1,146 research outputs found
Identification of Plasmodium falciparum var1CSA and var2CSA domains that bind IgM natural antibodies
No full textMalaria in pregnancy is responsible for maternal anaemia, low-birth-weight babies and infant deaths. Plasmodium falciparum infected erythrocytes are thought to cause placental pathology by adhering to host receptors such as chondroitin sulphate A (CSA). CSA binding infected erythrocytes also bind IgM natural antibodies from normal human serum, a process that may facilitate placental adhesion or promote immune evasion. The parasite ligands that mediate placental adhesion are thought to be members of the variant erythrocyte surface antigen family P. falciparum erythrocyte membrane protein 1 (PfEMP1), encoded by the var genes. Two var gene sub-families, var1CSA and var2CSA, have been identified as parasite CSA binding ligands and are leading candidates for a vaccine to prevent pregnancy-associated malaria. We investigated whether these two var gene subfamilies implicated in CSA binding are also the molecules responsible for IgM natural antibody binding. By heterologous expression of domains in COS-7 cells, we found that both var1CSA and var2CSA PfEMP1 variants bound IgM, and in both cases the binding region was a DBL epsilon domain occurring proximal to the membrane. None of the domains from a control non-IgM-binding parasite (R29) bound IgM when expressed in COS-7 cells. These results show that PfEMP1 is a parasite ligand for non-immune IgM and are the first demonstration of a specific adhesive function for PfEMP1 epsilon type domains
The reliability of immunohistochemistry as a prescreening method for the diagnosis of hereditary nonpolyposis colorectal cancer (HNPCC) - Results of an international collaborative study
No full textHereditary nonpolyposis colorectal cancer syndrome (HNPCC) is an autosomal dominant condition accounting for 2–5% of all colorectal carcinomas as well as a small subset of endometrial, upper urinary tract and other gastrointestinal cancers. An assay to detect the underlying defect in HNPCC, inactivation of a DNA mismatch repair enzyme, would be useful in identifying HNPCC probands. Monoclonal antibodies against hMLH1 and hMSH2, two DNA mismatch repair proteins which account for most HNPCC cancers, are commercially available. This study sought to investigate the potential utility of these antibodies in determining the expression status of these proteins in paraffin-embedded formalin-fixed tissue and to identify key technical protocol components associated with successful staining. A set of 20 colorectal carcinoma cases of known hMLH1 and hMSH2 mutation and expression status underwent immunoperoxidase staining at multiple institutions, each of which used their own technical protocol. Staining for hMSH2 was successful in most laboratories while staining for hMLH1 proved problematic in multiple labs. However, a significant minority of laboratories demonstrated excellent results including high discriminatory power with both monoclonal antibodies. These laboratories appropriately identified hMLH1 or hMSH2 inactivation with high sensitivity and specificity. The key protocol point associated with successful staining was an antigen retrieval step involving heat treatment and either EDTA or citrate buffer. This study demonstrates the potential utility of immunohistochemistry in detecting HNPCC probands and identifies key technical components for successful staining.Wolfram Müller, Lawrence J. Burgart, Ruth Krause-Paulus, Stephen N. Thibodeau, M. Almeida, T. Bocker Edmonston, C. R. Boland, C. Sutter, J. R. Jass, A. Lindblom, J. Lubinski, K. MacDermot, D. S. A. Sanders, H. Morreau, A. Müller, C. Oliani, T. Orntoft, M. Ponz De Leon, C. Rosty, M. Rodriguez-Bigas, J. Rüschoff, A. Ruszkiewicz, J. Sabourin, R. Salovaara, Gabriela Möslein and the ICG-HNPCC (International Collaborative Group
Sydänsähkökäyrä ja diabetes rytmihäiriötahdistinhoidon kuolleisuushyötyä ennustavina tekijöinä primaaripreventiopotilailla
No full textAbstractCardiovascular diseases are the leading cause of death worldwide. Approximately as many as half of all cardiac deaths occur suddenly. For almost two decades, implantable cardioverter-defibrillator (ICD) has been used for primary prevention to reduce the risk of sudden cardiac death. Primary prophylactic ICD implantation is used in patients with ischemic and non-ischemic cardiomyopathy and impaired left ventricular ejection fraction (≤ 35%). Current guidelines are mainly based on studies published at the beginning of the millennium. Both pharmaceutical and invasive treatment as well as device programming have evolved since then, and the benefit-risk ratio of ICD implantation has become less favorable. The need for better identification of patients who truly benefit from ICD implantation is obvious. The aim of this thesis was to assess the role of diabetes mellitus and different electrocardiographic variables in predicting the mortality benefit from primary prophylactic ICD implantation.The study population included retrospective and prospective cohorts of the EU-CERT-ICD (EUropean Comparative Effectiveness Research to assess the use of primary prophylacTic Implantable Cardioverter-Defibrillators) multicenter study (ClinicalTrials.gov Identifier: NCT02064192). In study I, we evaluated the role of diabetes mellitus in a retrospective cohort of 3,535 primary prophylactic ICD patients. We found that diabetes associated with lower risk for appropriate ICD shock, and patients with diabetes had significantly higher all-cause mortality. The results suggest limited benefit from primary prophylactic ICD among patients with diabetes.In study II, we constructed a low-risk ECG combination including normal QRS-complex duration, normal corrected QT interval, and sinus rhythm. In a retrospective cohort of 1,687 primary prophylactic ICD patients, low-risk ECG predicted survival without appropriate shock. Based on the results, patients with low-risk EGC prior to the ICD implantation may not have significant benefit from the device.In study III, single traditional and novel ECG variables were coded and investigated in a prospective cohort of 1,477 patients with primary prophylactic ICD and 700 control patients with conventional treatment. Pathological Q waves were a significant predictor of ICD benefit on mortality. In addition, corrected QT interval associated with ICD shocks in ICD patients and with death in control patients, QRS complex duration predicted death in control patients, atrial fibrillation was prognostic for all-cause mortality in ICD patients, and lateral QRS complex fragmentation predicted all-cause mortality in patients with ICD. The results showed a major beneficial effect of primary prophylactic ICD implantation among patients with pathological Q waves.Overall, the findings provide increasing understanding of different benefits from primary prophylactic ICD in patient subgroups. Some patients may have substantially limited mortality benefit from the device, and the indications for ICD implantation require re-assessment.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Junttila, M. J., Pelli, A., Kenttä, T. V., Friede, T., Willems, R., Bergau, L., Malik, M., Vandenberk, B., Vos, M. A., Schmidt, G., Merkely, B., Lubinski, A., Svetlosak, M., Junttila, M. J., Pelli, A., Kenttä, T. V., Friede, T., Willems, R., Bergau, L., Malik, M., Vandenberk, B., Vos, M. A., Schmidt, G., Merkely, B., Lubinski, A., Svetlosak, M., Braunschweig, F., Harden, M., Zabel, M., Huikuri, H. V., & Sticherling, C. (2020). Appropriate shocks and mortality in patients with versus without diabetes with prophylactic implantable cardioverter defibrillators. Diabetes Care, 43(1), 196–200. https://doi.org/10.2337/dc19-1014Self-archived versionPelli, A., Kenttä, T. V., Junttila, M. J., Bergau, L., Zabel, M., Malik, M., Reichlin, T., Willems, R., Vos, M. A., Harden, M., Friede, T., Sticherling, C., & Huikuri, H. V. (2020). Electrocardiogram as a predictor of survival without appropriate shocks in primary prophylactic ICD patients: A retrospective multi-center study. International Journal of Cardiology, 309, 78–83. https://doi.org/10.1016/j.ijcard.2020.03.024Pelli, A., Junttila, M. J., Kenttä, T. V., Schlögl, S., Zabel, M., Malik, M., Reichlin, T., Willems, R., Vos, M. A., Harden, M., Friede, T., Sticherling, C., & Huikuri, H. V. (in press). Q waves are the strongest ECG variable associated with primary prophylactic ICD benefit: A prospective multi-center study. Europace. https://doi.org/10.1093/europace/euab260Self-archived versionTiivistelmäSydän- ja verisuonisairaudet ovat maailmanlaajuisesti yleisin kuolinsyy. Arvion mukaan jopa noin puolet sydänperäisistä kuolemista on äkillisiä. Jo noin kahden vuosikymmenen ajan rytmihäiriötahdistimia on käytetty sydänperäisten äkkikuolemien riskin vähentämiseksi primaaripreventiona. Rytmihäiriötahdistinta primaaripreventiona käytetään sekä iskeemisessä että ei-iskeemisessä kardiomyopatiassa kun vasemman kammion ejektiofraktio on alentunut (≤ 35 %). Nykyiset hoitosuositukset perustuvat pääasiassa tutkimuksiin, jotka on julkaistu vuosituhannen alussa. Tämän jälkeen sekä lääkkeelliset että invasiiviset hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja myös rytmihäiriötahdistinten ohjelmointi on edistynyt, ja laitehoidon hyöty-haittasuhde näyttää heikentyneen. On ilmeinen tarve tunnistaa paremmin potilaat, jotka todella hyötyvät rytmihäiriötahdistimen asennuksesta. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli arvioida diabeteksen sekä erilaisten sydänsähkökäyrän muuttujien kykyä ennustaa rytmihäiriötahdistinhoidon kuolleisuushyötyä primaaripreventiossa.Tutkimuksen potilasaineisto koostui EU-CERT-ICD (EUropean Comparative Effectiveness Research to assess the use of primary prophylacTic Implantable Cardioverter-Defibrillators) -monikeskustutkimuksen (ClinicalTrials.gov, tunniste: NCT02064192) retrospektiivisesta ja prospektiivisesta kohortista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa arvioimme diabeteksen ennusteellista merkitystä retrospektiivisen kohortin 3535 potilaalle, joille oli asennettu rytmihäiriötahdistin primaaripreventiona. Havaitsimme, että diabetes liittyy matalampaan rytmihäiriötahdistimen tarkoituksenmukaisen iskun riskiin ja diabetesta sairastavien potilaiden kokonaiskuolleisuus on merkitsevästi suurempi. Tulosten perusteella voidaan rytmihäiriötahdistinhoidosta saatavan hyödyn arvioida olevan diabetesta sairastavilla potilailla rajallinen.Toisessa osastutkimuksessa muodostimme matalan riskin yhdistelmän sydänsähkökäyrän muuttujista, joihin kuuluivat normaali QRS-kompleksin leveys, normaali korjatun QT-intervallin kesto sekä sinusrytmi. Retrospektiivisessa 1687:n rytmihäiriötahdistinhoitoa primaaripreventiona saavan potilaan kohortissa matalan riskin sydänsähkökäyrän muuttujien yhdistelmä ennusti elossa pysymistä ilman tarkoituksenmukaisia rytmihäiriötahdistimen iskuja. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan arvioida, että potilaat, joiden sydänsähkökäyrässä on matalan riskin muuttujien yhdistelmä, eivät välttämättä saa rytmihäiriötahdistimesta merkittävää hyötyä.Kolmannessa osatutkimuksessa analysoimme ja tutkimme perinteisiä sekä uudentyyppisiä sydänsähkökäyrän muuttujia prospektiivisessa potilaskohortissa, joka koostui 1477 primaaripreventiona rytmihäiriötahdistinhoitoa saavasta potilaasta sekä 700 kontrollipotilaan ryhmästä. Patologiset Q-aallot ennustivat rytmihäiriötahdistinhoidosta merkittävää hyötyä. Lisäksi korjattu QT-intervalli assosioitui tarkoituksenmukaisiin rytmihäiriötahdistimen iskuihin tahdistinpotilailla ja kuolemaan kontrolliryhmän potilailla, QRS-kompleksin kesto ennusti kuolemaa kontrollipotilaiden ryhmässä, ja eteisvärinä sekä lateraalinen QRS-kompleksin fragmentaatio olivat ennusteellisia tahdistinpotilaiden kokonaiskuolleisuudelle. Tutkimustulokset osoittivat rytmihäiriötahdistinhoidon erityisen kuolleisuushyödyn potilailla, joiden sydänsähkökäyrässä havaittiin patologinen Q-aalto.Tämän väitöstutkimuksen osatutkimuksista saatiin lisää tietoa ja ymmärrystä rytmihäiriötahdistinhoidosta eri tavoin hyötyvistä potilasryhmistä primaaripreventiossa. Osalla potilaista laitehoidosta saatava hyöty on hyvin rajallinen, ja rytmihäiriötahdistinasennusten indikaatioita olisi syytä tarkastella uudelleen.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Junttila, M. J., Pelli, A., Kenttä, T. V., Friede, T., Willems, R., Bergau, L., Malik, M., Vandenberk, B., Vos, M. A., Schmidt, G., Merkely, B., Lubinski, A., Svetlosak, M., Junttila, M. J., Pelli, A., Kenttä, T. V., Friede, T., Willems, R., Bergau, L., Malik, M., Vandenberk, B., Vos, M. A., Schmidt, G., Merkely, B., Lubinski, A., Svetlosak, M., Braunschweig, F., Harden, M., Zabel, M., Huikuri, H. V., & Sticherling, C. (2020). Appropriate shocks and mortality in patients with versus without diabetes with prophylactic implantable cardioverter defibrillators. Diabetes Care, 43(1), 196–200. https://doi.org/10.2337/dc19-1014Rinnakkaistallennettu versioPelli, A., Kenttä, T. V., Junttila, M. J., Bergau, L., Zabel, M., Malik, M., Reichlin, T., Willems, R., Vos, M. A., Harden, M., Friede, T., Sticherling, C., & Huikuri, H. V. (2020). Electrocardiogram as a predictor of survival without appropriate shocks in primary prophylactic ICD patients: A retrospective multi-center study. International Journal of Cardiology, 309, 78–83. https://doi.org/10.1016/j.ijcard.2020.03.024Pelli, A., Junttila, M. J., Kenttä, T. V., Schlögl, S., Zabel, M., Malik, M., Reichlin, T., Willems, R., Vos, M. A., Harden, M., Friede, T., Sticherling, C., & Huikuri, H. V. (in press). Q waves are the strongest ECG variable associated with primary prophylactic ICD benefit: A prospective multi-center study. Europace. https://doi.org/10.1093/europace/euab260Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 10 of Oulu University Hospital, on 12 November 2021, at 12 noonAbstract
Cardiovascular diseases are the leading cause of death worldwide. Approximately as many as half of all cardiac deaths occur suddenly. For almost two decades, implantable cardioverter-defibrillator (ICD) has been used for primary prevention to reduce the risk of sudden cardiac death. Primary prophylactic ICD implantation is used in patients with ischemic and non-ischemic cardiomyopathy and impaired left ventricular ejection fraction (≤ 35%). Current guidelines are mainly based on studies published at the beginning of the millennium. Both pharmaceutical and invasive treatment as well as device programming have evolved since then, and the benefit-risk ratio of ICD implantation has become less favorable. The need for better identification of patients who truly benefit from ICD implantation is obvious. The aim of this thesis was to assess the role of diabetes mellitus and different electrocardiographic variables in predicting the mortality benefit from primary prophylactic ICD implantation.
The study population included retrospective and prospective cohorts of the EU-CERT-ICD (EUropean Comparative Effectiveness Research to assess the use of primary prophylacTic Implantable Cardioverter-Defibrillators) multicenter study (ClinicalTrials.gov Identifier: NCT02064192). In study I, we evaluated the role of diabetes mellitus in a retrospective cohort of 3,535 primary prophylactic ICD patients. We found that diabetes associated with lower risk for appropriate ICD shock, and patients with diabetes had significantly higher all-cause mortality. The results suggest limited benefit from primary prophylactic ICD among patients with diabetes.
In study II, we constructed a low-risk ECG combination including normal QRS-complex duration, normal corrected QT interval, and sinus rhythm. In a retrospective cohort of 1,687 primary prophylactic ICD patients, low-risk ECG predicted survival without appropriate shock. Based on the results, patients with low-risk EGC prior to the ICD implantation may not have significant benefit from the device.
In study III, single traditional and novel ECG variables were coded and investigated in a prospective cohort of 1,477 patients with primary prophylactic ICD and 700 control patients with conventional treatment. Pathological Q waves were a significant predictor of ICD benefit on mortality. In addition, corrected QT interval associated with ICD shocks in ICD patients and with death in control patients, QRS complex duration predicted death in control patients, atrial fibrillation was prognostic for all-cause mortality in ICD patients, and lateral QRS complex fragmentation predicted all-cause mortality in patients with ICD. The results showed a major beneficial effect of primary prophylactic ICD implantation among patients with pathological Q waves.
Overall, the findings provide increasing understanding of different benefits from primary prophylactic ICD in patient subgroups. Some patients may have substantially limited mortality benefit from the device, and the indications for ICD implantation require re-assessment.Tiivistelmä
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat maailmanlaajuisesti yleisin kuolinsyy. Arvion mukaan jopa noin puolet sydänperäisistä kuolemista on äkillisiä. Jo noin kahden vuosikymmenen ajan rytmihäiriötahdistimia on käytetty sydänperäisten äkkikuolemien riskin vähentämiseksi primaaripreventiona. Rytmihäiriötahdistinta primaaripreventiona käytetään sekä iskeemisessä että ei-iskeemisessä kardiomyopatiassa kun vasemman kammion ejektiofraktio on alentunut (≤ 35 %). Nykyiset hoitosuositukset perustuvat pääasiassa tutkimuksiin, jotka on julkaistu vuosituhannen alussa. Tämän jälkeen sekä lääkkeelliset että invasiiviset hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja myös rytmihäiriötahdistinten ohjelmointi on edistynyt, ja laitehoidon hyöty-haittasuhde näyttää heikentyneen. On ilmeinen tarve tunnistaa paremmin potilaat, jotka todella hyötyvät rytmihäiriötahdistimen asennuksesta. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli arvioida diabeteksen sekä erilaisten sydänsähkökäyrän muuttujien kykyä ennustaa rytmihäiriötahdistinhoidon kuolleisuushyötyä primaaripreventiossa.
Tutkimuksen potilasaineisto koostui EU-CERT-ICD (EUropean Comparative Effectiveness Research to assess the use of primary prophylacTic Implantable Cardioverter-Defibrillators) -monikeskustutkimuksen (ClinicalTrials.gov, tunniste: NCT02064192) retrospektiivisesta ja prospektiivisesta kohortista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa arvioimme diabeteksen ennusteellista merkitystä retrospektiivisen kohortin 3535 potilaalle, joille oli asennettu rytmihäiriötahdistin primaaripreventiona. Havaitsimme, että diabetes liittyy matalampaan rytmihäiriötahdistimen tarkoituksenmukaisen iskun riskiin ja diabetesta sairastavien potilaiden kokonaiskuolleisuus on merkitsevästi suurempi. Tulosten perusteella voidaan rytmihäiriötahdistinhoidosta saatavan hyödyn arvioida olevan diabetesta sairastavilla potilailla rajallinen.
Toisessa osastutkimuksessa muodostimme matalan riskin yhdistelmän sydänsähkökäyrän muuttujista, joihin kuuluivat normaali QRS-kompleksin leveys, normaali korjatun QT-intervallin kesto sekä sinusrytmi. Retrospektiivisessa 1687:n rytmihäiriötahdistinhoitoa primaaripreventiona saavan potilaan kohortissa matalan riskin sydänsähkökäyrän muuttujien yhdistelmä ennusti elossa pysymistä ilman tarkoituksenmukaisia rytmihäiriötahdistimen iskuja. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan arvioida, että potilaat, joiden sydänsähkökäyrässä on matalan riskin muuttujien yhdistelmä, eivät välttämättä saa rytmihäiriötahdistimesta merkittävää hyötyä.
Kolmannessa osatutkimuksessa analysoimme ja tutkimme perinteisiä sekä uudentyyppisiä sydänsähkökäyrän muuttujia prospektiivisessa potilaskohortissa, joka koostui 1477 primaaripreventiona rytmihäiriötahdistinhoitoa saavasta potilaasta sekä 700 kontrollipotilaan ryhmästä. Patologiset Q-aallot ennustivat rytmihäiriötahdistinhoidosta merkittävää hyötyä. Lisäksi korjattu QT-intervalli assosioitui tarkoituksenmukaisiin rytmihäiriötahdistimen iskuihin tahdistinpotilailla ja kuolemaan kontrolliryhmän potilailla, QRS-kompleksin kesto ennusti kuolemaa kontrollipotilaiden ryhmässä, ja eteisvärinä sekä lateraalinen QRS-kompleksin fragmentaatio olivat ennusteellisia tahdistinpotilaiden kokonaiskuolleisuudelle. Tutkimustulokset osoittivat rytmihäiriötahdistinhoidon erityisen kuolleisuushyödyn potilailla, joiden sydänsähkökäyrässä havaittiin patologinen Q-aalto.
Tämän väitöstutkimuksen osatutkimuksista saatiin lisää tietoa ja ymmärrystä rytmihäiriötahdistinhoidosta eri tavoin hyötyvistä potilasryhmistä primaaripreventiossa. Osalla potilaista laitehoidosta saatava hyöty on hyvin rajallinen, ja rytmihäiriötahdistinasennusten indikaatioita olisi syytä tarkastella uudelleen
Suspected HNPCC and Amsterdam Criteria II: evaluation of mutation detection rate, an International collaborative study.
No full textNon c'e
A multicentre, double-blind randomized crossover comparative study on the efficacy and safety of dofetilide vs sotalol in patients with inducible sustained ventricular tachycardia and ischaemic heart disease
No full textBackground Antiarrhythmic drugs are still used for the treatment of ventricular tachyarrhythmias. in combination with implantable cardioverter-defibrillators or without them. Aim of the study In a double-blind randomized crossover design, the short- and long-term efficacy and safety of oral dofetilide or oral sotalol were compared in 135 patients with ischaemic heart disease and inducible sustained ventricular tachycardia. Methods The inducibility of ventricular tachycardia was determined by programmed electrophysiological stimulation at baseline. Patients were then blindly randomized to receive either oral dofetilide 500 mug twice daily or oral sotalot 160 mg twice daily, for 3 to 5 days. Suppression of inducible ventricular tachycardia on the drug was then assessed by programmed elect ro physiological stimulation. After a wash-out period of at least 2-5 days. the patients received the alternative treatment for 3 to 5 days. Suppression of inducible ventricular tachycardia on the alternate drug was again determined by programmed electrophysiological stimulation. Selection of long-term treatment was allocated blindly according to programmed electrophysiological stimulation results. Results During the acute phase, 128 patients received both dofetilide and sotalol. Sixty-seven patients were responders to either drug. Forty-six patients (35(.)9%) were responders to dofetilide compared with 43 (33(.)6%) to sotalol (P=ns). Only 23 patients responded to both dofetilide and sotalol. Adverse events, deemed to be treatment related, were seen in 2(.)3% of patients receiving dofetilide and 8(.)6% of patients receiving sotalol (P=0(.)016). Three patients on dofetilide had torsade de pointes. Two patients receiving sotalol died during the acute phase (one was arrhythmic death, and the other was due to heart failure). During the long-term phase, two of 42 patients (4(.)8%) receiving dofetilide and three of 27 patients (11(.)1%) receiving sotalol withdrew from treatment due to lack of efficacy. Overall, during the long-term phase, 23(.)8% of the patients receiving dofetilide and 37(.)0% of the patients receiving sotalol. withdrew from treatment with a similar pattern of withdrawals for the two drugs. Conclusion Dofetilide was as efficacious as sotalol, in preventing the induction of sustained ventricular tachycardia. There was no concordance in the response rate in two-thirds of the patients. Dofetilide was significantly better tolerated during the acute phase than sotalol. Both dofetilide and sotalol were well tolerated during the long term with no statistically significant difference in the adverse events
Table 1d. Radiocarbon ages on samples from Cape Spory Navolok
No full textmarine limit 18 +/- 2 m a.s.l., Elevation gives the meters above high tide (m aht
Table 1b. Radiocarbon ages on samples from Vilkitsky Bay
No full textmarine limit 10 +/- 1 m a.s.l., Elevation gives the meters above high tide (m aht
Table 1a. Radiocarbon ages on samples from Nordenskiöld Bay
No full textmarine limit 11 +/- 1 m a.s.l., Elevation gives the meters above high tide (m aht
Table 1c. Radiocarbon ages on samples from the Vise Glacier area
No full textmarine limit 10 +/- 1 m a.s.l., Elevation gives the meters above high tide (m aht
Designing experimental research in archaeology: examining technology through production and use
No full textEdited by Jeffrey R. Ferguson.Includes bibliographical references and index.Introduction / Erik J. Marsh and Jeffrey R. Ferguson -- Understanding ceramic manufacturing technology: the role of experimental archaeology / Karen G. Harry -- Ceramic vessel use and use alteration: insights from experimental archaeology / Margaret E. Beck -- Flake debris and flintknapping experimentation / Philip J. Carr and Andrew P. Bradbury -- Conducting experimental research as a basis for microwear analysis / Douglas B. Bamforth -- Experimental heat alteration of lithic raw materials / Robert J. Jeske, Daniel M. Winkler, and Dustin Blodgett -- Understanding grinding technology through experimentation / Jenny L. Adams -- Retrieving the perishable past: experimentation in fiber artifact studies / Edward A. Jolie and Maxine E. McBrinn -- Weapon trials: the Atlatl and experiments in hunting technology / John Whittaker -- Replicating bone tools and other fauno technologies / Leland C. Bement -- Experimental zooarchaeology: research direction and methods / Patrick M. Lubinski and Brian S. Shaffer
- …
