitaalisen osaamisen sekä 2) siihen vaikuttavien tekijöiden itsearviointiin. Toisessa vaiheessa arvioitiin mittareiden psykometrisiä ominaisuuksia. Aineisto kerättiin terveydenhuollon ammattilaisilta (n=817) sähköisesti yhdeksästä terveydenhuollon organisaatiosta Suomessa kevään ja kesän 2022 aikana. Mittarin sisältövaliditeettia arvioitiin CVI-menetelmällä ja näennäisvaliditeettia arvioitiin pilottitutkimuksessa. Rakennevaliditeettia arvioitiin eksploratiivisella faktorianalyysilla ja sisäistä johdonmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa -kertoimella. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen profiilit sekä tarkasteltiin eri tekijöiden vaikutusta digitaalisen osaamisen alueisiin hyödyntäen samaa aineistoa kuin vaiheessa kaksi.
Terveydenhuollon ammattilaiset kokivat digitaalisen osaamisen olevan monipuolinen kokonaisuus, johon vaikuttavat erityisesti koulutukseen ja organisaatioon liittyvät tekijät. Kehitetyt mittarit todettiin olevan luotettavat. Profiilianalyysissa digitaalinen osaaminen jakautui matalaan, keskitasoiseen ja korkeatasoiseen osaamiseen. Kaikki kolme koulutukseen ja organisaatioon liittyvää tekijää olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä digitaaliseen osaamiseen. Tämän lisäksi ikä, valmistumisvuosi, ammattitausta, kliininen toimintaympäristö sekä potilastyön määrä olivat tilastollisesti yhteydessä digitaaliseen osaamiseen.
Tutkimus tuotti uutta tietoa terveydenhuollon ammattilaisten yhteisistä digitaalisen osaamisen osa-alueista sekä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat digitaalisen osaamisen osa-alueisiin. Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden ennakoinnissa, määrittelyssä, arvioinnissa ja kehittämisessä sekä digitaalista osaamista kehittävien menetelmien suunnittelussa
Arvostelut
Get PDFKai Mikkonen
Johdatus vähän kaikkeen
Aino Mäkikalli & Liisa Steinby (toim.): Johdatus kirjallisuusanalyysiin.
Topi Lappalainen
Suomalais-puolalainen kohtaaminen
Katarzyna Szal: Finnish Literature in Poland, Polish Literature in Finland: Comparative Reception Study from a Hermeneutic Perspective.
Juhani Niemi
Kaksi elämäkertaa Paavolaisesta
Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. Olavi Paavolaisen elämä;
H. K. Riikonen: Nukuin vasta aamuyöstä. Olavi Paavolainen 1903–1964.
Outi Oja
Yleisesitys monikulttuurisesta lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimuksesta
Anna Rastas (toim.): Kaikille lapsille. Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa maailmassa.
Päivi Kosonen
Tiheätä tekstiä dialogisuudesta
Aino Koivisto & Elise Nykänen (toim.): Dialogi kaunokirjallisuudessa
- …
