1,721,171 research outputs found
The UK Clinical Eye Research Strategy: refreshing research priorities for clinical eye research in the UK
No full text
Optical coherence tomography for the monitoring of neovascular age-related macular degeneration: a systematic review
No full textTopic: To compare the accuracy of optical coherence tomography (OCT) with alternative tests for monitoring neovascular age-related macular degeneration (nAMD) and detecting disease activity among eyes previously treated for this condition.Clinical Relevance: Traditionally, fundus fluorescein angiography (FFA) has been considered the reference standard to detect nAMD activity, but FFA is costly and invasive. Replacement of FFA by OCT can be justified if there is a substantial agreement between tests.Methods: Systematic review and meta-analysis. The index test was OCT. The comparator tests were visual acuity, clinical evaluation (slit lamp), Amsler chart, color fundus photographs, infrared reflectance, red-free images and blue reflectance, fundus autofluorescence imaging, indocyanine green angiography (ICGA), preferential hyperacuity perimetry, and microperimetry. We searched the following databases: MEDLINE, MEDLINE In-Process, EMBASE, Biosis, Science Citation Index, the Cochrane Library, Database of Abstracts of Reviews of Effects, MEDION, and the Health Technology Assessment database. The last literature search was conducted in March 2013. We used the Quality Assessment of Diagnostic Accuracy Studies 2 (QUADAS-2) to assess risk of bias.Results: We included 8 studies involving more than 400 participants. Seven reported the performance of OCT (3 time-domain [TD] OCT, 3 spectral-domain [SD] OCT, 1 both types) and 1 reported the performance of ICGA in the detection of nAMD activity. We did not find studies directly comparing tests in the same population. The pooled sensitivity and specificity of TD OCT and SD OCT for detecting active nAMD was 85% (95% confidence interval [CI], 72%–93%) and 48% (95% CI, 30%–67%), respectively. One study reported ICGA with sensitivity of 75.9% and specificity of 88.0% for the detection of active nAMD. Half of the studies were considered to have a high risk of bias.Conclusions: There is substantial disagreement between OCT and FFA findings in detecting active disease in patients with nAMD who are being monitored. Both methods may be needed to monitor patients comprehensively with nAMD
Glaucoma treatment in the blink of an eye
No full textProfessor Augusto Azuara-Blanco describes a new laser treatment for glaucoma which, unlike SLT, is a non-contact procedure and is able to treat both open and closed angle glaucoma
Resurssien käyttö avokulmaglaukooman hoidossa Suomessa: 11-vuotinen retrospektiivinen analyysi
No full textAbstractThe aim of this 11-year retrospective study was to evaluate the impact of two spending patterns in glaucoma care on patient outcomes. Two cities were selected to the study because the statistics of Finnish Social Insurance Institution have repeatedly shown a difference in their mean costs of glaucoma medications per patient, i.e. Oulu spending more and Turku less than the national average.Patients with newly diagnosed open angle in 1994–96 were identified from the national register for reimbursement of medication costs. Patients were 45–74 years old when treatment was initiated after which they had consistently used glaucoma medication ≥ 10 years. For availability of cost data, their place of residence was required to remain unchanged during 1994–2006.In 2006 Social Insurance Institution sent invitations to 360 patients of whom 168 patients (47%) participated and completed the protocol (85 in Oulu and 83 patients in Turku). All patients underwent an ophthalmic examination (visual acuity, intraocular pressure, visual field test, retinal nerve fiber layer and optic disc photography). In addition, patients filled out the 15D health related quality of life questionnaire. All costs of glaucoma care during 11 years were collected for each patient individually. For each follow up year, the total cost was added up including medications, physician visits, diagnostic and follow-up tests as well as laser or surgical procedures.The total 11-year costs of glaucoma care per patient were 35% higher in Oulu (6010 €) compared to Turku (4452 €). Total costs increased with worsening of the disease. After 11 years on treatment, 40% of patients did not show any structural or functional damage. Medication costs accounted up to 73% of total costs. In addition to 29% higher medication costs in Oulu, other than medication costs were also 46% higher in Oulu. In different stages of glaucoma, more treatments (medication, laser and surgery) and more tests (photographs and visual fields) were taken in Oulu. In spite of the higher resource consumption, the 15D instrument did not indicate better quality of life in patients living in Oulu. There was actually a statistically significant counterintuitive difference in the early glaucoma group, i.e. patients using more resources reported worse quality of life.This is the first study evaluating the impact of high resource utilization on quality of life and reporting 15D utility values in different stages of glaucoma. Results from this study indicate that the higher resource allocation may not always lead to measurable benefits to the patients or society in terms of less glaucoma-induced visual disability and/or better quality of life. Further data from randomized trials with both unselected populations as well pragmatic randomized trials of ‘usual patients’ with large sample sizes are required.TiivistelmäTämän 11 vuoden retrospektiivisen tutkimuksen tavoite oli arvioida kahta eri kuluttamismallia glaukooman hoidossa ja niiden vaikutusta hoitotuloksiin. Tutkimusalueiksi valitut kaksi kaupunkia ovat vuosia erottuneet toisistaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) tilastoissa glaukoomapotilaiden keskimääräisten vuosittaisten lääkekustannusten osalta. Oulussa kustannukset potilasta kohden vuodessa ovat olleet korkeammat kuin Turussa. Turussa vuosittaiset lääkekustannukset ovat vuosia jääneet alle kansallisen keskiarvon. Kelan lääkekorvausrekisteristä poimittiin potilaita, joilla oli todettu tuore avokulmaglaukooma ja aloitettu hoito vuosien 1994–96 välillä. Potilaat olivat 45–74-vuotiaita lääkityksen alkaessa. Tämän jälkeen he olivat käyttäneet lääkitystä yhtäjaksoisesti yli 10 vuotta. Kustannustietojen saatavuuden vuoksi potilaiden tuli olla asunut samalla paikkakunnalla 1994–2006 välisen ajan.Vuonna 2006 Kela lähetti kutsun tutkimukseen 360 potilaalle, joista 168 (47 %) osallistui (85 Oulusta ja 83 Turusta). Kaikki potilaat kävivät silmätutkimuksessa (näöntarkkuus, silmänpaine, näkökentät, hermosäie- ja näköhermonpään valokuvaus). Lisäksi potilaat täyttivät 15D-kyselykaavakkeen elämänlaadusta. Kaikki glaukooman hoidosta aiheutuneet suorat kustannukset kerättiin potilaskohtaisesti 11 vuoden ajalta. Jokaisen seurantavuoden osalta määritettiin kokonaiskustannukset, sisältäen lääkityksen, lääkärikäynnit, näkökentät, valokuvat, laser- ja kirurgiset toimenpiteet.Kokonaiskustannukset 11 vuoden seurantajaksolla olivat 35 % korkeammat Oulussa (6010 €) verrattuna Turkuun (4452 €). Kokonaiskustannukset nousivat glaukooman vaikeusasteen kasvaessa. 11 vuoden lääkehoidon jälkeen 40 %:lla potilaista ei ollut glaukoomaan viittaavia vaurioita silmissään. Lääkekulujen osuus kokonaiskuluista oli jopa 73 %. Oulussa lääkekustannukset olivat 29 % ja muut hoitokustannukset 46 % korkeammat kuin Turussa. Jokaisella glaukooman vaikeusasteella hoitoresursseja käytettiin Oulussa Turkua enemmän.15D-mittarilla tutkittuna Oulussa elämänlaatu ei ollut parempi kuin Turussa suuremmasta resurssikulutuksesta huolimatta. Tutkimuksessa todettiin yhden alaryhmän (varhainen glaukooma) kohdalla jopa viitteitä siitä, että elämänlaatu on huonompi suuremman resurssikulutuksen alueella.Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka arvioi suuremman resurssikulutuksen vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimus myös raportoi 15D-arvot eri glaukooman vaikeusasteilla. Tulokset viittaavat siihen, että suurempi resurssikulutus ei aina johda mitattaviin hyötyihin potilaan tai yhteiskunnan kannalta, kun päätetapahtumana on glaukooman aiheuttama näkövammaisuus tai parempi elämänlaatu. Tarvitsemme lisää suuremmalla potilasmäärällä tehtyjä satunnaistettuja tutkimuksia.Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 5 of Oulu University Hospital, on 21 December 2012, at 12 noonAbstract
The aim of this 11-year retrospective study was to evaluate the impact of two spending patterns in glaucoma care on patient outcomes. Two cities were selected to the study because the statistics of Finnish Social Insurance Institution have repeatedly shown a difference in their mean costs of glaucoma medications per patient, i.e. Oulu spending more and Turku less than the national average.
Patients with newly diagnosed open angle in 1994–96 were identified from the national register for reimbursement of medication costs. Patients were 45–74 years old when treatment was initiated after which they had consistently used glaucoma medication ≥ 10 years. For availability of cost data, their place of residence was required to remain unchanged during 1994–2006.
In 2006 Social Insurance Institution sent invitations to 360 patients of whom 168 patients (47%) participated and completed the protocol (85 in Oulu and 83 patients in Turku). All patients underwent an ophthalmic examination (visual acuity, intraocular pressure, visual field test, retinal nerve fiber layer and optic disc photography). In addition, patients filled out the 15D health related quality of life questionnaire. All costs of glaucoma care during 11 years were collected for each patient individually. For each follow up year, the total cost was added up including medications, physician visits, diagnostic and follow-up tests as well as laser or surgical procedures.
The total 11-year costs of glaucoma care per patient were 35% higher in Oulu (6010 €) compared to Turku (4452 €). Total costs increased with worsening of the disease. After 11 years on treatment, 40% of patients did not show any structural or functional damage. Medication costs accounted up to 73% of total costs. In addition to 29% higher medication costs in Oulu, other than medication costs were also 46% higher in Oulu. In different stages of glaucoma, more treatments (medication, laser and surgery) and more tests (photographs and visual fields) were taken in Oulu. In spite of the higher resource consumption, the 15D instrument did not indicate better quality of life in patients living in Oulu. There was actually a statistically significant counterintuitive difference in the early glaucoma group, i.e. patients using more resources reported worse quality of life.
This is the first study evaluating the impact of high resource utilization on quality of life and reporting 15D utility values in different stages of glaucoma. Results from this study indicate that the higher resource allocation may not always lead to measurable benefits to the patients or society in terms of less glaucoma-induced visual disability and/or better quality of life. Further data from randomized trials with both unselected populations as well pragmatic randomized trials of ‘usual patients’ with large sample sizes are required.Tiivistelmä
Tämän 11 vuoden retrospektiivisen tutkimuksen tavoite oli arvioida kahta eri kuluttamismallia glaukooman hoidossa ja niiden vaikutusta hoitotuloksiin. Tutkimusalueiksi valitut kaksi kaupunkia ovat vuosia erottuneet toisistaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) tilastoissa glaukoomapotilaiden keskimääräisten vuosittaisten lääkekustannusten osalta. Oulussa kustannukset potilasta kohden vuodessa ovat olleet korkeammat kuin Turussa. Turussa vuosittaiset lääkekustannukset ovat vuosia jääneet alle kansallisen keskiarvon.
Kelan lääkekorvausrekisteristä poimittiin potilaita, joilla oli todettu tuore avokulmaglaukooma ja aloitettu hoito vuosien 1994–96 välillä. Potilaat olivat 45–74-vuotiaita lääkityksen alkaessa. Tämän jälkeen he olivat käyttäneet lääkitystä yhtäjaksoisesti yli 10 vuotta. Kustannustietojen saatavuuden vuoksi potilaiden tuli olla asunut samalla paikkakunnalla 1994–2006 välisen ajan.
Vuonna 2006 Kela lähetti kutsun tutkimukseen 360 potilaalle, joista 168 (47 %) osallistui (85 Oulusta ja 83 Turusta). Kaikki potilaat kävivät silmätutkimuksessa (näöntarkkuus, silmänpaine, näkökentät, hermosäie- ja näköhermonpään valokuvaus). Lisäksi potilaat täyttivät 15D-kyselykaavakkeen elämänlaadusta. Kaikki glaukooman hoidosta aiheutuneet suorat kustannukset kerättiin potilaskohtaisesti 11 vuoden ajalta. Jokaisen seurantavuoden osalta määritettiin kokonaiskustannukset, sisältäen lääkityksen, lääkärikäynnit, näkökentät, valokuvat, laser- ja kirurgiset toimenpiteet.
Kokonaiskustannukset 11 vuoden seurantajaksolla olivat 35 % korkeammat Oulussa (6010 €) verrattuna Turkuun (4452 €). Kokonaiskustannukset nousivat glaukooman vaikeusasteen kasvaessa. 11 vuoden lääkehoidon jälkeen 40 %:lla potilaista ei ollut glaukoomaan viittaavia vaurioita silmissään. Lääkekulujen osuus kokonaiskuluista oli jopa 73 %. Oulussa lääkekustannukset olivat 29 % ja muut hoitokustannukset 46 % korkeammat kuin Turussa. Jokaisella glaukooman vaikeusasteella hoitoresursseja käytettiin Oulussa Turkua enemmän.
15D-mittarilla tutkittuna Oulussa elämänlaatu ei ollut parempi kuin Turussa suuremmasta resurssikulutuksesta huolimatta. Tutkimuksessa todettiin yhden alaryhmän (varhainen glaukooma) kohdalla jopa viitteitä siitä, että elämänlaatu on huonompi suuremman resurssikulutuksen alueella.
Tämä on ensimmäinen tutkimus, joka arvioi suuremman resurssikulutuksen vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimus myös raportoi 15D-arvot eri glaukooman vaikeusasteilla. Tulokset viittaavat siihen, että suurempi resurssikulutus ei aina johda mitattaviin hyötyihin potilaan tai yhteiskunnan kannalta, kun päätetapahtumana on glaukooman aiheuttama näkövammaisuus tai parempi elämänlaatu. Tarvitsemme lisää suuremmalla potilasmäärällä tehtyjä satunnaistettuja tutkimuksia
Anterior segment imaging and corneal topography
No full textAnterior segment imaging is a rapidly advancing field of ophthalmology. New imaging modalities, such as rotating Scheimpflug imaging (Pentacam-Scheimpflug) and anterior segment optical coherence tomography (Visante OCT and Slit-Lamp OCT), have become commercially available. These new modalities supplement the more established imaging devices of Orbscan scanning slit topography and ultrasound biomicroscopy (UBM). All devices provide software that allows quantitative information, as well as, qualitative imaging of the cornea and anterior chamber. They provide quantitative angle estimation by calculating the angle between the iris surface and the posterior corneal surface. Direct angle visualization is also possible with the OCT devices and UBM; they provide images of the scleral spur, ciliary body, ciliary sulcus and even canal of Schlemm in some eyes. Pentacam- Scheimpflug can measure net corneal power, a feature particularly useful for cataract patients having undergone previous corneal surgery. Anterior segment OCT can also measure corneal dimensions and anterior chamber width prior to phakic intraocular lens implantation. Latest findings show it to be useful in the presence of corneal opacities. The arrival of the new imaging devices may herald the dawn of a new era for ophthalmic diagnosis, particularly in view of the ease and non-contact nature of many of the examination modalities.</p
Glaukooman seulonta pohjoissuomalaisessa syntymäkohortissa
No full textAbstractGlaucoma is among the leading causes of global visual impairment. However, systematic screening has not been recommended due to the lack of evidence on the effectiveness and cost-effectiveness of screening in preventing permanent visual impairment.The aim of this thesis was to report the prevalence of open-angle glaucoma (OAG) in the Northern Finland 1966 Birth Cohort (NFBC) and to evaluate the accuracy of the diagnostic tests as potential glaucoma screening tools. The current eye study was conducted in conjuction with the 46-year follow-up of the NFBC.Following the Finnish evidence-based guideline, retinal nerve fibre layer (RNFL) photographs, optic nerve head (ONH) stereo photographs and visual fields (VF) were evaluated to diagnose glaucoma. In definite glaucoma, at least two out of these three tests were abnormal. To evaluate potential screening tests, definite glaucoma was used as a reference standard. First, structural tests (optical coherence tomography [OCT], scanning laser polarimetry [GDx] and scanning laser ophthalmoscopy [HRT]) were assessed. Secondly, the performance of the structure-function (S-F) report combining VF test points and corresponding OCT RNFL thickness zone was evaluated.A total of 10 321 cohort members living in Finland were randomised and 3 039 (59% of the eye screening group responded) were included in the study. Definite glaucoma was detected in 1.1% (95% confidence interval 0.8–1.5). OCT, GDx, HRT and combined S-F report performed rather similarly in detecting glaucoma, with area under the receiver operating characteristic curve values of 0.76, 0.75, 0.73 and 0.76, respectively. The sensitivity/specificity for abnormal OCT, GDx and HRT, respectively, was as follows: 53%/95%, 56%/88% and 31%/96%. The S-F report had 51% sensitivity at 95% specificity. A classification tree analysis based on S-F map resulted in a sensitivity of 77% at 90% specificity. The positive predictive value for the S-F map used for screening glaucoma in this population was 12.3 (at 97.5% specificity). A localisation analysis showed that if defective VF points were located in a borderline or abnormal OCT RNFL thickness zone the association with glaucomatous damage was significantly improved.The prevalence of OAG in this cohort was higher than previously reported in middle-aged populations. Based on this study, screening of glaucoma with OCT, GDx, HRT or S-F analysis cannot be recommended in the middle-aged general population. The accuracy of these imaging methods was relatively low and the number of false positives in screening would be high.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Saarela, V., Karvonen, E., Stoor, K., Hägg, P., Luodonpää, M., Kuoppala, J., Taanila, A., & Tuulonen, A. (2013). The Northern Finland Birth Cohort Eye Study: Design and baseline characteristics. BMC Ophthalmology, 13, 51. https://doi.org/10.1186/1471-2415-13-51Karvonen, E., Stoor, K., Luodonpää, M., Hägg, P., Kuoppala, J., Lintonen, T., Ohtonen, P., Tuulonen, A., & Saarela, V. (2019). Prevalence of glaucoma in the Northern Finland Birth Cohort Eye Study. Acta Ophthalmologica, 97(2), 200–207. https://doi.org/10.1111/aos.13912Karvonen, E., Stoor, K., Luodonpää, M., Hägg, P., Lintonen, T., Liinamaa, J., Tuulonen, A., & Saarela, V. (2020). Diagnostic performance of modern imaging instruments in glaucoma screening. The British Journal of Ophthalmology, 104(10), 1399–1405. https://doi.org/10.1136/bjophthalmol-2019-314795Karvonen, E., Stoor, K., Luodonpää, M., Hägg, P., Leiviskä, I., Liinamaa, J., Tuulonen, A., & Saarela, V. (2021). Combined structure-function analysis in glaucoma screening. The British Journal of Ophthalmology, bjophthalmol-2021-319178. Advance online publication. https://doi.org/10.1136/bjophthalmol-2021-319178Self-archived versionTiivistelmäGlaukooma on maailman yleisimpiä pysyvän näkövammaisuuden aiheuttajia. Glaukooman seulontaa ei toistaiseksi kuitenkaan suositella, koska näyttöä seulonnan vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta näkövammaisuuden estämiseksi ei ole.Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli kuvata avokulmaglaukooman esiintyvyyttä pohjoissuomalaisessa vuoden 1966 syntymäkohorttiaineistossa ja arvioida diagnostisten testien tarkkuutta glaukooman seulonnassa. Tämä silmätutkimus toteutettiin syntymäkohortin 46-vuotistutkimuksen yhteydessä.Suomalaisen Käypä Hoito -suosituksen mukaisesti glaukooman diagnoosi perustui hermosäiekuvien, stereopapillakuvien ja näkökenttien arviointiin. Glaukoomadiagnoosin kriteerinä oli poikkeava löydös vähintään kahdessa näistä kolmesta testistä. Kliinisesti todettu glaukooma toimi vertailukohtana arvioitaessa diagnostisten testien tarkkuutta. Silmänpohjan rakennetta mittaavista laitteista arvioitiin OCT:n (optinen koherenssitomografia), GDx:n (pyyhkäisylaserpolarimetria) ja HRT:n (pyyhkäisylaseroftalmoskopia) toimivuutta glaukooman seulontamenetelmänä. Lisäksi arvioitiin näkökenttätutkimuksen ja OCT:n yhdistelmäraporttia seulonnassa.Yhteensä 10 321 Suomessa asuvaa kohortin jäsentä satunnaistettiin ja silmätutkimukseen otettiin mukaan 3 039 henkilöä (59 % kutsutuista osallistui). Glaukooma todettiin 1,1 %:lla tutkituista (95 %:n luottamusväli 0.8–1.5). OCT, GDx, HRT ja näkökentän sekä OCT:n yhdistelmä löysivät glaukooman varsin samankaltaisin tuloksin. Niiden herkkyyttä ja tarkkuutta kuvaavat AUC-luvut olivat 0,76, 0,75, 0,73 ja 0,76. OCT:n, GDx:n and HRT:n herkkyys/tarkkuus -luvut olivat 53 %/95 %, 56 %/88 % ja 31 %/96 %. Näkökentän ja OCT:n yhdistelmän vastaavat luvut olivat 51 %/95 % ja tähän yhdistelmään pohjautuvan puunoksa-analyysin vastaavat luvut olivat 77 %/90 %. Näkökentän ja OCT:n yhdistelmäanalyysin positiivinen ennustearvo seulottaessa glaukoomaa tässä tutkimusväestössä oli 12,3 kun spesifisyys asetettiin 97,5 %:iin. Tutkimuksessa todettiin, että jos poikkeava näkökentän piste sijaitsee OCT:n sektorilla, jossa hermosäiekerroksen paksuus on alle 5 % normaaliväestön arvoista, löydöksen yhteys glaukoomaan kasvaa tilastollisesti merkitsevästi.Glaukooman esiintyvyys tässä aineistossa oli suurempi kuin aiemmin on raportoitu keski-ikäisessä väestössä. Tämän tutkimuksen perusteella OCT:n, GDx:n tai HRT:n tai näkökentän ja OCT:n yhdistelmäanalyysin käyttöä ei voida suositella seulontamenetelmäksi keski-ikäisessä normaaliväestössä. Tässä väestössä näiden menetelmien osuvuus seulonnassa oli suhteellisen heikko, ja väärien positiivisten löydösten osuus seulonnassa olisi huomattava.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Saarela, V., Karvonen, E., Stoor, K., Hägg, P., Luodonpää, M., Kuoppala, J., Taanila, A., & Tuulonen, A. (2013). The Northern Finland Birth Cohort Eye Study: Design and baseline characteristics. BMC Ophthalmology, 13, 51. https://doi.org/10.1186/1471-2415-13-51Karvonen, E., Stoor, K., Luodonpää, M., Hägg, P., Kuoppala, J., Lintonen, T., Ohtonen, P., Tuulonen, A., & Saarela, V. (2019). Prevalence of glaucoma in the Northern Finland Birth Cohort Eye Study. Acta Ophthalmologica, 97(2), 200–207. https://doi.org/10.1111/aos.13912Karvonen, E., Stoor, K., Luodonpää, M., Hägg, P., Lintonen, T., Liinamaa, J., Tuulonen, A., & Saarela, V. (2020). Diagnostic performance of modern imaging instruments in glaucoma screening. The British Journal of Ophthalmology, 104(10), 1399–1405. https://doi.org/10.1136/bjophthalmol-2019-314795Karvonen, E., Stoor, K., Luodonpää, M., Hägg, P., Leiviskä, I., Liinamaa, J., Tuulonen, A., & Saarela, V. (2021). Combined structure-function analysis in glaucoma screening. The British Journal of Ophthalmology, bjophthalmol-2021-319178. Advance online publication. https://doi.org/10.1136/bjophthalmol-2021-319178Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Leena Palotie auditorium (101A) of the Faculty of Medicine (Aapistie 5 A), on 8 April 2022, at 12 noonAbstract
Glaucoma is among the leading causes of global visual impairment. However, systematic screening has not been recommended due to the lack of evidence on the effectiveness and cost-effectiveness of screening in preventing permanent visual impairment.
The aim of this thesis was to report the prevalence of open-angle glaucoma (OAG) in the Northern Finland 1966 Birth Cohort (NFBC) and to evaluate the accuracy of the diagnostic tests as potential glaucoma screening tools. The current eye study was conducted in conjuction with the 46-year follow-up of the NFBC.
Following the Finnish evidence-based guideline, retinal nerve fibre layer (RNFL) photographs, optic nerve head (ONH) stereo photographs and visual fields (VF) were evaluated to diagnose glaucoma. In definite glaucoma, at least two out of these three tests were abnormal. To evaluate potential screening tests, definite glaucoma was used as a reference standard. First, structural tests (optical coherence tomography [OCT], scanning laser polarimetry [GDx] and scanning laser ophthalmoscopy [HRT]) were assessed. Secondly, the performance of the structure-function (S-F) report combining VF test points and corresponding OCT RNFL thickness zone was evaluated.
A total of 10 321 cohort members living in Finland were randomised and 3 039 (59% of the eye screening group responded) were included in the study. Definite glaucoma was detected in 1.1% (95% confidence interval 0.8–1.5). OCT, GDx, HRT and combined S-F report performed rather similarly in detecting glaucoma, with area under the receiver operating characteristic curve values of 0.76, 0.75, 0.73 and 0.76, respectively. The sensitivity/specificity for abnormal OCT, GDx and HRT, respectively, was as follows: 53%/95%, 56%/88% and 31%/96%. The S-F report had 51% sensitivity at 95% specificity. A classification tree analysis based on S-F map resulted in a sensitivity of 77% at 90% specificity. The positive predictive value for the S-F map used for screening glaucoma in this population was 12.3 (at 97.5% specificity). A localisation analysis showed that if defective VF points were located in a borderline or abnormal OCT RNFL thickness zone the association with glaucomatous damage was significantly improved.
The prevalence of OAG in this cohort was higher than previously reported in middle-aged populations. Based on this study, screening of glaucoma with OCT, GDx, HRT or S-F analysis cannot be recommended in the middle-aged general population. The accuracy of these imaging methods was relatively low and the number of false positives in screening would be high.Tiivistelmä
Glaukooma on maailman yleisimpiä pysyvän näkövammaisuuden aiheuttajia. Glaukooman seulontaa ei toistaiseksi kuitenkaan suositella, koska näyttöä seulonnan vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta näkövammaisuuden estämiseksi ei ole.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli kuvata avokulmaglaukooman esiintyvyyttä pohjoissuomalaisessa vuoden 1966 syntymäkohorttiaineistossa ja arvioida diagnostisten testien tarkkuutta glaukooman seulonnassa. Tämä silmätutkimus toteutettiin syntymäkohortin 46-vuotistutkimuksen yhteydessä.
Suomalaisen Käypä Hoito -suosituksen mukaisesti glaukooman diagnoosi perustui hermosäiekuvien, stereopapillakuvien ja näkökenttien arviointiin. Glaukoomadiagnoosin kriteerinä oli poikkeava löydös vähintään kahdessa näistä kolmesta testistä. Kliinisesti todettu glaukooma toimi vertailukohtana arvioitaessa diagnostisten testien tarkkuutta. Silmänpohjan rakennetta mittaavista laitteista arvioitiin OCT:n (optinen koherenssitomografia), GDx:n (pyyhkäisylaserpolarimetria) ja HRT:n (pyyhkäisylaseroftalmoskopia) toimivuutta glaukooman seulontamenetelmänä. Lisäksi arvioitiin näkökenttätutkimuksen ja OCT:n yhdistelmäraporttia seulonnassa.
Yhteensä 10 321 Suomessa asuvaa kohortin jäsentä satunnaistettiin ja silmätutkimukseen otettiin mukaan 3 039 henkilöä (59 % kutsutuista osallistui). Glaukooma todettiin 1,1 %:lla tutkituista (95 %:n luottamusväli 0.8–1.5). OCT, GDx, HRT ja näkökentän sekä OCT:n yhdistelmä löysivät glaukooman varsin samankaltaisin tuloksin. Niiden herkkyyttä ja tarkkuutta kuvaavat AUC-luvut olivat 0,76, 0,75, 0,73 ja 0,76. OCT:n, GDx:n and HRT:n herkkyys/tarkkuus -luvut olivat 53 %/95 %, 56 %/88 % ja 31 %/96 %. Näkökentän ja OCT:n yhdistelmän vastaavat luvut olivat 51 %/95 % ja tähän yhdistelmään pohjautuvan puunoksa-analyysin vastaavat luvut olivat 77 %/90 %. Näkökentän ja OCT:n yhdistelmäanalyysin positiivinen ennustearvo seulottaessa glaukoomaa tässä tutkimusväestössä oli 12,3 kun spesifisyys asetettiin 97,5 %:iin. Tutkimuksessa todettiin, että jos poikkeava näkökentän piste sijaitsee OCT:n sektorilla, jossa hermosäiekerroksen paksuus on alle 5 % normaaliväestön arvoista, löydöksen yhteys glaukoomaan kasvaa tilastollisesti merkitsevästi.
Glaukooman esiintyvyys tässä aineistossa oli suurempi kuin aiemmin on raportoitu keski-ikäisessä väestössä. Tämän tutkimuksen perusteella OCT:n, GDx:n tai HRT:n tai näkökentän ja OCT:n yhdistelmäanalyysin käyttöä ei voida suositella seulontamenetelmäksi keski-ikäisessä normaaliväestössä. Tässä väestössä näiden menetelmien osuvuus seulonnassa oli suhteellisen heikko, ja väärien positiivisten löydösten osuus seulonnassa olisi huomattava
- …
