7 research outputs found
Creutzfeldt–Jakob disease
No full textPrionitaudit ovat harvinaisia hermostoa rappeuttavia sairauksia, jotka aiheutuvat viallisesti laskostuneista prioniproteiineista (PrP). Niitä esiintyy eläimillä sekä ihmisillä. Prionitautien kolmeen mahdolliseen muotoon kuuluvat sporadinen eli satunnaisesti ilmenevä, familiaalinen eli perinnöllinen sekä hankittu eli tarttumalla saatu. Taudinkuvat ovat erittäin heterogeenisiä eroten toisistaan oireiden sekä diagnoosimenetelmien tulosten kannalta, minkä takia prionitaudit ovat olleet aikaisemmin vaikeasti diagnosoitavia. Riippumatta taudin tyypistä tai oireista, prionitaudit ovat aina kuolemaan johtavia. Tämä johtuu siitä, että väärin laskostuneet prioniproteiinit ovat resistenttejä hajoamista vastaan. Ne kerääntyvät keskushermostoon muodostaen aggregaatin, joka aiheuttaa aivokudoksen pesusienimäisen hajoamisen, tukikudoksen liikakasvun sekä arpikudoksen muodostumisen ja hermosolujen vähenemisen.
Ihmisillä prionitautien esiintyvyyden maailmanlaajuisesti arvioidaan keskimäärin olevan 1–2 tapausta miljoonassa vuosittain. Creutzfeldt-Jakobin tauti (CJD) on yleisin prionitauti ihmisillä. Siitä esiintyy kaikkia kolmea prionitautien muotoa, joista satunnainen eli sporadinen on yleisin. Ensivaiheen oireisiin kuuluu muuan muassa muistiongelmia ja näköhäiriötä sekä persoonallisuuden ja käytöksen muutoksia. Prionitautien diagnosointiin käytetään useita eri menetelmiä. Varman diagnoosin ja tiedon taudin tyypistä saa kuitenkin ainoastaan neuropatologisella tutkimuksella. Prionitautia epäillessä hyödynnetään nykyään mm. aivojen magneettikuvausta sekä RT-QuIC -analyysiä, joka johtuu englannin kielen sanoista real-time quaking-induced conversion
Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä lasten eteisessä ja ulkona portin lähellä olemisesta ja niiden merkityksestä lapsille
No full textTämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä lasten eteisessä sekä ulkona sisääntuloporttien läheisyydessä olemisesta ja niiden merkityksistä lapsille. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lasta varhaiskasvatuksessa, lapsuuden tutkimuksia ja varhaiskasvatusta suomalaisessa päiväkodissa. Lisäksi käsitellään päiväkotia varhaiskasvatuksen ympäristönä ja erityisesti eteistä erillisenä tilana ja paikkana sekä fyysisenä, pedagogisena ja sosiaalisena oppimisympäristönä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät kasvattajat käsittävät lasten eteisessä ja ulkona porttien läheisyydessä olemisen ja millaisia käsityksiä päiväkodin henkilöstöllä on eteistilan ja ulkoporttien läheisyyden merkityksestä lapsille.
Tämä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa hyödynnetään fenomenografista tutkimusotetta. Fenomenografisen tutkimusotteen avulla tutkitaan tunteita, havaintoja ja käsityksiä kyseisestä aiheesta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla pohjoissuomalaisten päiväkotien työntekijöitä. Aineistona tässä tutkimuksessa on haastattelut kymmeneltä varhaiskasvatuksen kasvattajalta, joiden ammattinimikkeitä ovat olleet varhaiskasvatuksen lähihoitaja, opettaja sekä erityisopettaja. Haastattelut on analysoitu neljän eri vaiheisen fenomenografisen aineistoanalyysin avulla.
Tutkielman tulokset osoittivat, että kasvattajien huomio lapsista eteistilassa tuli esille selvimmin silloin, kun lapsi siirtyi päiväkotiin. Lapset myös viihtyivät kasvattajien mukaan eteistilassa ikävöidessään vanhempiaan. Tämän lisäksi kasvattajien käsityksissä lapset olivat eteisessä leikkimässä ja siirtymätilanteissa, jolloin he pukivat tai riisuivat ulkoilua varten, odottivat tai jonottivat pääsyä ruokailemaan, leikkitiloihin, wc:hen tai lepohetkelle. Kasvattajien haastatteluissa kuvattiin lasten tärkeimmäksi paikaksi eteisessä oma nimetty lokeropaikka. Tätä kasvattajat nimittivät lapsen tontiksi päiväkodissa. Kasvattajat kokivat, että eteinen merkitsee lapsille siltaa kodin ja päiväkodin välillä, sekä suosittua leikkipaikkaa rauhallisille ja aikuisilta vapaalle leikille. Kasvattajat näkivät eteistilan myös pedagogisesti tärkeänä oppimisen paikkana
The progress and outcomes of black and minority ethnic (BME) nurses through the Nursing and Midwifery Council's "Fitness to Practise" process: Final report
No full textBACKGROUND
This is the first investigation of the relationship between ethnicity and regulation of the nursing profession conducted internationally. The study was commissioned by the Nursing and Midwifery Council which is the regulator of the professions in the UK.
AIMS OF THE STUDY
“To establish whether the progress and outcomes of Black and minority ethnic (BME) nurses in relation to fitness to practice, from the point of referral to the point of case closure, is different from that of White nurses and midwives (N&M); and whether we can from the data account for any differences identified” (Call for research, NMC 2015). The study was designed to investigate whether BME N&M nurses are more likely to be referred and whether they were more likely to progress through the stages of the Fitness to Practise (FtP) process (screening, investigation or adjudication) and whether they were more likely to receive a severe penalty at the end of the process.
DATA
The NMC made available a copy of the register which had socio-demographic information on 681,258 nurses and midwives between April 2012 and December 2014 as well as data on referrals from April 2012 to December 2014 which totalled 5,851. Over that period the total number of cases that went to adjudication was 946.
VARIABLES
The main independent variable is ethnicity which we divided into Black, Asian, White, Other and Unknown. The latter category accounted for 40% of all referrals. The outcomes studied were rates of referral, the imposition of interim orders (where the referred individual is not allowed to work, progression through screening, investigation, adjudication and final outcome, which was dichotomised into “can work” or “cannot work”. The regression models also controlled for: age, gender, source of referral (9 categories), region of qualification (Africa, Asia, Europe, Other, UK), country of referral (4 counties of the UK) and whether or not the individual referred had a representative, such as a Union.
METHODS OF ANALYSIS
Descriptive statistics, cross-tabulation analysis, logistic regression and ordinal logistic regression
FINDINGS
Descriptive statistics showed that BME nurses are more likely to be referred than white nurses and to progress through the FtP process. Having trained in Africa is also a risk factor for referral. Older N&M and males are more likely to be referred. Most referrals come from employers but members of the public are also an important source of referral. Inferential statistics show that relative to Whites, being Asian, Black or of Unknown ethnicity is associated with progressing through FtP process. However, when “source of referral” is entered into the regression model only the “Unknown ethnicity” category remains significantly more likely to progress than White N&M. Males are more likely to progress through the FtP process but age, though positive, is not significant. There were few significant differences among the countries of the UK. The imposition of interim orders did not vary by ethnicity. The presence of a representative seems to reflect the stage of the FtP process rather than being a factor that contributes to the outcome. Finally, at adjudication, being Asian or Black is associated with a less severe penalty than White. Only those of Unknown ethnicity are more likely than Whites to get a severe penalty. These results are not altered by controlling for the source of referral.
STRENGTHS AND WEAKNESSES OF THE STUDY
The strengths include: the fact that this is the first study of its kind, the datasets analysed are large and the statistics are appropriate. Weakness include the fact that in 40% cases the ethnicity of the referred individual is not known. Some of the registered N&M may not be working which means that their risk of being referred to the NMC is low which could be a threat to the comparison of different ethnic groups. The administrative data which we analysed did not provide information about the specialty (e.g. mental health, maternity), job setting (care home, acute hospital) or level of seniority (staff nurse or Director of Nursing of the individuals referred were not amenable to analysis.
RECOMMENDATIONS
The analysis reported here could be enhanced in the future if the information on ethnicity, the setting in which the referred individual is working and their grade is made available. Some jobs may simply carry a higher risk of referral to the NMC and BME nurses may disproportionately occupy those positions. The main finding, which is that the relationship between ethnicity and FtP is mediated by referral by the employer, directs our attention to the need for further research to understand how the working environment leads to an over-representation of BME nurses in the FtP process. Within the NMC, further research needs to be conducted to understand why White nurses are more likely to be given a severe penalty at adjudication even though they are underrepresented in referrals and less likely to progress through the process. With the introduction of the NMC code and revalidation, the collection of data by the NMC and the FtP process will undoubtedly change. At the same time, the NHS has introduced policies to directly affect the working environment of BME nurses and midwives. This means that this study should be repeated to take account of these changes in the wider environment
Depletion of serotonin, dopamine and noradrenaline in aged rats decreases the therapeutic effect of nicotine, but not of tetrahydroaminoacridine
No full textErratum to: A mixed methods feasibility study of nicotine-assisted smoking reduction programmes delivered by community pharmacists – The RedPharm study
No full textFollowing publication of this article [1], it has come to our attention that the author, Susan MacAskill, has had her name captured incorrectly. The correct spelling is the aforementioned
Selfdiscovery through tragedy. „Death in Venice”
No full textLaikā, kad tika publicēta novele Nāve Venēcijā (1912), urbanizācija izraisīja modernās pasaules kultūrā problēmas, kuras bija nopietns izaicinājums tās pastāvēšanai. Šajā sakarībā jautājums par cilvēka esamības jēgu, kurš tika nodarbinājis cilvēci jau gadu tūkstošiem ilgi, no jauna kļuva aktuāls un tika apskatīts no jaunas perspektīvas. Materiālās un kulturālās eksistences jēga vairāk kā jebkad radīja interesi katrā atsevišķā cilvēkā, kaut arī zinātnieku sasniegumi jau sniedza zināmu ieskatu cilvēka evolūcijas vēsturē.
Šī darba mērķis ir sniegt dziļāku ieskatu par Tomasa Manna noveles galvenā varoņa Ašenbaha ceļojumu viņa iekšējā pasaulē. Sakarā ar to no dažādiem viedokļiem tiek aplūkots sevis meklēšanas jeb pašatklāsmes process, un šī tēma ir populāra līdz pat šodienai. Pētījumā sevišķi tiek pievērsta uzmanība tādiem aspektiem kā „ceļojuma-metaforas” nozīmei vai arī sevišķajai lomai, kāda bija pilsētai Venēcijai galvenā varoņa pašapceres procesā. Viens no svarīgākajiem mērķiem darbā ir atklāt autora personīgo pārdzīvojumu saistību ar noveles literārā varoņa garīgās pasaules izmaiņām un dedzīgo sevis atklāšanas vēlmi.
Svarīgi ir pieminēt faktu, ka šogad aprit 100 gadi, kopš ir laista klajā novele Nāve Venēcijā. Kaut arī ir pagājuši simts gadi pēc tās publicēšanas, cilvēciskās esamības noslēpums nav ticis atrisināts. Lai arī šajā darbā tika atklāts, ka cilvēks atrodas pastāvīgā sevis meklēšanas procesā, nebeidzamais jautājums par esamības jēgu paliek aktuāls. Cilvēka personības attīstība ir nebeidzams process. Cilvēks nekad nevar tikt uzskatīts par pilnīgi pabeigtu un perfektu mākslas darbu. Viņš vienmēr atradīs sevī ceļus un mērķus jaunai attīstībai.At the moment of publishing the short story The Death in Venice in 1912, the modern world was facing challenges of the new urban culture. The old question about the purpose of human existence, that had been troubleing the mankind already for centuries, was viewed from a new perspective. Even though the scientific achievements so far had offered a new view of the evolution of a human being, on the individual level the question of physical and cultural existence was plaguing a man more than ever before.
The aim of the following paper is to offer a closer look at the journey of the protagonist named Aschenbach, which appear in the shortstory The Death in Venice by the German author Thomas Mann. The process of self-discovery, the theme that has been popular until the present day, will be looked at from different points of view. The observation will particularly be focused on the surrounding aspects like the importance of the road metapher or the essential role of Venice in the process of introspection. One of the key challenges is to discover the influence of the autobiographical features in the demanding self-discovery transformation.
It is interesting to note that The Death in Venice celebrates this year its 100th anniversary. Even a century after the shortstory, the riddle of the human being is still left unsolved. Although it can be shown in my study that there is a clear process of self-discovery, the protagonist Aschenbach approaching his inner essence, the eternal question remains. The self-development of human being is a never-ending process. A man can never be seen as a completely finished masterpiece. There will always have to be room for further development
Rehabilitation and socio-medical assessment of performance in gastric cancer
No full textGastric cancer has been decreasing in the last decades continuously. For patients affected the disease causes changes by altering the patient's lifestyle habits, time-schedule and work life. Advances in the therapeutic procedures led to improved survival times especially for younger patients. Overall, about 25% of the patients with gastric cancer are under the age of 65 yrs. (still working). In a society growing older this percentage is going to increase. Rehabilitation and integration into work life is therefore of growing concern for patients with gastric cancer. This publication deals with rehabilitation and assessment of secondary disorders and restrictions with regard to the patient's further professional activity (socio-medical assessment).Die Häufigkeit des Magenkarzinoms hat sich in den letzten Jahrzehnten immer weiter verringert. Das Magenkarzinom hat für den jeweiligen Betroffenen erhebliche Auswirkungen dadurch, dass sich dessen Lebensumstände, Lebensgewohnheiten, zeitliche Abläufe und häufig auch die Berufstätigkeit durch die Erkrankung verändern. Behandlungsfortschritte in der jüngeren Vergangenheit führten zu verbesserten Überlebenszeiten, insbesondere bei jüngeren Patienten. Die Wiederherstellung der Gesundheit und Wiedereingliederung in den Arbeitsprozess sind daher für Patienten nach Behandlung eines Magenkarzinoms von hoher Bedeutung. Allerdings ist eine Rückkehr in die bisher ausgeübte Berufstätigkeit nach Abschluss der Primärbehandlung häufig nicht mehr möglich, insbesondere wenn die bisherige Tätigkeit mit körperlichen Belastungen oder unregelmäßigen Arbeitszeiten verbunden war. Ca. 25% der Patienten mit Magenkarzinom stehen noch im Erwerbsleben. Durch die zunehmende Überalterung der Gesellschaft mit ansteigendem Renteneintritt ist die Rückkehr in das Erwerbsleben daher von steigender Bedeutung. Die vorliegende Publikation beschäftigt sich mit der Rehabilitation, Bewertung und Beurteilung von Folgestörungen und Beeinträchtigungen nach Behandlung eines Magenkarzinoms und die hiermit verbundenen Auswirkungen auf die berufliche Reintegration (sozialmedizinische Beurteilung)
