36 research outputs found
Kung Karls jakt, suomi
No full textDigitoitu 29. 12. 2008Äänitetty radiosta.Konserttiversio.Osittain nauhalla olevassa radiokuulutuksessa mainitaan Tuloisela, Heikinheimo, Mansnerus ja Heikkilä. Loput esittäjätiedot RSO:n historiikista sen oletuksen perusteella, että tämä on vuoden 1980 esitys.Hannu Heikkilä (ohjaus, käännös Jalmari Finnen ja Toivo Lyyn suomennosten pohjalta).Hannu Heikkilä (puheosuudet), Radion sinfoniaorkesteri, Radion kamarikuoro, Suomen Laulun kamarikuoro, Ilpo Mansnerus (johtaja).Päivi Heikinheimo (Hedvig Eleonora), Matti Tuloisela (Krister Horn), Merja Wirkkala (Leonora), Anitta Ranta (1. hovineiti), Eeva-Liisa Naumanen (2. hovineiti), Matti Heinikari (Jonathan), Antti Salmén, Timo Honkonen, Usko Viitanen, Harri Nikkonen (Reutercranz), Jaakko Ryhänen, Heikki Orama.Äänitetty: [27.2.1980, Helsinki, Kulttuuritalo (konserttitaltiointi)].Esityskieli: suomi
Narrations of mental violence in workplaces and study communities in the health care sector
No full textAbstractThe present paper discusses mental violence on the basis of empirical narrations submitted by health-care employees and students. The general belief is that people who work or study in the health care sector are aware of the nature of mental violence — guided by ethic principles, their education and the requirements of health care professions — and recognize its impact on people’s lives and health, work and studying. However, surveys indicate that mental violence occurs in health care communities between the patient and the professional helper and between staff members. This investigation falls in a category between nursing science and feministic research and features a narrative approach. In the theory section, I will discuss terms closely connected with mental violence and earlier investigations on that particular topic. I will also define what is meant with mental violence in this paper. The research material was collected at two stages in 2002–2006. The material for the first stage consisted of 32 letters from health-care employees and students, while that for the second stage was collected through discussions with those narrators who had given their consent and contact details in their letters. Analysed letters and interviews produced a total of 482 pages of text.At first I analysed the original empirical narrations of mental violence by applying parts of Labov’s (1982) structural analysis, which were orientation, method, evaluation and solution. In this way the narrations could be reduced to the level of core narrations specific to individual and community. The individual-specific core narrations comprised the Narration of vulnerability, Narration of enthusiasm, Narration of questioning routines, Narration of being a newcomer, Narration of leadership and Narration of awareness, and the community-specific core narrations the Narration of a fatigued work community and Narration of work community as the victim of mental violence. I then analysed the individual-specific and community-specific core narrations by means of the Categorical-Content method, drawing up a complete narration of mental violence. The analysis involved two stages, of which the first involved formulating four narrations from the core narrations by means of the Categorical-Content method. The names of the narrations are the Narration of the arousing of mental violence, Narration of the means of mental violence, Narration of the consequences of mental violence and Narration of recovery from mental violence. On the basis of the above narrations, I then compiled stories connected with their contents by means of the Categorical-Content analysis method.The core narrations, specific to individual and community, account for the narrations that the persons participating in the research considered to be of significance to themselves. The complete narration of mental violence that I formed using the Categorical-Content analysis method represents general knowledge of the empirical narrations of mental violence written or told by the participating health-care employees and students. According to the complete narration, mental violence develops in communities where the conditions favouring mental violence are hierarchical structures, their negative bureaucratic operation and management methods, and economic recession and its consequences. Favourable conditions also include changes in community values. In conditions of this kind, the victims of mental violence, persons resorting to mental violence and those assisting in it make up a problematic system of interaction. Together they can exhaust the victim of mental violence and cause the feeling of complete fatigue and burnout, from which it is difficult yet possible to recover. For people fatigued by mental violence, recovery means efforts to reach a new beginning in life, regaining of life and loss of life. TiivistelmäTutkimuksessani kuvaan psyykkistä väkivaltaa terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kokemuksellisten kertomusten avulla. Terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä toimivien ihmisten uskotaan eettisten periaatteiden ohjaamina, koulutuksensa ja terveydenhuollon ammattien harjoittamisessa edellytettävien vaatimusten perusteella olevan tietoisia psyykkisen väkivallan luonteesta ja sen merkityksestä ihmisen elämään ja terveyteen, työntekoon ja opiskeluun. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että terveydenhuollon yhteisöissä ilmenee psyykkistä väkivaltaa sekä potilaan ja ammattiauttajan välisessä että henkilökunnan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus sijoittuu hoitotieteen ja naistutkimuksen välimaastoon ja sen lähestymistapa on narratiivinen. Tarkastelen teoriaosassa psyykkisen väkivallan lähikäsitteitä ja aikaisempia tutkimuksia siitä. Lisäksi määrittelen, mitä tarkoitan psyykkisellä väkivallalla tässä tutkimuksessa.Kokosin tutkimusaineiston kahdessa eri vaiheessa vuosina 2002–2006. Ensimmäisen vaiheen aineiston muodostivat terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjeet, joita sain 32. Toisen vaiheen aineiston kokosin keskustelemalla niiden kertojien kanssa, jotka antoivat kirjeissään suostumuksensa ja yhteystietonsa. Litteroidut kirjeet ja keskusteluhaastattelut tuottivat aineistoksi 482 sivua tekstiä. Analysoin aluksi alkuperäiset psyykkisen väkivallan kokemukselliset kertomukset soveltaen Labovin (1982) rakenneanalyysin osia, joita olivat orientaatio, menetelmä, arviointi ja ratkaisu. Näin kertomukset pelkistyivät yksilö- ja yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi. Yksilökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus haavoittuvuudesta, Kertomus innostuneisuudesta, Kertomus rutiinien kyseenalaistamisesta, Kertomus tulokkuudesta, Kertomus johtajuudesta ja Kertomus tiedostamisesta. Yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus väsytetystä työyhteisöstä ja Kertomus työyhteisöstä psyykkisen väkivallan uhrina. Tämän jälkeen analysoin yksilö- ja yhteisökohtaiset ydinkertomukset Categorical-Content -analyysimenetelmällä muodostaen psyykkisen väkivallan kokonaiskertomuksen. Analysointi sisälsi kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostin ydinkertomuksista Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen neljä kertomusta, joiden nimet ovat: Kertomus psyykkisen väkivallan kehittymisestä, Kertomus psyykkisen väkivallan menetelmistä, Kertomus psyykkisen väkivallan seurauksista ja Kertomus psyykkisestä väkivallasta toipumisesta. Edellä mainituista kertomuksista muodostin Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen edelleen kertomusten sisältöihin liittyvät tarinat. Yksilö- ja yhteiskohtaiset ydinkertomukset kuvaavat niitä kertomuksia, joita tutkimukseen osallistujat ovat pitäneet merkityksellisinä itselleen. Categorical-Content -analyysimenetelmän avulla muodostamani psyykkisen väkivallan kokonaiskertomus edustaa yleistä tietoa tutkimukseen osallistuneiden terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjoittamista ja kertomista psyykkisen väkivallan kokemuksellisista kertomuksista. Tämän kokonaiskertomuksen mukaan psyykkinen väkivalta kehittyy yhteisöissä, joissa psyykkiselle väkivallalle otollisia olosuhteita ovat yhteisöjen hierarkkiset rakenteet, niiden kielteiset byrokraattiset toiminta- ja johtamistavat sekä talouslama ja sen seuraukset. Otollisiin olosuhteisiin kuuluvat myös yhteisöjen muuttuneet arvot. Tällaisissa olosuhteissa psyykkisen väkivallan uhrit, psyykkisen väkivallan käyttäjät ja mukana toimijat muodostavat ongelmallisen vuorovaikutussysteemin. Nämä yhdessä voivat johtaa psyykkisen väkivallan uhrin uuvuttamiseen ja aiheuttaa hänelle kokonaisvaltaisen uupumisen ja loppuun kulumisen tunteen, josta toipuminen on vaikeaa mutta mahdollista. Psyykkisen väkivallan uuvuttamille ihmisille toipuminen merkitsee uuden alun tavoittelemista elämässä, elämän saavuttamista ja sen menettämistä. Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi tiedekunnan päärakennuksen luentosalissa 101 A (Aapistie 5 A) 8. kesäkuuta 2007 kello 12Abstract
The present paper discusses mental violence on the basis of empirical narrations submitted by health-care employees and students. The general belief is that people who work or study in the health care sector are aware of the nature of mental violence — guided by ethic principles, their education and the requirements of health care professions — and recognize its impact on people’s lives and health, work and studying. However, surveys indicate that mental violence occurs in health care communities between the patient and the professional helper and between staff members. This investigation falls in a category between nursing science and feministic research and features a narrative approach. In the theory section, I will discuss terms closely connected with mental violence and earlier investigations on that particular topic. I will also define what is meant with mental violence in this paper.
The research material was collected at two stages in 2002–2006. The material for the first stage consisted of 32 letters from health-care employees and students, while that for the second stage was collected through discussions with those narrators who had given their consent and contact details in their letters. Analysed letters and interviews produced a total of 482 pages of text.
At first I analysed the original empirical narrations of mental violence by applying parts of Labov’s (1982) structural analysis, which were orientation, method, evaluation and solution. In this way the narrations could be reduced to the level of core narrations specific to individual and community. The individual-specific core narrations comprised the Narration of vulnerability, Narration of enthusiasm, Narration of questioning routines, Narration of being a newcomer, Narration of leadership and Narration of awareness, and the community-specific core narrations the Narration of a fatigued work community and Narration of work community as the victim of mental violence.
I then analysed the individual-specific and community-specific core narrations by means of the Categorical-Content method, drawing up a complete narration of mental violence. The analysis involved two stages, of which the first involved formulating four narrations from the core narrations by means of the Categorical-Content method. The names of the narrations are the Narration of the arousing of mental violence, Narration of the means of mental violence, Narration of the consequences of mental violence and Narration of recovery from mental violence. On the basis of the above narrations, I then compiled stories connected with their contents by means of the Categorical-Content analysis method.
The core narrations, specific to individual and community, account for the narrations that the persons participating in the research considered to be of significance to themselves. The complete narration of mental violence that I formed using the Categorical-Content analysis method represents general knowledge of the empirical narrations of mental violence written or told by the participating health-care employees and students. According to the complete narration, mental violence develops in communities where the conditions favouring mental violence are hierarchical structures, their negative bureaucratic operation and management methods, and economic recession and its consequences. Favourable conditions also include changes in community values. In conditions of this kind, the victims of mental violence, persons resorting to mental violence and those assisting in it make up a problematic system of interaction. Together they can exhaust the victim of mental violence and cause the feeling of complete fatigue and burnout, from which it is difficult yet possible to recover. For people fatigued by mental violence, recovery means efforts to reach a new beginning in life, regaining of life and loss of life.Tiivistelmä
Tutkimuksessani kuvaan psyykkistä väkivaltaa terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kokemuksellisten kertomusten avulla. Terveydenhuollon työ- ja opiskeluyhteisöissä toimivien ihmisten uskotaan eettisten periaatteiden ohjaamina, koulutuksensa ja terveydenhuollon ammattien harjoittamisessa edellytettävien vaatimusten perusteella olevan tietoisia psyykkisen väkivallan luonteesta ja sen merkityksestä ihmisen elämään ja terveyteen, työntekoon ja opiskeluun. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että terveydenhuollon yhteisöissä ilmenee psyykkistä väkivaltaa sekä potilaan ja ammattiauttajan välisessä että henkilökunnan keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimus sijoittuu hoitotieteen ja naistutkimuksen välimaastoon ja sen lähestymistapa on narratiivinen. Tarkastelen teoriaosassa psyykkisen väkivallan lähikäsitteitä ja aikaisempia tutkimuksia siitä. Lisäksi määrittelen, mitä tarkoitan psyykkisellä väkivallalla tässä tutkimuksessa.
Kokosin tutkimusaineiston kahdessa eri vaiheessa vuosina 2002–2006. Ensimmäisen vaiheen aineiston muodostivat terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjeet, joita sain 32. Toisen vaiheen aineiston kokosin keskustelemalla niiden kertojien kanssa, jotka antoivat kirjeissään suostumuksensa ja yhteystietonsa. Litteroidut kirjeet ja keskusteluhaastattelut tuottivat aineistoksi 482 sivua tekstiä.
Analysoin aluksi alkuperäiset psyykkisen väkivallan kokemukselliset kertomukset soveltaen Labovin (1982) rakenneanalyysin osia, joita olivat orientaatio, menetelmä, arviointi ja ratkaisu. Näin kertomukset pelkistyivät yksilö- ja yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi. Yksilökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus haavoittuvuudesta, Kertomus innostuneisuudesta, Kertomus rutiinien kyseenalaistamisesta, Kertomus tulokkuudesta, Kertomus johtajuudesta ja Kertomus tiedostamisesta. Yhteisökohtaisiksi ydinkertomuksiksi muodostuivat Kertomus väsytetystä työyhteisöstä ja Kertomus työyhteisöstä psyykkisen väkivallan uhrina.
Tämän jälkeen analysoin yksilö- ja yhteisökohtaiset ydinkertomukset Categorical-Content -analyysimenetelmällä muodostaen psyykkisen väkivallan kokonaiskertomuksen. Analysointi sisälsi kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostin ydinkertomuksista Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen neljä kertomusta, joiden nimet ovat: Kertomus psyykkisen väkivallan kehittymisestä, Kertomus psyykkisen väkivallan menetelmistä, Kertomus psyykkisen väkivallan seurauksista ja Kertomus psyykkisestä väkivallasta toipumisesta. Edellä mainituista kertomuksista muodostin Categorical-Content -analyysimenetelmää käyttäen edelleen kertomusten sisältöihin liittyvät tarinat.
Yksilö- ja yhteiskohtaiset ydinkertomukset kuvaavat niitä kertomuksia, joita tutkimukseen osallistujat ovat pitäneet merkityksellisinä itselleen. Categorical-Content -analyysimenetelmän avulla muodostamani psyykkisen väkivallan kokonaiskertomus edustaa yleistä tietoa tutkimukseen osallistuneiden terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden kirjoittamista ja kertomista psyykkisen väkivallan kokemuksellisista kertomuksista. Tämän kokonaiskertomuksen mukaan psyykkinen väkivalta kehittyy yhteisöissä, joissa psyykkiselle väkivallalle otollisia olosuhteita ovat yhteisöjen hierarkkiset rakenteet, niiden kielteiset byrokraattiset toiminta- ja johtamistavat sekä talouslama ja sen seuraukset. Otollisiin olosuhteisiin kuuluvat myös yhteisöjen muuttuneet arvot. Tällaisissa olosuhteissa psyykkisen väkivallan uhrit, psyykkisen väkivallan käyttäjät ja mukana toimijat muodostavat ongelmallisen vuorovaikutussysteemin. Nämä yhdessä voivat johtaa psyykkisen väkivallan uhrin uuvuttamiseen ja aiheuttaa hänelle kokonaisvaltaisen uupumisen ja loppuun kulumisen tunteen, josta toipuminen on vaikeaa mutta mahdollista. Psyykkisen väkivallan uuvuttamille ihmisille toipuminen merkitsee uuden alun tavoittelemista elämässä, elämän saavuttamista ja sen menettämistä
Nuorallatanssi : : Hoitotyön nykytila ja tulevaisuus
No full textei tietoa saavutettavuudesta
unknown accessibilit
Työnä mielen hoito : naismielisairaanhoitajan elämäntarina
No full textei tietoa saavutettavuudesta
unknown accessibilit
Caring in the preparation of long‐term psychiatric patients for non‐institutional care: ethnonursing study
No full textCaring in the Preparation of Long-Term Psychiatric Patients for Non-Institutional Care: Ethonursing Study
No full textEtnografinen tutkimus natiivitutkimusten oppimisesta röntgenhoitajaopiskelijoiden opinnoissa
No full textAbstractThe purpose of this study was to describe the process of learning to perform plain x-ray examinations, and to interpret the learning culture during radiography students’ studies. The aim was to understand how the students learned. Learning was understood as being collaborative and was examined from the perspective of interpretive ethnography.The data were collected during 2004‒2007 from documents, interviews and by observing 17 radiography students as they studied the theory of plain x-ray examinations, performed lab exercises and completed their practical training. The data were analysed using the constant comparison method. A model of the process of learning to perform plain x-ray examinations was created from the results.Based on the results, different learning views prevailed in the contexts of learning how to perform plain x-ray examinations. These governed the formation of five different learning styles, where the link between theory and practice gained different meanings and the learning outcomes varied. In academic studies, learning took place through acquisition of basic professional knowledge. In lab exercises, the students learned by model-based experimentation. In practical training, learning took the form of progress towards expertise through collaboration, active solo work, and working in the background, following instructions. The styles and outcomes of learning were both supported and impeded by factors dependent on the learning contexts and the students.The process of learning to perform plain x-ray examinations was governed by a learning culture that required the ability to interpret and adapt to the learning contexts. Students needed to identify the learning views that prevailed in the learning contexts and adjust their learning style accordingly. It can be concluded that the learning culture provided a varying degree of support to the students’ progress towards expertise as they learned to perform plain x-ray examinations.The study produced new information on the learning of health care students from the socio-cultural viewpoint. The results can be exploited when developing the curriculum and the collaboration between Universities of Applied Sciences and trainee job providers towards cooperative learning. Future studies should focus on the learning culture of professional radiographers to develop the education and the field.TiivistelmäTämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata natiivitutkimusten oppimista ja tulkita oppimisen oppimiskulttuuria röntgenhoitajaopiskelijoiden opinnoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää opiskelijoiden oppimista. Oppiminen ymmärrettiin yhteisölliseksi ja sitä tutkittiin tulkinnallisen etnografian avulla.Tutkimusaineisto tuotettiin vuosien 2004–2007 aikana 17 röntgenhoitajaopiskelijan natiivitutkimusten teoriaopintojen, laboraatioharjoittelun ja harjoittelun havainnoinnista, kirjallisista dokumenteista ja haastatteluista. Aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Tuloksista muodostettiin malli natiivitutkimusten oppimisesta.Tulosten mukaan natiivitutkimusten oppimisen oppimiskonteksteissa vallitsivat erilaiset oppimisnäkemykset. Nämä ohjasivat viiden erilaisen oppimistavan muodostumiseen, joissa teorian ja käytännön välinen yhteys sai erilaisia merkityksiä ja oppimisen tulokset vaihtelivat. Teoriaopinnoissa oppiminen tapahtui ammatillista tietoperustaa omaksuen. Laboraatioharjoittelussa oppiminen eteni oppimisena mallin mukaan kokeillen. Harjoittelussa oppiminen ilmeni oppimisena kohti asiantuntijuutta yhdessä toimien, aktiivisuutta osoittaen yksin toimien ja ohjeita noudattaen taustalla toimien. Oppimistapoja ja oppimisen lopputuloksia tukivat ja estivät oppimiskonteksteista ja opiskelijoista johtuvat tekijät.Natiivitutkimusten oppimista ohjasi oppimiskontekstin tulkintakykyä ja siihen mukautumista edellyttävä oppimiskulttuuri. Opiskelijan oli tunnistettava oppimiskontekstien oppimisnäkemykset ja muokattava oppiminen niiden mukaiseksi. Tulosten mukaan johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppimiskulttuuri tuki vaihtelevasti opiskelijan asiantuntijuuteen kasvua natiivitutkimuksia opiskeltaessa.Tutkimus tuotti uutta tietoa terveysalan opinnoissa oppimisesta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tuloksia voidaan hyödyntää opetussuunnitelman sekä ammattikorkeakoulun ja harjoittelupaikkojen välisen yhteistyön kehittämisessä kohti yhteistoiminnallista oppimista. Jatkossa on syytä tutkia työssä olevien röntgenhoitajien oppimiskulttuuria koulutuksen ja alan kehittämiseksi.Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi hammaslääketieteen laitoksen luentosalissa 1 (Aapistie 3 B) 2. maaliskuu 2012 kello 12Abstract
The purpose of this study was to describe the process of learning to perform plain x-ray examinations, and to interpret the learning culture during radiography students’ studies. The aim was to understand how the students learned. Learning was understood as being collaborative and was examined from the perspective of interpretive ethnography.
The data were collected during 2004‒2007 from documents, interviews and by observing 17 radiography students as they studied the theory of plain x-ray examinations, performed lab exercises and completed their practical training. The data were analysed using the constant comparison method. A model of the process of learning to perform plain x-ray examinations was created from the results.
Based on the results, different learning views prevailed in the contexts of learning how to perform plain x-ray examinations. These governed the formation of five different learning styles, where the link between theory and practice gained different meanings and the learning outcomes varied. In academic studies, learning took place through acquisition of basic professional knowledge. In lab exercises, the students learned by model-based experimentation. In practical training, learning took the form of progress towards expertise through collaboration, active solo work, and working in the background, following instructions. The styles and outcomes of learning were both supported and impeded by factors dependent on the learning contexts and the students.
The process of learning to perform plain x-ray examinations was governed by a learning culture that required the ability to interpret and adapt to the learning contexts. Students needed to identify the learning views that prevailed in the learning contexts and adjust their learning style accordingly. It can be concluded that the learning culture provided a varying degree of support to the students’ progress towards expertise as they learned to perform plain x-ray examinations.
The study produced new information on the learning of health care students from the socio-cultural viewpoint. The results can be exploited when developing the curriculum and the collaboration between Universities of Applied Sciences and trainee job providers towards cooperative learning. Future studies should focus on the learning culture of professional radiographers to develop the education and the field.Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata natiivitutkimusten oppimista ja tulkita oppimisen oppimiskulttuuria röntgenhoitajaopiskelijoiden opinnoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää opiskelijoiden oppimista. Oppiminen ymmärrettiin yhteisölliseksi ja sitä tutkittiin tulkinnallisen etnografian avulla.
Tutkimusaineisto tuotettiin vuosien 2004–2007 aikana 17 röntgenhoitajaopiskelijan natiivitutkimusten teoriaopintojen, laboraatioharjoittelun ja harjoittelun havainnoinnista, kirjallisista dokumenteista ja haastatteluista. Aineisto analysoitiin jatkuvan vertailun menetelmällä. Tuloksista muodostettiin malli natiivitutkimusten oppimisesta.
Tulosten mukaan natiivitutkimusten oppimisen oppimiskonteksteissa vallitsivat erilaiset oppimisnäkemykset. Nämä ohjasivat viiden erilaisen oppimistavan muodostumiseen, joissa teorian ja käytännön välinen yhteys sai erilaisia merkityksiä ja oppimisen tulokset vaihtelivat. Teoriaopinnoissa oppiminen tapahtui ammatillista tietoperustaa omaksuen. Laboraatioharjoittelussa oppiminen eteni oppimisena mallin mukaan kokeillen. Harjoittelussa oppiminen ilmeni oppimisena kohti asiantuntijuutta yhdessä toimien, aktiivisuutta osoittaen yksin toimien ja ohjeita noudattaen taustalla toimien. Oppimistapoja ja oppimisen lopputuloksia tukivat ja estivät oppimiskonteksteista ja opiskelijoista johtuvat tekijät.
Natiivitutkimusten oppimista ohjasi oppimiskontekstin tulkintakykyä ja siihen mukautumista edellyttävä oppimiskulttuuri. Opiskelijan oli tunnistettava oppimiskontekstien oppimisnäkemykset ja muokattava oppiminen niiden mukaiseksi. Tulosten mukaan johtopäätöksenä voidaan todeta, että oppimiskulttuuri tuki vaihtelevasti opiskelijan asiantuntijuuteen kasvua natiivitutkimuksia opiskeltaessa.
Tutkimus tuotti uutta tietoa terveysalan opinnoissa oppimisesta sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tuloksia voidaan hyödyntää opetussuunnitelman sekä ammattikorkeakoulun ja harjoittelupaikkojen välisen yhteistyön kehittämisessä kohti yhteistoiminnallista oppimista. Jatkossa on syytä tutkia työssä olevien röntgenhoitajien oppimiskulttuuria koulutuksen ja alan kehittämiseksi
Disruptions, continuities and illness explanations in Kainuu women’s heart disease narratives
No full textAbstractThis study explores women’s conceptions and experiences of heart disease in Kainuu, Finland through illness narratives. Conventionally, coronary heart disease has been considered a male disease. However, many women suffer from heart disease, but their illness experiences have called relatively little attention. This PhD study, which falls under the field of medical anthropology, looks at experiences and illness conceptions women attach to heart disease. The research material consists of 15 women’s narrative interviews collected during 2004–2005. The theoretical–methodological framework in this study employed cognitive anthropology and narrative research, and the two main concepts of the study are biographical disruption and cultural model. The analysis was performed by applying two reading methods: a holistically-oriented and a content-oriented method. The holistic exploration focused on biographical disruption and its effects. The disruption experienced due to illness varied between interviewees depending on the stage of their illness and their life situation. The content-oriented reading method was utilized to explore the conceptions and explanations of heart disease and to identify cultural explanatory models present in the research material. Four main cultural explanatory models were identified, which were titled “the inheritance model”, “the mental model”, “the food model” and “the character model”. The inheritance model presented genetic and hereditary explanations, while the mental model introduced different mental factors, such as pressure and stress. The food model emphasized factors related to food and eating and finally, the character model introduced characterizations of heart disease. The present study increases our understanding of heart disease experience from women’s point of view.TiivistelmäTässä tutkimuksessa tarkasteltiin kainuulaisnaisten sepelvaltimotautikokemuksia ja -käsityksiä heidän kertomuksistaan käsin. Sepelvaltimotauti on pitkään mielletty miesten sairaudeksi. Useat naiset kuitenkin sairastavat sepelvaltimotautia, mutta heidän sairauskokemuksensa ovat saaneet vain vähän huomiota. Lääketieteellisen antropologian erityisalaan kuuluvan tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu 15 kainuulaisnaisen kerronnallisesta haastattelusta, jotka tehtiin vuosina 2004–2005. Haastatteluaineiston avulla selvitettiin sepelvaltimotautiin liittyviä sairauskokemuksia ja -käsityksiä. Tutkimuksen teoreettismetodologisessa viitekehyksessä hyödynnettiin kognitiivista antropologiaa ja narratiivitutkimusta. Tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä ovat kulttuurimalli ja elämäkerrallinen katkos. Aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa sovellettiin kahta lukutapaa, joista toisessa keskityttiin kertomuksiin kokonaisuuksina ja toisessa tarkemmin haastattelukertomusten sisältöön. Kertomusten holistisessa tarkastelussa keskityttiin sairastumiseen ja sen vaikutuksiin elämäkerrallisen katkoksen käsitettä käyttäen. Sairauden aikaansaama katkos ilmeni eri tavoin tutkimukseen osallistuneen sairauden vaiheesta ja elämäntilanteesta riippuen. Sepelvaltimotautikäsitysten ja -selitysten tarkastelussa käytettiin sisältöön keskittyvää lukutapaa, jonka avulla hahmoteltiin sepelvaltimotaudin kulttuurisia selitysmalleja. Sepelvaltimotaudin pääasiallisia kulttuurisia selitysmalleja nousi esiin neljä, jotka nimettiin periytyvyysmalliksi, henkiseksi malliksi, ravitsemusmalliksi ja luonnemalliksi. Periytyvyysmallissa sepelvaltimotautia ja siihen sairastumista selitettiin taudin periytyvyydellä ja geneettisillä tekijöillä. Henkisen mallin yhteydessä korostuivat erilaiset mentaaliset tautiin vaikuttaneet tekijät, kuten henkiset paineet ja stressi. Ravitsemusmallin yhteydessä korostuivat erilaiset ruokaan ja syömiseen liittyvät tekijät. Luonnemallin yhteydessä esille nousivat erilaiset sepelvaltimotautia luonnehtivat selitykset. Tutkimuksessa tuotetaan naisnäkökulmaista tietoa ja ymmärrystä sepelvaltimotaudin sairauskokemuksista.Esitetään Oulun yliopiston ihmistieteiden tohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Linnanmaan Keckmaninsalissa (HU106) 30. maaliskuuta 2012 klo 12.00Abstract
This study explores women’s conceptions and experiences of heart disease in Kainuu, Finland through illness narratives. Conventionally, coronary heart disease has been considered a male disease. However, many women suffer from heart disease, but their illness experiences have called relatively little attention. This PhD study, which falls under the field of medical anthropology, looks at experiences and illness conceptions women attach to heart disease. The research material consists of 15 women’s narrative interviews collected during 2004–2005. The theoretical–methodological framework in this study employed cognitive anthropology and narrative research, and the two main concepts of the study are biographical disruption and cultural model. The analysis was performed by applying two reading methods: a holistically-oriented and a content-oriented method. The holistic exploration focused on biographical disruption and its effects. The disruption experienced due to illness varied between interviewees depending on the stage of their illness and their life situation. The content-oriented reading method was utilized to explore the conceptions and explanations of heart disease and to identify cultural explanatory models present in the research material. Four main cultural explanatory models were identified, which were titled “the inheritance model”, “the mental model”, “the food model” and “the character model”. The inheritance model presented genetic and hereditary explanations, while the mental model introduced different mental factors, such as pressure and stress. The food model emphasized factors related to food and eating and finally, the character model introduced characterizations of heart disease. The present study increases our understanding of heart disease experience from women’s point of view.Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kainuulaisnaisten sepelvaltimotautikokemuksia ja -käsityksiä heidän kertomuksistaan käsin. Sepelvaltimotauti on pitkään mielletty miesten sairaudeksi. Useat naiset kuitenkin sairastavat sepelvaltimotautia, mutta heidän sairauskokemuksensa ovat saaneet vain vähän huomiota. Lääketieteellisen antropologian erityisalaan kuuluvan tutkimuksen pääasiallinen aineisto koostuu 15 kainuulaisnaisen kerronnallisesta haastattelusta, jotka tehtiin vuosina 2004–2005. Haastatteluaineiston avulla selvitettiin sepelvaltimotautiin liittyviä sairauskokemuksia ja -käsityksiä. Tutkimuksen teoreettismetodologisessa viitekehyksessä hyödynnettiin kognitiivista antropologiaa ja narratiivitutkimusta. Tutkimuksen kaksi keskeisintä käsitettä ovat kulttuurimalli ja elämäkerrallinen katkos. Aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa sovellettiin kahta lukutapaa, joista toisessa keskityttiin kertomuksiin kokonaisuuksina ja toisessa tarkemmin haastattelukertomusten sisältöön. Kertomusten holistisessa tarkastelussa keskityttiin sairastumiseen ja sen vaikutuksiin elämäkerrallisen katkoksen käsitettä käyttäen. Sairauden aikaansaama katkos ilmeni eri tavoin tutkimukseen osallistuneen sairauden vaiheesta ja elämäntilanteesta riippuen. Sepelvaltimotautikäsitysten ja -selitysten tarkastelussa käytettiin sisältöön keskittyvää lukutapaa, jonka avulla hahmoteltiin sepelvaltimotaudin kulttuurisia selitysmalleja. Sepelvaltimotaudin pääasiallisia kulttuurisia selitysmalleja nousi esiin neljä, jotka nimettiin periytyvyysmalliksi, henkiseksi malliksi, ravitsemusmalliksi ja luonnemalliksi. Periytyvyysmallissa sepelvaltimotautia ja siihen sairastumista selitettiin taudin periytyvyydellä ja geneettisillä tekijöillä. Henkisen mallin yhteydessä korostuivat erilaiset mentaaliset tautiin vaikuttaneet tekijät, kuten henkiset paineet ja stressi. Ravitsemusmallin yhteydessä korostuivat erilaiset ruokaan ja syömiseen liittyvät tekijät. Luonnemallin yhteydessä esille nousivat erilaiset sepelvaltimotautia luonnehtivat selitykset. Tutkimuksessa tuotetaan naisnäkökulmaista tietoa ja ymmärrystä sepelvaltimotaudin sairauskokemuksista
”Look mummy, there are others like me here!” : Gymnastics association and school health care supporting families in children's weight control
No full textAbstractChildhood obesity is a growing national and international problem. Besides causing health problems, obesity puts a significant burden on national economy. The aim of this study was to find new information and methods with which school health care and gymnastics associations could collaborate to help families with overweight children in their weight control efforts. This study examines the experiences and perceptions on the reasons for childhood obesity and problems related to weight control among families in Oulu (n=10), school nurses and doctors in Oulu Province (n=170) and actors (n=243) involved in associations belonging to the Finnish Gymnastics Federation that arrange activities for children and adolescents. The study was implemented as action study, in which the researcher led a group aimed at parents. During the year-long intervention the children attended an exercise group with a designated leader. Parents participated once a month in the group sessions together with their children. During the children’s session the parents got together 1–2 times per month to discuss or to exercise. Data were collected through interviews with parents, measurements, interviews with children and surveys aimed at school nurses, doctors and gymnastic association actors in 2006 and 2009. The data were analysed using inductive content analysis. The interviews with parents showed that hectic pace of life, work-related fatigue, parental unemployment, socioeconomic factors and a number of changes in the children’s lives gave rise to uncertainty in the children, who might react to it by eating. The families felt that they did not get enough support from health care on weight control-related matters, while representatives of school health care and gymnastics associations criticised parents’ “inability” to act as adults in the family. Due to the children’s poor motor skills, increased childhood obesity was seen in the gymnastics association as complicating the work of coaches. Supporting a regular daily rhythm in families, supporting activities and developing opportunities for family exercise seem to be of significance in children’s weight control. Introduction to exercise among overweight children was facilitated by setting up a special exercise group for them. The readiness for multiprofessional collaboration among school nurses and representatives of gymnastics associations increased during the research process. The working methods of school nurses must be improved so that they, as members of a primary health care expert team, can influence problems in families that may result in overweight in children. The know-how and nationwide operation of gymnastics associations should be made use of in children’s weight control. TiivistelmäLasten lihavuus on kasvava sekä kansallinen että kansainvälinen ongelma. Terveyshaittojen lisäksi lihavuuden aiheuttamat kansantaloudelliset kustannukset ovat merkittäviä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uutta tietoa ja keinoja, joilla kouluterveydenhuolto ja voimisteluseurat voisivat yhteistyössä auttaa liikapainoisten lasten perheitä lasten painonhallinnassa. Työssä tutkitaan oululaisten perheiden (n=10), Oulun läänin kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden (n=170) sekä Suomen voimisteluliiton lasten ja nuorten toimintaa järjestävien seurojen toimijoiden (n=243) kokemuksia ja näkemyksiä lasten lihavuuden syistä ja painonhallintaan liittyvistä ongelmista. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa tutkija toimi vanhempien ryhmän ohjaajana. Vuoden kestävän intervention aikana lapsilla oli kerran viikossa oma liikuntaryhmä ja ohjaaja, vanhemmat osallistuivat lasten kanssa yhteiselle tunnille kerran kuukaudessa. Lasten tuntien aikana vanhemmat kokoontuivat 1–2 kertaa kuukaudessa keskustelemaan tai liikkumaan yhdessä. Tutkimusaineistoa kerättiin vanhempien haastatteluilla, mittauksilla, lasten haastattelulla ja kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden sekä voimisteluseurojen toimijoiden kyselyllä vuosina 2006 ja 2009. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Vanhempien haastatteluista kävi ilmi, että kiire, työn aiheuttama väsymys, vanhempien työttömyys, sosioekonomiset asiat sekä monet muutokset lapsen elämässä hämmensivät lasta, joka saattoi reagoida epävarmuuteen syömällä. Perheet kokivat, etteivät he saaneet painonhallinta-asioissa riittävästi tukea terveydenhuollolta. Kouluterveydenhuollon ja voimisteluseurojen edustajat puolestaan kritisoivat vanhempien ”voimattomuutta” olla aikuinen perheessä. Voimisteluseuroissa lasten liikapainon lisääntyminen näkyi lasten heikkojen motoristen taitojen vuoksi ohjaajien työn vaikeutumisena. Perheiden säännöllisen päivärytmin ja toiminnan tukemisella sekä perheliikunnan kehittämisellä näyttäisi olevan merkitystä lasten painonhallinnassa. Liikapainoisten lasten liikuntaan totuttelua tuki oman liikuntaryhmän perustaminen. Kouluterveydenhoitajien ja voimisteluseurojen edustajien valmius monitahoiseen yhteistyöhön lisääntyi tutkimusprosessin aikana. Kouluterveydenhoitajien työtapoja tulee kehittää niin, että he voivat perus-terveydenhuollon asiantuntijaryhmän jäseninä vaikuttaa perheen todellisiin ongelmiin, joista lasten liikapaino saattaa olla seurausta. Lasten painonhallinnassa tulee hyödyntää voimisteluseuroissa olevaa osaamista ja valtakunnallisesti laajaa toimintaa. Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtorikoulutustoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi farmakologian ja toksikologian laitoksen luentosalissa F202 (Aapistie 5) 12. lokakuuta 2012 kello 12Abstract
Childhood obesity is a growing national and international problem. Besides causing health problems, obesity puts a significant burden on national economy. The aim of this study was to find new information and methods with which school health care and gymnastics associations could collaborate to help families with overweight children in their weight control efforts.
This study examines the experiences and perceptions on the reasons for childhood obesity and problems related to weight control among families in Oulu (n=10), school nurses and doctors in Oulu Province (n=170) and actors (n=243) involved in associations belonging to the Finnish Gymnastics Federation that arrange activities for children and adolescents. The study was implemented as action study, in which the researcher led a group aimed at parents. During the year-long intervention the children attended an exercise group with a designated leader. Parents participated once a month in the group sessions together with their children. During the children’s session the parents got together 1–2 times per month to discuss or to exercise. Data were collected through interviews with parents, measurements, interviews with children and surveys aimed at school nurses, doctors and gymnastic association actors in 2006 and 2009. The data were analysed using inductive content analysis.
The interviews with parents showed that hectic pace of life, work-related fatigue, parental unemployment, socioeconomic factors and a number of changes in the children’s lives gave rise to uncertainty in the children, who might react to it by eating. The families felt that they did not get enough support from health care on weight control-related matters, while representatives of school health care and gymnastics associations criticised parents’ “inability” to act as adults in the family. Due to the children’s poor motor skills, increased childhood obesity was seen in the gymnastics association as complicating the work of coaches.
Supporting a regular daily rhythm in families, supporting activities and developing opportunities for family exercise seem to be of significance in children’s weight control. Introduction to exercise among overweight children was facilitated by setting up a special exercise group for them. The readiness for multiprofessional collaboration among school nurses and representatives of gymnastics associations increased during the research process.
The working methods of school nurses must be improved so that they, as members of a primary health care expert team, can influence problems in families that may result in overweight in children. The know-how and nationwide operation of gymnastics associations should be made use of in children’s weight control.Tiivistelmä
Lasten lihavuus on kasvava sekä kansallinen että kansainvälinen ongelma. Terveyshaittojen lisäksi lihavuuden aiheuttamat kansantaloudelliset kustannukset ovat merkittäviä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uutta tietoa ja keinoja, joilla kouluterveydenhuolto ja voimisteluseurat voisivat yhteistyössä auttaa liikapainoisten lasten perheitä lasten painonhallinnassa.
Työssä tutkitaan oululaisten perheiden (n=10), Oulun läänin kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden (n=170) sekä Suomen voimisteluliiton lasten ja nuorten toimintaa järjestävien seurojen toimijoiden (n=243) kokemuksia ja näkemyksiä lasten lihavuuden syistä ja painonhallintaan liittyvistä ongelmista. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa tutkija toimi vanhempien ryhmän ohjaajana. Vuoden kestävän intervention aikana lapsilla oli kerran viikossa oma liikuntaryhmä ja ohjaaja, vanhemmat osallistuivat lasten kanssa yhteiselle tunnille kerran kuukaudessa. Lasten tuntien aikana vanhemmat kokoontuivat 1–2 kertaa kuukaudessa keskustelemaan tai liikkumaan yhdessä. Tutkimusaineistoa kerättiin vanhempien haastatteluilla, mittauksilla, lasten haastattelulla ja kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden sekä voimisteluseurojen toimijoiden kyselyllä vuosina 2006 ja 2009. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Vanhempien haastatteluista kävi ilmi, että kiire, työn aiheuttama väsymys, vanhempien työttömyys, sosioekonomiset asiat sekä monet muutokset lapsen elämässä hämmensivät lasta, joka saattoi reagoida epävarmuuteen syömällä. Perheet kokivat, etteivät he saaneet painonhallinta-asioissa riittävästi tukea terveydenhuollolta. Kouluterveydenhuollon ja voimisteluseurojen edustajat puolestaan kritisoivat vanhempien ”voimattomuutta” olla aikuinen perheessä. Voimisteluseuroissa lasten liikapainon lisääntyminen näkyi lasten heikkojen motoristen taitojen vuoksi ohjaajien työn vaikeutumisena.
Perheiden säännöllisen päivärytmin ja toiminnan tukemisella sekä perheliikunnan kehittämisellä näyttäisi olevan merkitystä lasten painonhallinnassa. Liikapainoisten lasten liikuntaan totuttelua tuki oman liikuntaryhmän perustaminen. Kouluterveydenhoitajien ja voimisteluseurojen edustajien valmius monitahoiseen yhteistyöhön lisääntyi tutkimusprosessin aikana. Kouluterveydenhoitajien työtapoja tulee kehittää niin, että he voivat perus-terveydenhuollon asiantuntijaryhmän jäseninä vaikuttaa perheen todellisiin ongelmiin, joista lasten liikapaino saattaa olla seurausta. Lasten painonhallinnassa tulee hyödyntää voimisteluseuroissa olevaa osaamista ja valtakunnallisesti laajaa toimintaa
